Avainsana-arkisto: TAMK

Yhteistyö tukee työhyvinvointia

Merja Jortikka, henkilöstöjohtaja, 20.2.2018

Merja Jortikka

Pikagalluppini kysymys kuului: mitä yhteistyö tuo mieleesi? ”Se on yhdessä tekemistä, sitä että me teemme porukalla töitä tavoitteita kohti”. Lisäksi kuulin, että ”se on kivaa ja positiivista ja synnyttää yhteisöllisyyttä”. Työkaveri muisti sanonnan ”yhteistyössä on voimaa”. Toinen katsoi minuun kummeksuen, sillä hänestä yhteistyö on niin itsestään selvää työssämme, että se on työn ominaispiirre ja lähtökohta.

Tämän vuoden teemana Tampere3-korkeakouluissa on yhteistyö ja työhyvinvointi. Isot teemat erityisesti uutta korkeakouluyhteisöä luotaessa ja arkityön käydessä kuumimmillaan. Merkittävät teemat, kun haluamme varmistaa korkeakouluyhteisön menestyksen.

Tamperelaisten korkeakoulujen väki on tehnyt yhteistyötä jo ennen Tampere3-rakentamista. Opetus- ja tutkimusalueilla on ollut yhteisiä intressejä. Nyt yhteistyö rakentuu ja syventyy laajalti, kun yhteisön toiminnan sisältöjä ja rakenteita työstetään systemaattisesti. Niin opetuksen ja tutkimuksen kuin tukipalveluiden puolella olemme päässeet eri työryhmissä tapaamaan kollegoja ja työstämään tulevia prosesseja. Tässä voi varmasti sanoa, että tiimityö on voimavaramme ja ideointi työryhmässä on antoisampaa kuin yksin puurtaen.

Yhteistyö on ollut keskeisenä osana TAMKin toimintakulttuurin kehittämistä vuodesta 2011. Opetustyön vahvana kehittämissuuntana on ollut yhdessä tekeminen. Opettajatiimit työskentelevät oman suunnittelunsa pohjalta erilaisten koulutuskokonaisuuksien toteuttamiseksi. Tämä on tarkoittanut yhteisiä tavoitteita sekä pedagogisen osaamisen jakamista ja kehittämistä. Vahvaa yhteistyötä on tarvittu koulutusalojen välillä, jotta olemme saaneet tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan niin hyvään lentoon kuin se tänä päivänä on. Tukipalvelut ovat tässä aktiivisesti mukana.

Yhteistyötä vahvistamalla rakennamme työhyvinvointia. Ja työhyvinvointi taas lisää yhteistyötä.

Tampere3-korkeakouluissa toteutettiin marraskuussa henkilöstökysely, joka nostatti esiin työhyvinvoinnin sisältöä. Mielenkiintoista oli se, että tulokset olivat hyvin samansuuntaisia kaikissa kolmessa korkeakoulussa.

TAMKissa työhyvinvointi on vastaajien mielestä hyvällä mallilla (keskiarvona 3,3 maksimiarvosta 5).  Vastaajista 89 % on melko tai erittäin tyytyväinen työpaikkaansa kokonaisuutena. Henkilöstö kokee työnsä mielenkiintoiseksi ja haastavaksi ja voi hyödyntää osaamistaan työssään. Lisäksi ollaan valmiita uusien toimintatapojen kehittämiseen. Työhyvinvoinnin tekijöistä merkittävimpinä pidetään omaa työssä jaksamista sekä lähiesimiehen tasapuolista ja oikeudenmukaista toimintaa. Myös henkilöstön hyvä yhteistyö nähtiin tärkeänä osatekijänä.

Työhyvinvoinnin pidemmän aikajänteen kehitystrendi on TAMKissa selkeästi tunnistettavissa: vuosina 2009–2010, kahden ammattikorkeakoulun yhdistymisvaiheessa, henkilöstö toi esiin isot odotukset ja heikot käytännön kokemukset. Kriittisiä kehittämisalueita olivat tiedonsaanti ja viestintä, ylimmän johdon toiminta sekä yhteisöllisyys. Tästä alkoi vuosien työ. Systemaattinen toimintatapojen ja prosessien kehittäminen ovat olleet tarpeen, esimerkiksi työnjakoa sekä tehtäviä ja tavoitteita on selkiytetty työyhteisön ja yksilön tasolla. Samoin sisäisen viestinnän, johtamisen ja esimiestyön kehittäminen ovat olleet aktiviteetteja, jotka näkyvät työhyvinvoinnin lisääntymisenä vuosien 2011-2015 kyselytuloksissa. Nyt tehty kysely nostatti esiin henkilöstön huolen jaksamisesta. Vaikka tulokset ovat hiukan heikentyneet vuodesta 2015, on meillä vahva perusta jatkaa työhyvinvoinnin hyviä käytäntöjä ja kehittää niitä tarpeiden mukaisesti.

