Avainsana-arkisto: osaaminen

Ammattikorkeakoulut digitalisaation pyörteessä

Päivi KarttunenViime aikoina on eri foorumeilla käyty kiivasta keskustelua digitalisaation vaikutuksista koulutukseen ja työelämän osaamisvaatimuksiin. Tätä keskustelua korkeakouluissa on ruokkinut erityisesti keskustelu MOOCeista tai yhteisistä verkko-opinnoista, mikä on toki vain pieni puro tässä mittavassa kehityksen virrassa. Tämän lisäksi monenlaiset mobiiliratkaisut, sosiaalisen median mahdollisuudet, pelillisyys ja uudentyyppiset oppimisympäristöt ovat vallanneet tilaa ja löytäneet paikkaansa niin työelämässä kuin koulutuksessa. Moderni teknologia ei kuitenkaan vielä ole laajassa mitassa koulutuksessa todellisuutta. Jonkinlainen indikaatio tästä on viime keväänä julkaistu OECD-maissa tehty selvitys, jonka mukaan suomalaisessa koulutuksessa muun muassa tietokoneiden hyödyntämisessä opetuksessa jäimme viimeisille sijoille.

Samaan aikaan korkeakoulutukselta kuitenkin odotetaan osaamista, joka muuttaa työelämää. Odotetaan toki ajantasaista tietoa ja taitoa, mutta entistä enemmän tässä muuttuvassa yhteiskunnassa ja työelämässä otetaan monipuolisia työelämätaitoja. Tähän monipuoliseen osaamiseen mitä suurimmassa määrin sisältyy taito hyödyntää modernia tieto- ja viestintäteknologiaa ja digitaalisia toimintaympäristöjä sekä kykyä muuntaa osaamistaan näissä muuttuvissa olosuhteissa. Mutta miten näitä taitoja sitten opitaan? Lukemalla tai luentoja kuuntelemalla ei näissä taidoissa pitkälle päästä. Niitä opitaan erityisesti toimimalla käytännössä ja hyödyntämällä niitä toimintatapoja ja teknologioita, jotka ovat arkeamme ja työelämän arkea.

Uudet teknologiat ja verkko ovat mahdollistaneet oppimisen kaikkialla. Samalla käsitys tiedosta, tiedon hankkimisesta ja jopa tiedon tuottamisesta on muuttunut. Vielä muutamia vuosikymmeniä sitten tietoa etsittäessä suunnattiin kirjastoon, tehtiin monimutkaisia hakuja ja tuloksena saatiin mittavia kirja- ja artikkelilistoja. Nyt tämä kaikki on saatavissa nopeasti omien mobiililaitteiden tai tietokoneiden avulla. Ajankohtaista ja ihan oikeaa tietoa on saatavissa monissa eri muodoissa niin asiantuntijoiden videoluentoina kuin tieteellisinä artikkeleina tai mielenkiintoisina oppimispeleinä. Samaan aikaan myös monet kaupalliset yritykset ovat kehittäneet eri aloille verkko-opetuspaketteja, ja niitä tarjotaan lähes päivittäin korkeakouluille perinteisen opetuksen korvaajiksi. Kysymys kuuluukin, mikä on korkeakoulun tehtävä ja rooli tässä kehityksessä? Mikä on meidän roolimme? Miten muuttuneet mahdollisuudet ovat muuttaneet meidän toimintatapaamme ammattikorkeakouluissa? Ja miten asiantuntijamme ja asiantuntemuksemme näkyy maailmalla oman alamme edelläkävijöinä?

Mikäli haluamme olla todella luomassa tulevaisuuden osaamista, olemme tilanteessa, jossa meidän on kriittisesti arvioitava nykyisiä opetuskäytäntöjämme ja oppimisympäristöjämme ja oltava myös valmiita muuttumaan. Samalla on tärkeä arvioida kaikki ne mahdollisuudet, joita meidän käytössämme jo tällä hetkellä on. Näin voimme vapauttaa resursseja erityisesti sellaiseen oppimiseen ja ohjaamiseen, jota opiskelijamme todella tarvitsevat saavuttaakseen työelämän korkeakoulutukselle asettamat mittavat oppimistavoitteet. Näihin haasteisiin vastannut ammattikorkeakoulu, joka on tulevaisuutta tekevä korkeakoulu, on varmasti erinäköinen kuin se, jossa tällä hetkellä toimimme.

