Avainsana-arkisto: Tampereen yliopisto

Universities promoting entrepreneurship

Marja Sutela, 11.1.2017

Marja Sutela

The entrepreneurship and innovation services unit Y-kampus, established at Tampere University of Applied Sciences (TAMK), extented to other Tampere3 universities: University of Tampere and Tampere University of Technology in autumn 2016. The aim of this collaboration is to bring together future entrepreneurs, research results and talented professionals. Y-kampus offers studies and coaching in entrepereneurship for students, researchers and staff members. Its innovation services enhance commercialism of new research innovations and promotes new business.

Y-kampus is a physical meeting point in a digitalized world. It offers a place to bring together e.g. retiring family entrepreneurs and students enthusiastic about entrepreneurship. Tampere3 Y-kampus operating model has been developed as part of the 2-year TEKES project “Innovation Scout in HEIs in Tampere region”.

Photo from left: Leena Köppä (TTY), Tiina Koskiranta (TAMK), Marja Sutela, Executive Director Charlotte Danielsson, Silincon Vikings and Leena Varus (TAMK), Photo: Karoliina Lehtonen.

Photo on the left: Leena Köppä (TTY), Tiina Koskiranta (TAMK), Marja Sutela, Executive Director Charlotte Danielsson, Silicon Vikings and Leena Varis (TAMK), Photo: Karoliina Lehtonen.

Last November I had an opportunity to take part in a study visit to California, USA. The aim of this visit was to get to know the entrepreneurial and innovation ecosystems in the San Francisco Bay Area, and to get new ideas how to develop Tampere3 Y-kampus even further. During the visit Tampere3 delegation met several Finnish startup entrepreneurs in the area e.g. Ari Tulla from Better Doctor and Janne Salminen from ShopInbox. Couple weeks later, in SLUSH 2016, Salminen was nominated as the best Bay Area start-up.

The Silicon Valley innovation ecosystem and startup culture is world-famous. Business accelerators like Plug and Play act as a global innovation platform for startups, corporations and investors. Nordic Innovation House is the Silicon Valley headquarters for the Nordic Startup Community. Other operators such as Silicon Vikings network supports Nordic and Baltic innovations and entrepreneurship. Executive Director Charlotte Danielsson introduced us their activities and role in creating new business networks.

In the Bay Area, University of Berkeley, California and Stanford University have an important role in the innovation and startup ecosystem. Both universities are known as the world-class research universities. Still the industry co-operation has an important role in their activities. In the American mindset, the top research and industry-university collaboration are equally important, and support each other.  When aiming for better results, it is very important to do real collaboration between the universities and the industry, and not to act in silos.

What can we in Tampere learn from the Bay Area practices and experiences? In the future, it is even more important that all actors in the innovation ecosystem identify their roles and tasks, co-operate and concentrate on their strong areas. Universities, innovation platforms like Demola and Uusi Tehdas and public stakeholders like ELY centers and Regional councils, each have they own roles in this field. Universities’ Y-kampuses can offer a place where people representing various scientific and applied know-how, industry, public sector and NGOs can meet to collaborate.

Golden Gate

Golden Gate Bridge, San Francisco. Photo: Leena Köppä

kampuskuva

Picture from Berkeley Campus. Photo Leena Köppä.

Plug and Play. Photo: Leena Köppä.

Plug and Play. Photo: Leena Köppä.

Marja Sutela
Vice President TAMK

Pirkanmaan elinkeinoelämälle kilpailuetu kolmen korkeakoulun yhdistymisestä

Tampereen ammattikorkeakoulu, Tampereen Teknillinen yliopisto ja Tampereen yliopisto ovat toteuttamassa erittäin merkittävää hanketta. Kahden yliopiston ja yhden ammattikorkeakoulun yhdistyminen loisi täysin uuden korkeakouluyhteisön, jonka toteutuminen asianosaisten lisäksi loisi upeita mahdollisuuksia myös eri sidosryhmille.