Pikagalluppiini yhteistyöstä vastattiin myös yhdellä sanalla ”Tampere3”. Tässä sain oivan kiteytyksen siitä, miten toimintaympäristömme on muuttunut ja kollegat tulevat entistä laajemmalta alueelta. Odotuksemme yhteistyölle muuttuvat. Ilman gallupkysymyksiä voin sanoa, mikä tukee työhyvinvointiamme. Se on aito, avoin ja tavoitteellinen yhteistyö. Näin teemavuonna ja sen jälkeenkin.

 

Kolmatta tietä etsimässä

23.10.2017 Mikko Naukkarinen

Kaikissa menestyvissä uudistushankkeissa vaikuttaa erilaisin pyrkimyksin mukana olevia tahoja. Innostava tavoite yhdistää, mutta sen saavuttamiseen tarvittavaan muutokseen leivotaan mukaan erilaisia pyrkimyksiä. Kyllä voittajan kelkkaan on tulijoita, vaikka sen päämäärästä on toisistaan kovastikin poikkeavia näkemyksiä.

Muistaakseni Pekka Berg kuvasi väitöstutkimuksessaan, kuinka suurimpia syitä erilaisia tahoja yhdistävien kehityshankkeiden koettuun epäonnistumiseen ovat samoista kuvauksista saadut erilaiset käsitykset lopputulemasta. Toteuduttuaan se ei useimmiten vastaa kenenkään alkuperäistä mielikuvaa, ja siten syytä olla aktiivisesti mukana. Ja tämä siis siitä riippumatta, että alussa kaikki osapuolet nyökkäilivät hyväksyvästi yhdessä sanoitetuille tavoitteille.

Yhdestä näkökulmasta Tampere3-hankkeen jonkinlaisia ääripäiden näkemyksiä edustavat perinteinen julkisoikeudellinen yliopisto, työelämää suoraviivaisesti palveleva ammattikorkeakouluosakeyhtiö ja tieteestä uusia teknis-taloudellista innovaatioita tavoitteleva säätiöyliopisto. Demokraattisesti toimiva sivistysyliopisto ”an sich”, työelämän asiantuntijoiden ”tuotantokone” ja insinööri luomassa ”uutta uljasta maailmaa” nyökyttelivät yhdessä tamperelaisen korkeakoulutuksen maailmankartalle nostavalle hankkeelle.

Onko yllätys, jos toteutukseen liittyy hyvinkin erilaisia pyrkimyksiä? Tietystä näkökulmasta katsottuna ääripäinä ovat yliopistoa mahdollisimman hyvin palveleva, siihen integroitu ammattikorkeakoulu, ja kahden erillisen korkeakoulun kuuluminen samaan konserniin omistuksen siirtymisen seurauksena.

Brittiläinen sosiologi Anthony Giddens lanseerasi ”kolmannen tien” sikäläiseen politiikkaan. Siinä tavoitteena ei ollut kummankaan perinteisen ajattelutavan (konservatiivien ja työväenpuolueen) niskalenkki toisesta, vaan niiden välissä kulkeva uutta luova linja. Muuttuvassa maailmassa on etsittävä jatkuvasti ja rohkeasti uusia ”kolmansia teitä” pyrkimättä itsepintaisesti vanhojen suuntien jatkamiseen. Näin myös Tampere3-hankkeessa. Niin turvallista kuin se olisikin nähdä ”muiden” liittyvän hyväksi osoitettuun toimintatapaamme. Jonka me loimme. Jossa tiedämme paikkamme. Ja asemamme suhteessa muihin.

Pitääkö minunkin muka muuttaa toimintatavassani jotakin? Sehän toimii kuin junan vessa, kunhan vain suora reikä raiteelle säilytetään. Sitä paitsi kaikki tietävät, että muutos ei ole itsetarkoitus.

