Avainsana-arkisto: toimilupa

Tarvitaanko ammattikorkeakoulujen maisterikoulutusta?

Marja_sutela

Suomen taloustilanteen näyttäessä entistä synkemmältä on viime aikoina nostettu esille ammattikorkeakoulujen maisterikoulutuksen tarpeellisuus. Asia nousi – ehkä yllättäenkin – esille OKM:n järjestämässä korkeakoulujen johdon seminaarissa viime marraskuussa Oulussa. Suomen yliopistot Unifi ry:n silloisen puheenjohtajan, Tampereen yliopiston rehtori Kaija Hollin mukaan pitäisi kriittisesti arvioida ammattikorkeakoulujen maisterikoulutuksen tarpeellisuutta. Seminaarissa käytiin keskustelua myös suomalaisen duaalimallin tulevaisuudesta ja siitä, onko meillä varaa ylläpitää korkeakoulujärjestelmää, jossa on erikseen ammattikorkeakoulu- ja yliopistosektori. Olisikin ollut suorastaan ihme, jos duaalimallin oikeutusta ei otettaisi esille nykyisessä taloustilanteessa.

Suomalaiset ammattikorkeakoulut ovat kehittäneet ylempään AMK-tutkintoon johtavaa koulutusta vuodesta 2002 lähtien. Runsaassa 10 vuodessa maahan on valmistunut noin 10 000 ammatillisen korkeakoulututkinnon suorittanutta asiantuntijaa. TAMKissa suoritettiin viime vuonna 195 YAMK-tutkintoa 12 koulutusohjelmassa. Valtakunnallisesti TAMK oli toiseksi suurin YAMK-kouluttaja Metropolian jälkeen.

Ylempien ammattikorkeakoulututkintojen sisältö lähtee suoraan työelämän tarpeista. Koulutukseen valituilla on oltava AMK-tutkinnon jälkeen kolmen vuoden työkokemus alalta. Useissa TAMKin YAMK-ohjelmissa on pääsyvaatimuksena suunnitelma työelämän kehittämishankkeesta, minkä aikoo opintojen aikana toteuttaa. Ylemmän AMK-tutkinnon suorittaneet ovat valmiita työelämän kehittäjiä ja asiantuntijoita, joilla on alan työkokemusta ja koulutuksen mukana tuomia verkostoja.

TAMKissa tutkintojen sisältöjä ollaan parhaillaan uusimmassa kiinteässä yhteistyössä työelämän edustajien kanssa. Vuoden alusta voimaan tulleen uuden toimiluvan mukaisesti TAMKilla on oikeus järjestää YAMK-koulutusta kaikissa niissä koulutusvastuissa, joissa on myös AMK-tutkinnon anto-oikeus lukuun ottamatta rakennusarkkitehti- ja rakennusmestarikoulutusta. TAMKin mahdollisuudet järjestää YAMK-koulutusta laajenivat uuden toimiluvan myötä entiseen verrattuna. OPS-työn lisäksi TAMK vahvistaa YAMK-tutkintoja organisatorisesti, kun YAMK-koulutuspäällikkö aloitti tehtävässään vuoden alussa.

DemolaYleiskuva

Ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot eli maisterikoulutus on ammattikorkeakouluille erittäin tärkeää. YAMK-koulutus toimii usein kehittämisen moottorina ja se on usein edellytys kansainvälisessä korkeakouluyhteistyössä. Koulutuksen merkityksen on huomannut myös OKM myöntämällä ammattikorkeakouluille kaksi miljoonaa euroa vuosille 2014 – 2015 hankkeelle ”YAMK-koulutus vahvaksi TKI-vaikuttajaksi”.

YAMK-koulutuksen valtakunnallista tunnettuutta pitää kuitenkin parantaa. Kansainvälisessä yhteistyössä kolmen vuoden työkokemusvaatimus ulkomaalaisen yhteistyökorkeakoulun opiskelijalta estää käytännössä Double Degree -ohjelmien toteutuksen. Myös sekavat tutkintonimikkeet hämäävät sekä opiskelijoita että työnantajia etenkin terveysalalla. Selkeyden vuoksi tutkintonimikkeenä tulisi olla Maisteri, ylempi (AMK), mikä on jo tällä hetkellä ylempien AMK-tutkintojen asetuksen mukainen englanninkielinen käännös. Ammatillisesti suuntautuneita korkeakoulututkintoja, joita ammattikorkeakoulujen maisteritutkinnot ovat, tarvitaan.