Päivi Karttunen, vararehtori

Mitä Kiina voi oppia Suomelta?

Marja SutelaSuomalaista ammattikorkeakoulutusta kohtaan tunnetaan mielenkiintoa maailmalla. Kiina on uudistamassa korkeakoulutustaan; he ovat huomanneet, että tieteellisten korkeakoulujen rinnalle tarvitaan ammattikorkeakouluja, joissa opitaan soveltamaan saatua oppia. Valmistuneilla pitää olla myös käytännön osaamista, mikä edesauttaa heitä työllistymään. Kiina on valtava maa, jonka talouskasvu on jatkunut pitkään kaksinumeroisin luvuin. Kaupungistumiskehitys on huimaavaa; kaupungit kasvavat ylöspäin ja Koneen hissit käyvät kaupaksi. Nopeasta talouskasvusta huolimatta korkeakouluista valmistuneilla on vaikeuksia työllistyä. Korkeakoulujen työelämäyhteydet ovat alkutekijöissään ja opetussuunnitelmat nojaavat pitkälti perinteiseen teoreettiseen luokka-opetukseen.

Mitä Kiina voi oppia Suomelta? Miksi kaikista maailman maista katseet on käännetty Suomeen? Osallistuimme vararehtori Mikko Naukkarisen kanssa Kiinan Kunmingissä Yunnan Normal Universityssä järjestettyyn seminaariin ”Local Universities in Transition: International Experiences and Local Practise”, marraskuun alussa. Kiinalaisten mielenkiinnon taustalla on suomalaisten kokemukset ammattikorkeakoulujärjestelmän rakentamisesta 1990-luvulla. Olemme rakentaneet toisen asteen ja ammatillisen korkea-asteen oppilaitoksista koulutustasoa nostamalla ammattikorkeakoulujärjestelmän, jossa työelämäyhteydet ovat arkipäivää, opetussuunnitelmissa on projektiopintoja ja käytännön työharjoittelua. Opiskelun keskiössä on opiskelijan oppiminen, ei opettajan opettaminen. Opetussuunnitelmien osaamistavoitteet voidaan saavuttaa eri tavoilla, myös työssä opittua voidaan hyväksilukea. Rekrytoitavilta opettajilta vaaditaan akateemisen tutkinnon lisäksi käytännön työelämäkokemusta ja opettajien on suoritettava pakollinen opettajankoulutus. Nämä asiat ovat meille arkipäivää, mutta kiinalaisille täysin uutta.

MarjaSutela_Kiina

Seminaarin suomalaisdelegaatio: Mirja Toikka Kyamk, Vuokko Kohtamäki TaY, Johanna Vuori Haaga-Helia, Mikko Naukkarinen TAMK, Marja Sutela TAMK, Seppo Hölttä TaY ja Yuzhuo Cai, TaY.

Marja

Me suomalaiset olemme turhan kainoja tuomaan omaa osaamistamme esille. Samassa seminaarissa britit esittelivät omia yliopistojaan, joissa valmistuneiden työllistyminen on keskeisenä tavoitteena. Seminaarissa mukana olleet yliopistot edustivat niin sanottuja uusia yliopistoja, jotka ovat entisiä polytechnics´jä, jotka muutama vuosikymmen sitten korkeakoulureformissa muutettiin yliopistoiksi. TAMKille ja näille korkeakouluille on yhteistä vahva työelämälähtöisyys, tosin meillä ei ole tohtorikoulutusta. Kiinan matkan aikana julkaistiin eurooppalainen StudyPortals Awards 2014 -tutkimus, jossa selvitettiin vaihto-opiskelijoiden kokemuksia. TAMK pärjäsi erinomaisesti; saimme yhtenä kolmesta suomalaisesta korkeakoulusta maininnan loistava. Kyseistä mainintaa kannattaa tuoda joka paikassa esille, tällä jos millä myymme omaa osaamistamme ja TAMKia!

studyportal

StudyPortals -kunniakirja

Olemme käyneet Kiinassa asti toteamassa, että työelämälähtöiselle korkeakoulutukselle on tarvetta. Tämäkin on hyvä pitää mielessä, kun tamperelaisten korkeakoulujen yhteistyötä rakennetaan.