Olen täysin päinvastaista mieltä. Jatkuva henkilökohtainen pieni liike auttaa reagoimaan paremmin väistämättömään toimintaympäristön muutokseen kuin sen vastaanottaminen ”seisovin jaloin”. Erityisesti näin on julkisella sektorilla, jossa toisaalta pidetään perustellustikin jatkuvuudesta huolta, ja on luonnostaan hidas rotaatio henkilöstössä uuden ajattelun lähteenä.

Totesin aikanaan opinnäytetyössäni, että kun pääsee tavoittelemaan omaa etuaan niin että se samalla toteuttaa yhteisen edun, se toimii. Miten luomme tällaiset olosuhteet Tampere3-hankkeessa? Emme ainakaan lisäämällä voiman käyttöä silloin, kun muu ei näytä auttavan. Todellinen muutos parempaan lähtee ihmisistä, joiden pitää motivoitua siihen näkemällä jotakin tavoittelemisen arvoista. Onnistunut muutos on jatkuvaa win-win –tilanteiden etsimistä. Niin suurissa linjoissa kuin yksilöiden toimintaa uudelleen suunnattaessa.

Mistä Tampere3-hanketta haittaavasta toimintatavasta, asenteesta tai pyrkimyksestä voisin itse luopua löytääksemme yhdessä sen kolmannen tien? Kaikilla on muutoksessa voitettavaa, eikä kehitys pysähdy siihen mitä on valmiina vuoden 2019 alussa. Uusia kolmansia teitä on aina tarjolla.

Mikko Naukkarinen, varatoimitusjohtaja

Tampere3 ja organisaatiokulttuurit

Aura Loikkanen

Tampere3 opintopalveluiden henkilökunta, noin 100 henkilöä, kirjasi asiakkaan toiveita tulevan korkeakouluyhteisön palveluille

Tampere3 opintopalveluiden henkilökunta, noin 100 henkilöä, kirjasi asiakkaan toiveita tulevan korkeakouluyhteisön palveluille

Poden Tampere3-päätösten jälkeistä krapulaa. Päätä särkee, väsyttää ja on vähän nuhruinen olo. Meillä meni kovaa vielä pari viikkoa sitten. Yhdistymisvalmistelujen lakkauttamispäätösten taustalla on useita syitä. Julkisuudessa on puitu esimerkiksi johtamiskulttuurin erilaisuutta eri yliopistoissa. Erot näyttävät yhteen sovittamattomilta. Organisaatiokulttuuri on yksinkertaisesti sitä, miten meillä asiat tehdään, miten meillä toimitaan.

Tampere3 opintopalveluiden henkilökunta oli alkusyksystä koolla suunnittelemassa omaa toimintaansa uudessa korkeakouluyhteisössä. Kysyimme, mitä erityisesti ihmiset haluaisivat omasta korkeakoulustaan viedä mukanaan tähän uuteen yhteisöön. Kaikkien kolmen korkeakoulun henkilöstön vastauksissa selkein viesti oli: organisaatiokulttuurimme. Taustalla oli pelkoja byrokratian lisääntymisestä ja päätöksenteon siirtymisestä kauas toiminnasta. Oma tuttu organisaatiokulttuuri halutaan säilyttää.

Millaisia sitten nämä organisaatiokulttuurit ovat? Ollaan opiskelijakeskeisiä, opiskelijalähtöisiä, opiskelija on kehittämiskumppani, ollaan joustavia, välittömiä, on tekemisen meininkiä. Kaikki siis kuvasivat lähes samoin sanoin omaa kulttuuriaan. Myöhemmin kyllä, kun asiaa kysyttiin vielä kirjallisesti, omasta kulttuurista löytyi myös negatiivisia asioita: byrokraattinen, sisäänpäin lämpiävä, kankeahko.

TAMK ja Pirkanmaan ammattikorkeakoulu (PIRAMK) yhdistyivät vuoden 2010 vaihteessa. Olimme valmistelleet yhdistymistä lukuisissa työryhmissä, mutta vasta kun toimimme todella yhdessä, havahduimme erilaisiin toiminta- ja palvelukulttuureihimme. Sen sijaan, että olisimme yrittäneet väkisin muuttaa palvelukulttuuria omista lähtökohdistamme, päätimme sisäisissä palveluissa lähteäkin miettimään, millaisen palvelukulttuurin halusimme luoda uuteen TAMKiin. Emme siis neuvotelleet, otammeko TAMKin palvelukulttuurin vai PIRAMKin palvelukulttuurin, vaan yhdessä unelmoimme uudesta uljaasta TAMKista. Halusimme palveluissa keskittyä asiakkaan kokemukseen ja sitä avaamalla saimme määriteltyä myös palvelukulttuurimme. Päätimme tavoitella palvelua, jossa asiakas kokee, että palvelua on helppo löytää ja saada. Asiakkaan pitää voida luottaa palvelun asiantuntemukseen sekä siihen, että asiat hoidetaan loppuun asti. Asiakkaan kokema arvostus nousi tärkeäksi erityisesti muutosvaiheen paineisen ilmapiirin myötä.