Pirkanmaan elinkeinoelämästä puhuminen yhtenä suurena kokonaisuutena tuntuu arveluttavalta ottaen huomioon, että ei kaikilla yrityksillä ole koskaan samat tavoitteet tai haasteet. Mutta yhteistä on tahtotila kasvaa ja kehittyä. Näin ollen uskallan kirjoittaa elinkeinoelämästä yhtenä kokonaisuutena.

Pirkanmaan Talousfoorumi indikoi positiivisia näkymiä ja positiivista näkyä tulevaisuuden talouteen onkin kaivattu! Viimeisimmät tilastot pääset katsomaan tästä: http://pirkanmaantalous.fi/

Talousfoorumissa Tampere3 nousi esille useassakin eri puheenvuorossa. Voisi sanoa, että elinkeinoelämän edustajat odottavat kieli pitkällä asian edistymistä, ja usko upeaan hankkeeseen on vahva. Osaajille on todellista tarvetta, ja onnistuessaan Tampere3 voi tarjota yrityksille mahdollisuuksia, joita kukaan tuskin osaa vielä edes unelmoidakaan. Jo nyt tiedämme, kuinka tärkeää alueen elinkeinoelämän kehittymiselle ovat vahvat ja toimivat korkeakoulut. Tulevaisuudessa merkitys varmasti kasvaa. Elinkeinoelämä kilpailee globaalisti ja se, että Pirkanmaa (ja Suomi) on maailmalla monilla eri toimialoilla kehityksen kärjessä, onnistuu luonnollisesti taitavien osaajien kautta. Mikään yritys ei toimi eikä pärjää globaalisti ilman todella taitavia alansa asiantuntijoita. Asiantuntijoiden laadukas koulutus ja moniosaajuuden merkitys on nykyisen sekä tulevaisuuden työelämän a ja o. Tampere3 tuo moniosaajuuteen upean mahdollisuuden. Ristiinopiskelu on kenties yksi niistä isoimmista mahdollisuuksista, joita ainakin elinkeinoelämä näkee.

Myös se, että oikeat ihmiset myös kohtaavat heille oikeat työpaikat, ja että yritykset saavat alati muuttuviin tarpeisiin osaavia tekijöitä, on Suomen kokoisessa pienessä maassa kilpailun kannalta äärimmäisen tärkeää. Tampere3 tarjonnee myös tähän ratkaisuja. Pirkanmaalla yritykset ja korkeakoulut toimivat hyvin jo yhteen, mutta aina voi tehdä paremmin. Talousfoorumissa nousi esille kohtaanto-ongelma. Yritykset eivät saa tarpeeksi työvoimaa, ja korkeakouluopiskelijoita myös menetetään pääkaupunkiseudulle. Tampere3 ei ole kilpailu Pirkanmaan ja pääkaupunkiseudun kanssa. Suomi varmasti tarvitsee useita eri alueita pitkin maata, joissa on vahva korkeakouluyhteisö ja elinkeinoelämä.

Uusi korkeakouluyhteisö voi varmasti vahvistaa elinkeinoelämää entisestään ja innolla odotan itsekin kuinka paljon koko Pirkanmaan alue saa voimaa uudesta upeasta korkeakoulusta. On totta, että niinkin suuri hanke kuin Tampere3, on välillä suurienkin haasteiden edessä. Mutta on ollut hienoa nähdä kuinka paljon myös uskoa, tahtoa ja näkyä löytyy niin hankkeen sisältä kuin myös sidosryhmiltä. Tampere3 on merkittävä hanke sekä Pirkanmaalle mutta myös koko Suomelle. Ja vaikka en olekaan saanut Pirkanmaan elinkeinoelämältä valtuutusta puhua kaikkien suulla, niin uskallan sanoa, että yrityksissä on uskoa, luottamusta sekä odotusta siihen, että Tampere3 tulee vahvistamaan pirkanmaalaisten yritysten kilpailuetua ja -kykyä entisestään.

linda_300
Vieraileva kirjoittaja Linda Asikainen

TAMKin hallituksen jäsen
Tampere3 brändityöryhmän jäsen
Tampereen Kauppakamarin koulutusvaliokunnan jäsen

 

Myötäjäisvaatimukset julkaistu – Kestääkö kihlaus?

