Avainsana-arkisto: uudistuminen

Kolmatta tietä etsimässä

23.10.2017 Mikko Naukkarinen

Kaikissa menestyvissä uudistushankkeissa vaikuttaa erilaisin pyrkimyksin mukana olevia tahoja. Innostava tavoite yhdistää, mutta sen saavuttamiseen tarvittavaan muutokseen leivotaan mukaan erilaisia pyrkimyksiä. Kyllä voittajan kelkkaan on tulijoita, vaikka sen päämäärästä on toisistaan kovastikin poikkeavia näkemyksiä.

Muistaakseni Pekka Berg kuvasi väitöstutkimuksessaan, kuinka suurimpia syitä erilaisia tahoja yhdistävien kehityshankkeiden koettuun epäonnistumiseen ovat samoista kuvauksista saadut erilaiset käsitykset lopputulemasta. Toteuduttuaan se ei useimmiten vastaa kenenkään alkuperäistä mielikuvaa, ja siten syytä olla aktiivisesti mukana. Ja tämä siis siitä riippumatta, että alussa kaikki osapuolet nyökkäilivät hyväksyvästi yhdessä sanoitetuille tavoitteille.

Yhdestä näkökulmasta Tampere3-hankkeen jonkinlaisia ääripäiden näkemyksiä edustavat perinteinen julkisoikeudellinen yliopisto, työelämää suoraviivaisesti palveleva ammattikorkeakouluosakeyhtiö ja tieteestä uusia teknis-taloudellista innovaatioita tavoitteleva säätiöyliopisto. Demokraattisesti toimiva sivistysyliopisto ”an sich”, työelämän asiantuntijoiden ”tuotantokone” ja insinööri luomassa ”uutta uljasta maailmaa” nyökyttelivät yhdessä tamperelaisen korkeakoulutuksen maailmankartalle nostavalle hankkeelle.

Onko yllätys, jos toteutukseen liittyy hyvinkin erilaisia pyrkimyksiä? Tietystä näkökulmasta katsottuna ääripäinä ovat yliopistoa mahdollisimman hyvin palveleva, siihen integroitu ammattikorkeakoulu, ja kahden erillisen korkeakoulun kuuluminen samaan konserniin omistuksen siirtymisen seurauksena.

Brittiläinen sosiologi Anthony Giddens lanseerasi ”kolmannen tien” sikäläiseen politiikkaan. Siinä tavoitteena ei ollut kummankaan perinteisen ajattelutavan (konservatiivien ja työväenpuolueen) niskalenkki toisesta, vaan niiden välissä kulkeva uutta luova linja. Muuttuvassa maailmassa on etsittävä jatkuvasti ja rohkeasti uusia ”kolmansia teitä” pyrkimättä itsepintaisesti vanhojen suuntien jatkamiseen. Näin myös Tampere3-hankkeessa. Niin turvallista kuin se olisikin nähdä ”muiden” liittyvän hyväksi osoitettuun toimintatapaamme. Jonka me loimme. Jossa tiedämme paikkamme. Ja asemamme suhteessa muihin.

Pitääkö minunkin muka muuttaa toimintatavassani jotakin? Sehän toimii kuin junan vessa, kunhan vain suora reikä raiteelle säilytetään. Sitä paitsi kaikki tietävät, että muutos ei ole itsetarkoitus.

Olen täysin päinvastaista mieltä. Jatkuva henkilökohtainen pieni liike auttaa reagoimaan paremmin väistämättömään toimintaympäristön muutokseen kuin sen vastaanottaminen ”seisovin jaloin”. Erityisesti näin on julkisella sektorilla, jossa toisaalta pidetään perustellustikin jatkuvuudesta huolta, ja on luonnostaan hidas rotaatio henkilöstössä uuden ajattelun lähteenä.

Totesin aikanaan opinnäytetyössäni, että kun pääsee tavoittelemaan omaa etuaan niin että se samalla toteuttaa yhteisen edun, se toimii. Miten luomme tällaiset olosuhteet Tampere3-hankkeessa? Emme ainakaan lisäämällä voiman käyttöä silloin, kun muu ei näytä auttavan. Todellinen muutos parempaan lähtee ihmisistä, joiden pitää motivoitua siihen näkemällä jotakin tavoittelemisen arvoista. Onnistunut muutos on jatkuvaa win-win –tilanteiden etsimistä. Niin suurissa linjoissa kuin yksilöiden toimintaa uudelleen suunnattaessa.