Tätä olemme harjoitelleet nyt jo useamman vuoden ajan, välillä takkuillen ja rahoituksen supistuessa painiskellen. Tämä on jotain sellaista, mitä minä haluaisin viedä mukanani mahdolliseen uuteen korkeakouluyhteisöön. Keskittymistä siihen, millainen se uusi korkeakouluyhteisö olisi parhaimmillaan. Uuden imun tulee kasvaa niin vahvaksi, että vanhoihin ei enää haluta palata.

Julkaisu TAMKin palvelukulttuurin kehittämishankkeesta http://julkaisut.tamk.fi/PDF-tiedostot-web/B/64-Ei-paha.pdf

Aura Loikkanen
Aura Loikkanen, Korkeakoulupalveluiden johtaja

 

 

Myötäjäisvaatimukset julkaistu – Kestääkö kihlaus?

TTY:n hallitus linjasi 22.9. edellytyksiä Tampere3-yliopiston syntymiselle. Nämä ehdot koskevat yliopistojen yhdeksi tulemisen ”myötäjäisiä” ja aikataulua koko liitolle. Tilanne varmaan koettelee uskoa yhteiseen tahtotilaan, mutta koeteltua tahtoa liitto vaatiikin. Tampere3 on paitsi kahden tulemista yhdeksi, mutta myös kolmannen ottamista samaan yhteyteen.

Perinteisen rakkaustarinan sijaan tulee mielleyhtymä ”poliittisesti tarkoituksenmukaisiin avioliittoihin” ja niihin tulevaisuuden varmistamiseksi tehtäviin adoptioihin, joita kuvataan yöpöydälläni jo pitkään viipyneessä Mika Waltarin teoksessa ’Ihmiskunnan viholliset’. Siinä Rooman hallinnon rakenneuudistusta pannaan toimeen brutaaleja keinoja kaihtamatta keisari Neron hallituskaudella ensimmäisellä vuosisadalla. Kristittyjä syötetään sirkuksessa leijonille, kun keisarin toimintakyky piti saada nopeasti kansalle todistetuksi kaupunkia laajalti tuhonneen tulipalon syyllisten etsinnässä. Mutta tämä tarina ei liity nykyhetkeen.

Jos asetettujen ehtojen täyttymisestä ei tänä syksynä saada varmuutta, kestääkö aiesopimuksella tehty kihlaus? Riittääkö jos venytetään aikataulua, ja aloitetaan yhdessä säästöbudjetilla tyytyen edullisempaan, ”pakkilaatikko pöytänä”? Ihmisten välisissä suhteissa usko parempaan tulevaisuuteen, keskinäinen armeliaisuus tai rakkaus antavat tahdonvoimaa suhteessa, joka ei ole kaikin osin täydellinen. Tahdon sietämään erilaista kumppania. Riittäisikö meille parempi tulevaisuus, joka Tampere3-hankkeeseen laajalti yhdistetään?

Tampere3 on tehtävissä monenlaisella budjetilla ja aikataululla, vaikka niillä toki on yhteys keskenään. Runsaammin rahaa tarvitaan tiukassa aikataulussa poistamaan kapasiteettimurheita, ja mahdollistamaan osapuolten monenlaisten periaatteiden mukaan ottamisen. Jos rahaa yhteiselämän aloittamiseen on niukalti, mutta tahtoa löytyy, kaikesta muusta pitää voida tinkiä. Ei Roomaakaan päivässä rakennettu, mutta lopputulos meille jälkipolville ei silti ole hassumpi. Pidetään mielessä, että Tampere3-hankkeessakin tehdään historiaa, mutta ei taisteluita voittamalla tai meidän nykyisten toimijoiden saavutuksia balsamoimalla.

Mikko Naukkarinen
Mikko Naukkarinen, varatoimitusjohtaja