TTY:n hallitus linjasi 22.9. edellytyksiä Tampere3-yliopiston syntymiselle. Nämä ehdot koskevat yliopistojen yhdeksi tulemisen ”myötäjäisiä” ja aikataulua koko liitolle. Tilanne varmaan koettelee uskoa yhteiseen tahtotilaan, mutta koeteltua tahtoa liitto vaatiikin. Tampere3 on paitsi kahden tulemista yhdeksi, mutta myös kolmannen ottamista samaan yhteyteen.

Perinteisen rakkaustarinan sijaan tulee mielleyhtymä ”poliittisesti tarkoituksenmukaisiin avioliittoihin” ja niihin tulevaisuuden varmistamiseksi tehtäviin adoptioihin, joita kuvataan yöpöydälläni jo pitkään viipyneessä Mika Waltarin teoksessa ’Ihmiskunnan viholliset’. Siinä Rooman hallinnon rakenneuudistusta pannaan toimeen brutaaleja keinoja kaihtamatta keisari Neron hallituskaudella ensimmäisellä vuosisadalla. Kristittyjä syötetään sirkuksessa leijonille, kun keisarin toimintakyky piti saada nopeasti kansalle todistetuksi kaupunkia laajalti tuhonneen tulipalon syyllisten etsinnässä. Mutta tämä tarina ei liity nykyhetkeen.

Jos asetettujen ehtojen täyttymisestä ei tänä syksynä saada varmuutta, kestääkö aiesopimuksella tehty kihlaus? Riittääkö jos venytetään aikataulua, ja aloitetaan yhdessä säästöbudjetilla tyytyen edullisempaan, ”pakkilaatikko pöytänä”? Ihmisten välisissä suhteissa usko parempaan tulevaisuuteen, keskinäinen armeliaisuus tai rakkaus antavat tahdonvoimaa suhteessa, joka ei ole kaikin osin täydellinen. Tahdon sietämään erilaista kumppania. Riittäisikö meille parempi tulevaisuus, joka Tampere3-hankkeeseen laajalti yhdistetään?

Tampere3 on tehtävissä monenlaisella budjetilla ja aikataululla, vaikka niillä toki on yhteys keskenään. Runsaammin rahaa tarvitaan tiukassa aikataulussa poistamaan kapasiteettimurheita, ja mahdollistamaan osapuolten monenlaisten periaatteiden mukaan ottamisen. Jos rahaa yhteiselämän aloittamiseen on niukalti, mutta tahtoa löytyy, kaikesta muusta pitää voida tinkiä. Ei Roomaakaan päivässä rakennettu, mutta lopputulos meille jälkipolville ei silti ole hassumpi. Pidetään mielessä, että Tampere3-hankkeessakin tehdään historiaa, mutta ei taisteluita voittamalla tai meidän nykyisten toimijoiden saavutuksia balsamoimalla.

Mikko Naukkarinen
Mikko Naukkarinen, varatoimitusjohtaja

SSA-LLA

Mikä ihmeen otsikko? En kirjoita Salla S:stä. Enkä SS:stä, vaikka se ajankohtainen aihe ehkä olisikin.

Otsikko viittaa yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen johtamisen peruseroavuuksiin. Jos luet eteenpäin, niin selviää millä tavoin.

Muistan, kun olin nuorena rehtorina menossa kauniina kevätpäivänä 2003 silloisen opetusministeriön järjestämään tilaisuuteen Helsingin Paasitornin kokoustiloihin. Kokous oli tyypillinen ammattikorkeakoulujen rehtoreille järjestetty ministeriön seminaari, jossa puhuttiin tuleviin tavoite- ja tulossopimusneuvotteluihin valmistautumisesta. Erityisenä aiheena kokouksessa oli edellisenä syksynä eduskunnalle annettu hallituksen esitys uudesta ammattikorkeakoululaista. Uudessa laissa määriteltiin ensimmäistä kertaa ammattikorkeakoulu instituutiona, joka valtioneuvoston myöntämällä toimiluvalla toimii ammattikorkeakouluna. Toimilupa voitiin myöntää kunnalle, kuntayhtymälle, säätiölle tai osakeyhtiölle.