Mistä Tampere3-hanketta haittaavasta toimintatavasta, asenteesta tai pyrkimyksestä voisin itse luopua löytääksemme yhdessä sen kolmannen tien? Kaikilla on muutoksessa voitettavaa, eikä kehitys pysähdy siihen mitä on valmiina vuoden 2019 alussa. Uusia kolmansia teitä on aina tarjolla.

Mikko Naukkarinen, varatoimitusjohtaja

Puheesta tekoihin

Päivi Karttunen 9.10.2017

Elämme ammattikorkeakouluissa ristipaineissa, jotka haastavat meitä toimintamme uudistamiseen. Osallistuin kesäkuussa Irlannissa pidettyyn kansainväliseen konferenssiin, jossa puhuttiin koulutuskulttuurien murroksesta ja siihen liittyvästä opettajuuden ja oppimisen muutoksesta.

Monissa esityksissä painotettiin yhdessä tekemistä ja kollaboratiivista työskentelyä, jossa ovat mukana niin opiskelijat kuin sidosryhmät. Osaamis- ja opiskelijakeskeisyydestä on puhuttu jo yli kymmenen vuotta. Konferenssissa todettiin, että opetuksen ja oppimisen ei pitäisi enää tapahtua luokassa ja suljettujen ovien takana vaan entistä tiiviimmin yhdessä yhteiskunnan ja työelämän kanssa.

Elämme kahden nopeasti muuttuvan maailman risteyskohdassa. Työelämä ja työelämässä vaadittu osaaminen sekä ammatit muuttuvat. Digitalisaatio uudistaa käytäntöjä, kansalliset muutokset kuten SOTE-uudistus haastaa perinteiset ammatit. Osa ammateista jopa häviää. Samaan aikaan korkeakoulujen toimintaa uudistetaan. Opetukseen ja oppimiseen tulee uusia monimuotoisia mahdollisuuksia muun muassa kehittyvän teknologian myötä. Tietämyksemme ihmisen oppimisesta ja siihen liittyvistä tekijöistä ovat kehittyneet ja täydentyneet. Korkeakoulujen haastava tehtävä on luoda opiskelijoille mahdollisuudet, jotka takaavat heille työelämässä vaaditun osaamisen. Siinä meiltä kysytään kunkin alan syvällisen tietämyksen lisäksi vankkaa pedagogista osaamista ja taitavuutta. Käynnistynyt Tampere3-opetussuunnitelmatyö on tilaisuus, jossa näitä asioita kannattaa arvioida kriittisesti ja uudistaa opetusta.

Organisaatioiden ja erityisesti oppilaitosorganisaatioiden toimintaa kehitettäessä on tunnustettu, että toimintaa ei muuteta puhumalla vaan tekemällä. Kuitenkin muutoksen esteenä saattaa olla meidän jokaisen oma syvään juurtunut käsitys oppimisesta. Samoin tiedetään, että merkittäviä muutoksia niin yksilö kuin organisaatiotasolla tapahtuu, kun oman osaamisen päivittäminen ja oman työn käytännön kehittäminen ja kehittämisen arviointi kytkeytyvät tiiviisti yhteen. Tässä prosessissa joutuu tarkastelemaan myös omia käsityksiään.

Viime viikolla ammattikorkeakoulujen vararehtoreiden tapaaminen sai minut pohtimaan kysymystä korkeakoulukulttuurien ja toimintatapojen muutoksesta. Monia ammattikorkeakoulujen käytäntöjä ohjataan erilaisin säädöksin, mutta olemme myös itse määritelleet toimintamalleja, jotka helposti rajaavat uudenlaisten toimintatapojen käyttöönottoa. Samoin ns. hiljaisena tietona siirtyvä kulttuuri voi estää uusien asioiden kehittämistä. Useimmiten kyse ei ole vain muutoksessa opetuksen käytännöissä, vaan muutokset oppimisen mahdollistamiseksi koskevat koko korkeakoulua.