Marja Sutela, vararehtori

Valokuvassa: Ylemmän AMK-tutkinnon opiskelijoita Demolassa syksyllä 2010,  kuva: Leena Mäkelä

 

Minäkö kirkkomusiikin vihaaja?

sagrada familia_blogi

Mikä on elämän vaikein asia? Tai suurin haaste, niin kuin se nykyisin trendikkäämmin ilmaistaan. Entistä ministeriä mukaillen: luopuminen, luopuminen, luopuminen.

Sanotaan, että pitäisi osata lopettaa kun vielä maistuu hyvältä. Oli kyse sitten syömisestä, iällisenä talonpidosta, tai kyläilystä. Jos et enää jaksa lisää, söit jo liikaa. Jos jo omaa kotiaan asuvat lapset eivät ymmärrä riittävästi auttaa sinua talonpidossa, olisi pitänyt jo muuttaa omaan osakkeeseen. Jos isännät eivät lähtiessä pyydä enää jäämään, tiedät olleesi jo liian kauan. Valitettavasti monista tärkeistäkin asioista puuttuu luopumista helpottava ’parasta ennen’ -leima.

Kuuntelin tuossa kerran radiota, kuten vuosituhannen vaihteen pääministerikin pruukasi sanoa. Nuoret taiteilijat puhuivat onnellisuudesta, sen saavuttamisesta. Minuun kolahti syvälle yksinkertainen viesti, että onnellisuuden tavoittelun suurin harha on luulo sen tulevan asioiden hankkimisesta. ”Onnellisuus tulee luopumisesta”, he sanoivat. Se vapauttaa ja tekee tilaa uusille asioille, joita usein ei osannut odottaakaan. Onnellisuus on myös tyytyväisyyttä siihen, että pystyy päästämään irti asioista, joista on aika luopua.

Mikä siitä tekee niin vaikeaa? Onko luopuminen jo lähtökohtaisesti ’näillä on tähän asti selvitty’ ‑tyyppisen itsesuojeluvaiston vastustama päätös? Kun ihminen luopuu, hän menettää jotakin, jonka tunteen puolesta olisi vielä halunnut pitää. Kun päättää lopettaa jonkun asian, järki on jo niskan päällä tunteesta. Kun tekee valintoja jäljelle jäävän parhaaksi, tunteet on jo selätetty. Eivät kuitenkaan kadonneet, aina ne ovat vaikeissa asioissa mukana. Kyse on vain siitä, kumpi vie ja kumpi kulkee mukana.

Järkytys, viha ja suru ovat luopumiseen liittyviä luonnollisia tunteita. Lopettamiseenkin liittyy usein tietty haikeus ja halu viipyä viime hetkissä. Valintojen tekemisessä on ”enää” kyse sen vaikeudesta, vaikka ymmärrys niiden välttämättömyydestä on jo sisäistetty. Elämä on täynnä luopumista, eläminen asioiden lopettamista, ja työelämä valintojen tekemistä.

TAMK on tehnyt toimilupaprosessissaan vaikeita valintoja. Toimiva johto on valmistellut niitä työroolissaan pyrkien pitämään tunteet järjen vankina. Niin helposti kun omaan aikaansaannokseensa kiinnittyykin, suuntaa on muutettu kun esiin tuodut uudet rationaaliset perusteet ovat sitä vaatineet. Ammattimaisessa työnteossa ratkaisut eivät tapahdu omien tunteiden ja mieltymysten mukaan, vaan työyhteisön perustehtävässä parhaaseen pyrkien. Jopa itselle rakkaimmasta osasta työtä on luovuttava, vaikka se olisi menestyksellistäkin, jos valinta tuottaa työyhteisön olemassaolon oikeutukselle pienemmän haitan kuin vaihtoehdot.

Näin toimiva ei vihaa tai halveksi menetettävää osaa toiminnasta, vaan tekee työnsä vaatiman valinnan. Luopumisen tuska voi olla suuri päätöksen tekijänkin sisimmässä, vaikka tunnereaktiot nähdään pääasiassa päätöstä vastustavien joukossa. Olen työssäni joutunut olemaan mukana valmistelemassa TAMKin vahvana pitäviä valintoja rahoituksen laskiessa. Monia koulutuksen osia joudumme näinä vuosina lopettamaan, suurin osa niistä ei näy toimilupahakemuksessa. Vain muutama on ollut julkisuudessa, niistä pienimpänä kirkkomusiikki. Vaimoni on kanttori, tyttäreni opiskelee TAMKissa kirkkomusiikkia, voimaannun kirkkomusiikin pauhusta lähes viikoittain yhtenä jaksamiseni peruspilarina. Minäkö kirkkomusiikin vihaaja? En halua elää ilman sitä. TAMK voi elää, kun muissa ammattikorkeakouluissa otetaan siitä koulutusvastuu.

Vararehtori Mikko Naukkarinen
Kuva:
kuvapankki Stock.XCHNG