Tämä oli perustavanlaatuinen muutos aiempaan lainsäädäntöön, jossa ammattikorkeakoulun toiminta perustui vuoden 1995 lakiin ammattikorkeakouluopinnoista. Toki jo 1990-luvulla puhuttiin ammattikorkeakouluista, vaikka niillä ei institutionaalista asemaa ollutkaan.

Yksi yksityiskohta tästä hallituksen esityksestä, ja sittemmin laista, on jäänyt erittäin hyvin mieleeni. Olin menossa tilaisuuteen hyvissä ajoin, ja pysähdyin Paasitornin ovelle juttelemaan opetusministeriön hallitusneuvoksen Matti Rajakylän kanssa. Matti poltteli rauhallisesti piippuaan, kuten tavallista, vaihtaessamme kuulumisia. Kuulumisten jälkeen Matti sanoi, että eduskunnassa käytyjen keskustelujen pohjalta hän on oikein pohtimalla pohtinut, miten ammattikorkeakoulun koulutuksen ja tutkimuksen vapaus tulisi järjestää. Lopulta hän oli päätynyt esittämään muutosta hallituksen esitykseen siten, että ”Ammattikorkeakoululla on opetuksen ja tutkimuksen vapaus”. Pitkän pohdinnan tuloksena tämä kokenut lainsäädäntöneuvos oli päätynyt esitykseen, että opetuksen ja tutkimuksen vapaus tulee olla nimenomaan ammattikorkeakoululla – ei samoin kuin yliopistolaissa, jossa säädetään, että ” Yliopistoissa vallitsee tutkimuksen, taiteen ja opetuksen vapaus.”

Pieni ero, ssa – lla, mutta tarkoituksellinen ja merkittävä. Matti Rajakylä nimenomaan perusteli, että ammattikorkeakoulutoiminnassa instituutiolla on valta, vastuu ja vapaus päätettäessä tutkimusaiheista ja koulutuksista. Yliopistoissa puolestaan lainsäädäntöön valittu sanamuoto korostaa enemmän yliopistoyhteisön jäsenten vapautta tutkimuksessa, taiteessa ja koulutuksessa. Eduskunta päätti ammattikorkeakoululain juuri aiemmin mainitussa muodossa, ja tämä ero on haluttu säilyttää nykyisinkin voimassa olevassa lainsäädännössä.

Tällainen toistakymmentä vuotta vanha asia tuli mieleeni muistin sopukoista, kun pohdin eroja ja yhtäläisyyksiä yliopiston ja ammattikorkeakoulun johtamisessa. Minusta tämä on niin merkittävä ja perustavaa laatua oleva kysymys, että sitä on hyvä pohtia vielä tarkemminkin meneillään olevassa Tampere3-kehitystyössä tutkimuksen ja koulutuksen käytännön johtamisrakenteita mietittäessä.

Markku Lahtinen

Markku Lahtinen

TAMKin rehtori ja toimitusjohtaja

Tamperelainen sairaanhoitajakoulutus muutoksen tuulissa seitsemällä vuosikymmenellä

DSC_0470

TAMKin terveysalan opiskelijoilla on käytössään uusi oppimisympäristö, Taitokeskus.

Tällä viikolla on juhlittu Tampereella 60 vuotta sitten alkanutta sairaanhoitajakoulutusta. Sairaanhoitajien koulutus on seitsemällä vuosikymmenellä käynyt läpi monia rakenteellisia ja sisällöllisiä muutoksia. Koulutus on ollut usein vedenjakaja uuden ja vanhan välillä.

Kehittämistä on tehty monien ristipaineiden ja vaatimusten haastaessa koulutusta ja sen tuottamaa osaamista. Kullakin vuosikymmenellä koulutuksen rakenteisiin ja toteutukseen ovat vaikuttaneet yhteiskunnalliset muutokset, kehittyvä terveydenhuolto, koulutuspoliittiset linjaukset, kansainvälistyminen sekä koulutusta koskevan tietoperustan kehittyminen.