Niin koulutuksessa kuin työelämässä tarvitaan yhä enemmän oman osaamisen omistajuutta, taitoa kehittyä ja kehittää omaa työtä ja osaamista juuri tässä ja nyt. Monissa tutkimuksissa on osoitettu, että yhdessä toimiminen ja yhdessä työskentely luo mitä parhaimman mahdollisuuden uudistamiseen. TAMKissa ”learning and working together” on nostettu tärkeäksi periaatteeksi toimintakulttuurin uudistamisessa. Tästä TAMKissa on viime vuosilta monia hyviä esimerkkejä niin opetuksen kuin sisäisten palvelujen kentältä. TAMK-konferenssi, joka helmikuussa järjestetään neljännen kerran, tarjoaa yhden mahdollisuuden kehittämiskokemusten jakamiseen, keskusteluun ja uusien ideoiden ja toiminnan yhdessä kehittämiseen.

Päivi Karttunen

Päivi Karttunen, vararehtori

Kuva: Dreamstime

Mitä TAMKissa on saatu aikaiseksi? – Kiitokset emeRiitoille

riitat_ja_marja1_web

Kuvassa (vas.) Riitta Hanhijärvi, Marja Sutela ja Riitta Mäkelä

TAMKin koulutusyksiköt ovat muutoksen edessä, kun kaksi koulutusjohtajaa kuudesta jää eläkkeelle kesällä 2016. Teollisuusteknologia-yksikön johtaja Riitta Mäkelä ja Sosiaali- ja terveyspalvelut -yksikön johtaja Riitta Hanhijärvi ovat toimineet koulutusyksikköjen johtajina PIRAMKin ja TAMKin yhdistymisestä saakka vuodesta 2010.

Kun mietin jo hyvissä ajoin, mitä sanoisin Riitoille eläköitymisjuhlassa, nousi mieleeni se, kuinka harvoin pysähdymme miettimään, mitä olemme vuosien varrella saavuttaneet. TAMKin kuva-arkistoista ei löytynyt kuin yksi valokuva koulutusjohtajista. Sekin kuva oli kuuden vuoden takaa, kun heidät nimitettiin tehtäviinsä keväällä 2010. Tämä onkin yleinen huomio digitaalisten kuvien aikakaudella; digikuvat on tallennettu jonnekin pilven reunalle tai unohtuneelle muistitikulle, eikä paperikuvia ole enää missään. Samalla monet tapahtumat painuvat unholaan.

TAMK.nyt 4/2010: Uusien koulutusjohtajien esittely (pdf)

Kuvien puuttuessa minun oli pysähdyttävä miettimään, mitä Riittojen koulutusjohtaja-aikana on tapahtunut. Opiskelijat tietysti näyttävät vuosi vuodelta nuoremmilta, mehän pysymme saman ikäisinä vuodesta toiseen – ainakin omissa mielissämme. Ehkä oli hyvä, että kuvia ei löytynyt, nehän olisivat paljastaneet karmean todellisuuden ajan kulumisesta!

Mutta vakavasti puhuen, olemme saaneet TAMKissa todella paljon aikaiseksi viimeisen kuuden vuoden aikana. Nykyiset koulutusyksiköt aloittivat toimintansa uuden TAMKin ensimmäisen lukuvuoden käynnistyessä 1.8.2010. Edeltävänä keväänä muodostettiin kuusi koulutusyksikköä, joiden kokoonpanoon henkilöstöllä oli mahdollisuus vaikuttaa. Ammatillinen opettajankoulutus säilyi erillisenä toimintona, säätelihän sen toimintaa myös oma lakinsa vuoteen 2014 saakka. Ensimmäiset vuodet yhdistymisen jälkeen rakensimme uuden ammattikorkeakoulun yhteisiä toimintatapoja ja organisaatiokulttuuria sekä ylipäänsä tutustuimme toisiimme ja erilaisiin ajattelutapoihin.

PIRAMKin ja TAMKin yhdistymistä voisi kaikkiaan luonnehtia ”helpoksi” siitäkin huolimatta, että muutosprosessiin sisältyy aina paljon tunteita ja se kohdistuu eri tavalla eri toimintoihin. Yhdistymisen onnistumista kuitenkin edesauttoi se, että siitä oli puhuttu useiden vuosien ajan ja ammattikorkeakouluissa oli totuttu jatkuvaan muutokseen järjestelmän syntyvaiheista 1990-luvun puolivälistä lähtien.