Marja Sutela, vararehtori

Suorita tentit ja hanki tutkinto

Aura LoikkanenEksyin pelaamaan tietokonepeliä, joka oli upotettu sähköisessä Hesarissa olleeseen mainokseen. Mainos oli ammattikorkeakoulun mainos ja pelin tarkoituksena luonnollisesti herättää mielenkiintoa korkeakoulun opintotarjontaa kohtaan. Pelissä liikuteltiin ukkelia nuolinäppäimillä ja yritettiin osua tentteihin. Kun kaikki tentit oli kerätty, sai tutkinnon.

Suoritin aikoinaan metsänhoitajan tutkinnon Helsingin yliopistossa. Tutorimme valisti meitä juuri opintonsa aloittaneita, että metsänhoitajaksi valmistumiseen ei tarvitse muuta kuin kuljeksia neljä vuotta Metsätalolla Tapion taskukirja takataskussa. Vähän enemmän siihen vaadittiin ja opiskeluvuoteni kuluivat tenttisuorituksia keräilemällä.

Kaikki muuttui maisteriopintojen aikana. Graduani varten minun piti ensin laatia tietokoneohjelma, jolla voisin käsitellä aineistoni. Olin suorittanut ATK-opinnot osallistumalla massaluentoihin ja läpäisemällä tentin. Tietokonetta en ollut koskaan nähnyt. Hankin Fortran-ohjelmointioppaan ja laatikollisen reikäkortteja (opinnoistani on jo aikaa). Löysin tietokonepäätteen, jolla saatoin olla yhteydessä yliopiston tietokoneeseen. Mutta minulla ei ollut aavistustakaan, kuinka yhdistää nuo asiat.

Välillä tuntui, että en ikinä selviä tästä tehtävästä. Vähän kerrallaan lukemalla, kyselemällä ja kokeilemalla pääsin kuitenkin kiinni ohjelmointiin. Ajoittain elin flow-tilassa, jossa kaikki muu katosi ympäriltäni. Tunne oli mahtava, kun ohjelma lopulta toimi virheettömästi.

Myöhemmin maisterin paperit kädessäni saatoin todeta, että olin unohtanut lähes kaiken, mitä olin lukenut tenttejä varten. Mutta tuo kokemus ohjelmoinnista on muuttanut elämääni. Uusissa tilanteissa olen joutunut toteamaan useasti, että oma osaamiseni on täysin riittämätön. Näitä kohdatessa joutuu sietämään epävarmuutta. Mutta kun on selvinnyt yhdestä tilanteesta, itseluottamus kasvaa ja aiheuttaa lopulta myönteisen kierteen. Uskallan enemmän, saan rohkeutta, yritän ja selviän. ”Oppiminen on parasta huumetta.” Näin totesi Jaakko Lyytinen muutama viikko sitten lauantain Hesarin kolumnissaan.

Monet opiskelijat edelleenkin pitävät siitä, että kaikki on selkeää, hallittua ja ennalta suunniteltua. Että tiedetään tarkkaan, mitä tentissä pitää osata. Että aikataulutukset sovitaan mielellään puoleksi vuodeksi tai vähintään periodin mittaisiksi. Opiskelijoiden kiittävä palaute ylläpitää hyvin organisoitua ja ennakoitavaa koulumaista systeemiä.

TAMKin Environmental Engineering -koulutuksen opiskelija ottaa vesinäytettä.

TAMKin Environmental Engineering -koulutuksen opiskelija ottaa vesinäytettä. Kuva: Essi Kannelkoski.