Kun sairaanhoitajakoulutus käynnistyi Tampereella vuonna 1956, elettiin Suomessa voimakasta rakennemuutoksen aikaa, jolloin myös terveydenhuollon palveluita uudistettiin rakentamalla keskussairaalaverkkoa. Uusi koulutus toi uudenlaista ajattelutapaa ja uudenlaisia käytäntöjä, mikä muutti maassamme jo vuonna 1889 käynnistyneen sairaanhoitajakoulutuksen perinteitä.

Jokaisella sairaanhoitajakoulutuksen vuosikymmenellä on tehty mittavia muutoksia koulutuksen rakenteisiin. 1960-luvulla silloiseen 2,5-vuotisen koulutuksen jatkoksi käynnistettiin erikoiskoulutuksia kehittyvän erikoissairaanhoidon tarpeisiin. 1970-luvulla koulutus laajentui kansanterveyslain seurauksena muun muassa terveydenhuollon erikoiskoulutukseen. 1976 käynnistyi Tampereen sairaanhoito-opistossa kasvatustieteellinen ja hallinnollinen jatkokoulutus, josta valmistui opettajia ja ylihoitajia. 1980-luku oli keskiasteen koulunuudistuksen aikaa. Silloin sairaanhoitajakoulutus ylioppilaspohjaisena koulutuksena piteni 3,5 vuotiseksi, sisältäen myös syventävän vaiheen erikoistumisen. Tässä vaiheessa vahvan sijan sai pääaineeksi nostettu hoitotieteeseen pohjautuva hoito-oppi, jota merkitsi sekä teoreettista että käytännöllistä opetusta, mutta myös perehtymistä kehittämiseen ja tutkimukseen.

1990-luku toi mukanaan mittavan ammattikorkeakoulu-uudistuksen. Ensimmäiset ajatukset sairaanhoitajien korkeakouluopinnoista oli lausuttu jo 1920-luvulla Idmanin komitean mietinnössä. Tuo silloin esitetty ajatus on toteutunut vaiheittain. Hoitotieteen opetus alkoi Tampereen yliopistossa jo 1989, mikä tarjosi sairaanhoitajille jatko-opiskeluväylän omalla alallaan. Sairaanhoitajakoulutus muuttui korkeakoulutukseksi vuonna 1997, jota edelsi vuosia kestänyt kehitystyö. Ylempää ammattikorkeakoulututkintoa eli maisteritason koulutusta kehitettiin tiiviisti erityisesti 2000-luvulla.

Tällä hetkellä keskustelua käydään niistä vaatimuksista, joita terveysalan koulutukselle on odotettavissa sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen myötä. Samoin sairaanhoitajan osaamiseen kohdistuu vaatimuksia muun muassa modernin terveydenhuollon ja digitalisoituvan yhteiskunnan muuttaessa toimintaa.

Parhaillaan tiivistyvä yhteistyö Tampereen yliopiston, Tampereen teknillisen yliopiston ja Tampereen ammattikorkeakoulun kanssa Tampere3-korkeakouluyhteisön kehittämiseksi ja avaa uusia mahdollisuuksia myös sairaanhoitajakoulutukselle.

Koululutustehtävän rinnalle on nostettu korkeakouluille uuden tiedon tuottamisen myötä tutkimus- ja kehitystyö. Näiden tehtävien kautta toteutuu korkeakoulun aluevaikutus. Kysymykseksi on viime vuosikymmeninä noussut, miten sairaanhoitajakoulutus korkeakouluna voi tutkimus- ja kehittämistyön keinoin olla luomassa uutta, yhdessä korkeakoulu- ja työelämäkumppaniensa sekä asiakkaiden kanssa. Tämä työ konkretisoituu sosiaali- ja terveydenhuollon uudet toimintamallit -painoalalla, joka on yksi TAMKin strategian painoaloista.

Kehittämistyö on ollut mittavaa. Voi vain kiittää kaikesta siitä työstä ja perustasta, joka sairaanhoitajan koulutuksen 60-vuotisella taipaleella on tehty. Tästä on hyvä jatkaa uudelle vuosikymmenelle.

Päivi Karttunen
Päivi Karttunen, vararehtori

Kuva: Lasse Tervajärvi