OPS-työllä uutta suuntaa ja Peppi työkaluksi

Yhdistymisen jälkeen käynnistettiin uuden TAMKin opetussuunnitelmatyö. OPS-työllä on ollut suuri merkitys TAMKin toimintakulttuurin ja koulutusten sisältöjen uudistamisessa. Kansainvälisyys ja viimeisimpänä digitalisaatio ovat OPSien ja kaiken toiminnan läpileikkaavia teemoja, ainakin pitäisi olla. Uudistuvan AMK-opettajuuden lanseerauksessa tarvittiin muutoksia myös totuttuihin tapoihin laatia työaikasuunnitelmia. Tiimiopettajuutta ja valmentajuutta on kehitetty vuosien varrella, onhan opettajan rooli muuttunut yhteiskunnan ja opiskelijoiden tarpeiden muuttuessa.

TAMKissa ja Metropoliassa lähdettiin yhdessä 2010-luvun taitteessa kehittämään koulutuksen vuosisuunnittelun työkaluja. Portaali laajeni Pepiksi, minkä käyttäjiksi on liittynyt jo useita muita suomalaisia ammattikorkeakouluja ja yliopistoja. Olemme tehneet TAMKissa todella valtakunnallisesti merkittävää kehittämistyötä! Peppi on hienosti toiminnassa tänä päivänä ja helpottaa arjen rutiinien pyörittämistä.

Toiminta keskittyy Kuntokadun kampukselle

Rakenteelliset muutokset eivät kuitenkaan jääneet kahden ammattikorkeakoulun yhdistymiseen. Vuosina 2011–2015 opetus- ja kulttuuriministeriö toteutti ammattikorkeakoulu-uudistuksen, jonka seurauksena TAMKissa Ikaalisten, Virtojen ja Mänttä-Vilppulan viimeisimmät nuoriso-asteen koulutukset siirrettiin Tampereelle syksyllä 2013. Samalla medianomi-, restonomi- ja tradenomikoulutusten sisäänottoja supistettiin. Luovuimme myös englanninkielisestä D.P. in Tourism -koulutuksesta, kun osaamisia siirrettiin osaksi International Business -koulutusta.

Ministeriö edellytti kaikilta ammattikorkeakouluilta profiloitumista ja työnjakoa varsinkin pienten koulutusten järjestämisessä. Keskustelua kuvataiteen koulutuksen tulevaisuudesta Tampereella käytiin kiihkeästi keväällä 2013. Rehtori joutui myrskyn silmään, kun toimittaja siteerasi hänen lausuntoaan ”Ilman taidettakin voi elää!”. Opiskelijat järjestävät useita mielenosoituksia ja kulttuuriväki kommentoi, mutta päätös kuvataiteen koulutuksen lopettamisesta itsenäisenä koulutusohjelmana tehtiin. Nykyisin kuvataiteen opintoja voi suorittaa englanninkielisessä ”Media and Arts” koulutuksessa Mediapoliksessa. Koulutus on kiinnostanut runsaasti ulkomaalaisia hakijoita ja uusi profiili näyttää olevan onnistunut valinta.

Vähempää huomiota saivat laboratorioanalyytikko (AMK) sekä kirkkomusiikin koulutuksista luopumiset. Laboratorioanalytiikka muuttui uusitulla sisällöllä insinöörikoulutukseksi. Näiden vuosien aikana olemme järjestäneet koulutusta myös TAMKin ulkopuolella. Bioanalyytikkoja, röntgenhoitajia ja rakennusmestareita on koulutettu Seinäjoella ja Jyväskylässä. Vastaavasti SeAMK ja JAMK ovat kouluttaneet Tampereella ja Virroilla geronomeja, agronomeja ja kuntoutuksen ohjaajia sekä ylemmän restonomi (AMK) -tutkinnon suorittaneita.