Olen ihastuneena seurannut TAMKin opetussuunnitelmatyötä ja opintojen toteuttamista viime aikoina. Projektiopinnot ja innovointityöpajat, joihin TAMKissa on panostettu paljon viime vuosina, altistavat opiskelijat uusille kokemuksille. Opiskelija voi projekteissa onnistumisten ja epäonnistumisten kautta saada sellaista elämässä kantavaa osaamista, joita tenttisuorituksia keräilemällä ei saa. Välillä tämä tie vie oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Opettajillekin projektiopinnot tuovat uudenlaisia haasteita ja joskus he joutuvat odottamaan kiittävää palautetta vähän pidempään. Joskus jopa siihen asti, kun opiskelija on siirtynyt työelämään ja oivaltaa, miten arvokkaita oppimiskokemuksia hän ammattikorkeakoulussa on saanut. Ymmärrän hyvin, että Tampereen teknillisen yliopiston rehtori haluaisi Tekniikka & Talous -lehden mukaan kaikille opiskelijoille ensin ammattikorkeakoulututkinnon. Vasta sen jälkeen osa voisi jatkaa diplomi-insinööriopintoihin.

Hesarissa ollut tietokonepeli ammattikorkeakoulun mainoksessa välitti tahattomasti kuvaa opiskelusta tenttisuoritusten keräilynä ja tutkinnon hankkimisena. Ammattikorkeakoulussa työelämäläheinen opetus ja harjoittelut varmistavat kirjatiedon ohella osaamisen kehittymisen. Tutkinnon avulla pääsee hakemaan alan töitä, mutta osaaminen ja asenne ratkaisevat työpaikan saannin. Uudenlaisten oppimistilanteiden kautta oppimiseen koukkuun jäänyt opiskelija selviää elämässään muuttuvissakin toimintaympäristöissä.

En muuten useista yrityksistä huolimatta onnistunut keräämään tietokonepelin kaikkia tenttejä ja tutkinto jäi saamatta.

Aura Loikkanen, Korkeakoulupalveluiden johtaja

 

Tietämisestä osaamiseen

TAMKin Y-kampuksella opetus ei ole perinteistä luokkahuoneopetusta. Päivi Karttunen edessä oikella. Takana vasemmalta vararehtorit Mikko Naukkarinen ja Marja Sutela, rehtori Markku Lahtinen.

TAMKin Y-kampuksella opetus ei ole perinteistä luokkahuoneopetusta. Päivi Karttunen edessä oikealla. Takana vasemmalta vararehtorit Mikko Naukkarinen ja Marja Sutela sekä rehtori Markku Lahtinen.

Opetussuunnitelmauudistuksessa merkittäväksi lähtökohdaksi asetettiin osaamisperustaisuus. Osaaminen ymmärrettiin laajasti dynaamiseksi kokonaisuudeksi, joka muodostuu tiedosta, ymmärtämisestä, taidoista ja kyvyistä toimia käytännön työtilanteissa. Uudistuksen alkuvaiheessa kartoitettiin työelämän tulevia osaamisvaatimuksia.  Tuon analyysin johtopäätöksenä oli selkeästi se, että ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneilta ei odoteta vain tietämistä vaan monenlaisia kykyjä ja taitamista, intoa ja osaamista kulloinkin esillä olevien tilanteiden ratkaisemiseen, monipuolisia yhteistyötaitoja sekä oman osaamisen jatkuvaa uudistamista.  Yhteinen opetussuunnitelmien perusta kiteytyikin kolmeen ulottuvuuteen: tietämiseen, taitamiseen ja olemisen tapaan. Osaamisen korostaminen ei välttämättä ole mikään uusi asia, mutta näin laajasti ymmärrettynä se haastaa meidät kyllä arvioimaan uudelleen opetusta, oppimisen käytäntöjä ja koko TAMKin toimintaa.

Monenlaisia muutoksia opetuksessa on toki tapahtunut, mutta mikä on ollut muutosten vaikutus opiskelijan osaamiseen, ei aina ole yksiselitteistä. Muutamia vuosia sitten ammattikorkeakoulusta valmistuneille opiskelijoille tehtiin kysely. Nämä opiskelijat olivat opiskelleet ongelmaperustaista oppimista hyödyntäen. Kysyttäessä mikä oli heille tärkeintä osaamista ja mihin he olisivat vielä enemmän tarvinneet tukea ja ohjausta, oli juuri ongelmien ratkaisu käytännön tilanteissa. Tietoa kyllä osattiin etsiä ja mm. kommunikaatiotaidot olivat hyvin hallussa, mutta vaikka ongelmien ratkaisua oli harjoiteltu, siinä koettiin epävarmuutta. Ja mieleeni tulee myös erään opiskelijan kertomus siitä, että hän tietää omaavansa hyvät teoreettiset työvälineet, mutta hän ei osaa käyttää niitä työssään. Opettajien toimintaa on myös selvitetty, ja yhdessä tutkimuksessa kartoitettiin opettajia reflektiokeskustelujen ohjaajina. Näissä keskusteluissa opettajat hyvin nopeasti ohjasivat keskustelun koetuista tilanteista käsitteelliselle tasolle, jolloin opiskelijan oli vaikea hahmottaa miten teoria ja kokemukset liittyvät yhteen. Toivottua teorian integraatiota käytäntöön ei siis tapahtunut.  Eli mitä näistä esimerkeistä opimme. Onko niin, että huolimatta uusista tavoista opettaa ja oppia, on hyvä edelleen kriittisesti arvioida, painotammeko kaikesta huolimatta liikaa teoreettista tietämistä työelämän käytäntöjen jäädessä sivuosaan.

Viime vuosina opetuksessa on korostettu mm. työelämälähtöisyyttä, autenttisia oppimisympäristöjä, käytännön casejä, ongelmaratkaisua, reflektiivistä otetta ja oppimista TKI -ympäristöissä. Ja huolimatta siitä, mitä tiedämme oppimisesta yleensä, oppimisesta ja aivojen toiminnasta sekä kaikista teknologisista mahdollisuuksista, oppiminen edelleen tapahtuu pääosin luokassa. Ja onko edelleen niin, kuten Miettinen 1990 luvun alussa kirjoitti, että opetuksessa kovinkaan paljon ei ole muuttunut sataan vuoteen, ainakaan luokkaopetuksessa. Liitutaulu on toki useimmiten korvattu power-point esityksin, jotka ehkä vielä vähemmän kuin liitutaulu, antavat mahdollisuuden joustavaan ja opiskelijalähtöiseen asioiden tarkasteluun, mutta muuten asetelma luokassa ei juuri ole muuttunut.

Eli voidaan kysyä rajautuvatko oppimisen ja opetuksen käytännöt ammattikorkeakoulussa edelleen helposti ns. teoreettisen ja käsitteellisen tiedon alueelle. Ja kuinka paljon edelleen käsitteellinen tarkastelu ja käytännön toiminta tapahtuvat eri tilanteissa ja ajallisestikin etäällä toisistaan, mikä korostaa niiden erillisyyttä.  Ohjaako siis käytäntöjämme tiedostamattakin tietynlainen sisältö- ja tietopainotteisuus ja se, että tehtävämme on varustaa opiskelija runsaalla tiedolla, josta hän voi ammentaa ja jota voi hän voi työelämässä soveltaa.  Ja juuri se, mitä tietoisesti tai useimmiten tiedostamattakin ajattelemme osaamisesta, näkyy toiminnassamme ja korkeakoulun käytännöissä, halusimme sitä tai emme.  Se näkyy mm. siinä miltä oppimisympäristömme näyttävät, missä opetus tapahtuu, minkälaisia metodeja opetuksessa käytämme ja miten osaamista arvioimme.  Mutta käsityksemme näkyvät myös siinä miten opettajan työtä määritellään ja miten sitä suunnitellaan.

Uusissa syksyllä käyttöön otettavissa opetussuunnitelmissa on nyt määritelty osaaminen, jota ammattikorkeakoulusta valmistuneelta odotetaan.  Mutta siihen miten ja millä keinoin tuo osaaminen saavutetaan, ei juuri ole olemassa rajaa ja nyt kysytäänkin rohkeutta astua kohti uusia opetuksen ja oppimisen käytäntöjä.  ”Learning and working together”!

Vararehtori Päivi Karttunen