Uuden TAMKin aikana olemme kehittäneet ja investoineet runsaasti uusiin oppimisympäristöihin ja kiinteistöihin. Kulttuurialan koulutuksen siirtyminen Mediapolikseen vuonna 2014 oli iso ponnistus. Siirryimme huomattavasti pienempiin tiloihin, mutta yhteistyö Yle:n, Tredun ja Mediapolikseen sijoittuneiden yritysten kanssa on saanut runsaasti valtakunnallistakin huomiota. Kuntokadulla on uudistettu I-siiven kemian laboratoriotiloja ja G-talo otettiin käyttöön syksyllä 2012. Uusittu H-talo otettiin käyttöön vuonna 2014, ja sinne siirtyivät myös restonomi- ja sosionomikoulutukset Pyynikiltä ja Åkerlundinkadulta. Viimeisimpinä on uudistettu konetekniikan OpenLab-oppimisympäristö syksyllä 2015. Tampereen yliopiston lääketieteen tiedekunnan, PSHP:n ja TAMKin yhteinen terveysalan oppimisympäristö TAITO-tila otetaan käyttöön ensi elokuussa.

Paljon on siis tapahtunut, oikeastaan hengästyttävän paljon. Varmaankaan en muista kaikkea mainitakaan. Nämä uudistukset on toteutettu siitä huolimatta (tai siitä johtuen), että ministeriö on leikannut TAMKin rahoitusta 14 %:lla vuodesta 2012.

Muutos on jatkuvaa

Mutta eivät uudistukset tähän jää. Tampere3 nousi keskusteluun syksyllä 2014 ja todelliseen vauhtiin päästiin suunnilleen vuotta myöhemmin. Tänä vuonna erilaisissa työryhmissä onkin tehty jo todella paljon töitä tietojärjestelmäasioissa, opintopalveluissa, HR- ja talouspalveluissa ja monissa muissa. Kolmen korkeakoulun TAMKin, Tampereen yliopiston ja Tampereen teknillisen yliopiston yhteinen opetussuunnitelmatyö ja ensimmäiset opetuspilotit käynnistyvät ensi syksynä. Yliopistot yhdistyvät vuoden 2018 alussa ja uusi yliopisto ostaa, ainakin näillä näkymin, TAMKin osake-enemmistön. Näyttäisi siltä, että suomalainen korkeakoulujärjestelmä on uudistumassa ja se todennäköisesti heijastuu pidemmällä aikavälillä myös koulutus- ja tutkintorakenteisiin.

Näitä kaikki uudistuksia Riitat ovat olleet viemässä eteenpäin! Kehittämistyön lisäksi on koko ajan hoidettu ”arkiset askareet”; suunniteltu seuraavan vuoden koulutustarjontaa, laadittu työaikasuunnitelmia, seurattu rahojen riittävyyttä, huolehdittu sairaslomasijaisuudet ja soviteltu yksiköiden henkilösuhteita. riitat_ja_marja3_web

Voimme olla ylpeitä siitä, mitä olemme saaneet aikaiseksi. Suuret kiitokset kummallekin Riitalle mittavasta työstä! Jään kaipaamaan Hanhijärven Riitan rauhallisuutta ja sopua rakentavaa luonnetta sekä Mäkelän Riitan analyyttistä ja joskus tiukkaakin otetta. Olen varma, että teillä riittää tekemistä myös ensi elokuussa, kun ei enää tarvitse suunnata kohti TAMKia!

Marja Sutela, vararehtori

Kuvat: Essi Kannelkoski

Pelisilmää, asennetta ja oppimisen paloa

Ammattikorkeakoulujen yhteisessä tekniikan alan seminaarissa tammikuun lopulla oli esillä tulevaisuuden osaamiset. Juttelin siellä pitkään muutamien yritysten toimitusjohtajien kanssa niistä odotuksista, joita heillä on valmistuville, ja joissa he kokevat olevan eniten puutteita tällä hetkellä. Odotukset kohdistuvat mm. sellaisiin asioihin kuin neuvottelu- ja vuorovaikutustaidot, asiakkaan ongelmien ymmärtäminen ja ylipäätään asiakkaan kohtaaminen sekä taloudellisten realiteettien huomioon ottaminen. Lisäksi mainittiin ’pelisilmän’ tarve sekä asenne tarttua haasteisiin ja ratkoa niitä kovassa kansainvälisessä kilpailussa. Lue loppuun