Avainsana-arkisto: osaaminen

Puheesta tekoihin

Päivi Karttunen 9.10.2017

Elämme ammattikorkeakouluissa ristipaineissa, jotka haastavat meitä toimintamme uudistamiseen. Osallistuin kesäkuussa Irlannissa pidettyyn kansainväliseen konferenssiin, jossa puhuttiin koulutuskulttuurien murroksesta ja siihen liittyvästä opettajuuden ja oppimisen muutoksesta.

Monissa esityksissä painotettiin yhdessä tekemistä ja kollaboratiivista työskentelyä, jossa ovat mukana niin opiskelijat kuin sidosryhmät. Osaamis- ja opiskelijakeskeisyydestä on puhuttu jo yli kymmenen vuotta. Konferenssissa todettiin, että opetuksen ja oppimisen ei pitäisi enää tapahtua luokassa ja suljettujen ovien takana vaan entistä tiiviimmin yhdessä yhteiskunnan ja työelämän kanssa.

Elämme kahden nopeasti muuttuvan maailman risteyskohdassa. Työelämä ja työelämässä vaadittu osaaminen sekä ammatit muuttuvat. Digitalisaatio uudistaa käytäntöjä, kansalliset muutokset kuten SOTE-uudistus haastaa perinteiset ammatit. Osa ammateista jopa häviää. Samaan aikaan korkeakoulujen toimintaa uudistetaan. Opetukseen ja oppimiseen tulee uusia monimuotoisia mahdollisuuksia muun muassa kehittyvän teknologian myötä. Tietämyksemme ihmisen oppimisesta ja siihen liittyvistä tekijöistä ovat kehittyneet ja täydentyneet. Korkeakoulujen haastava tehtävä on luoda opiskelijoille mahdollisuudet, jotka takaavat heille työelämässä vaaditun osaamisen. Siinä meiltä kysytään kunkin alan syvällisen tietämyksen lisäksi vankkaa pedagogista osaamista ja taitavuutta. Käynnistynyt Tampere3-opetussuunnitelmatyö on tilaisuus, jossa näitä asioita kannattaa arvioida kriittisesti ja uudistaa opetusta.

Organisaatioiden ja erityisesti oppilaitosorganisaatioiden toimintaa kehitettäessä on tunnustettu, että toimintaa ei muuteta puhumalla vaan tekemällä. Kuitenkin muutoksen esteenä saattaa olla meidän jokaisen oma syvään juurtunut käsitys oppimisesta. Samoin tiedetään, että merkittäviä muutoksia niin yksilö kuin organisaatiotasolla tapahtuu, kun oman osaamisen päivittäminen ja oman työn käytännön kehittäminen ja kehittämisen arviointi kytkeytyvät tiiviisti yhteen. Tässä prosessissa joutuu tarkastelemaan myös omia käsityksiään.

Viime viikolla ammattikorkeakoulujen vararehtoreiden tapaaminen sai minut pohtimaan kysymystä korkeakoulukulttuurien ja toimintatapojen muutoksesta. Monia ammattikorkeakoulujen käytäntöjä ohjataan erilaisin säädöksin, mutta olemme myös itse määritelleet toimintamalleja, jotka helposti rajaavat uudenlaisten toimintatapojen käyttöönottoa. Samoin ns. hiljaisena tietona siirtyvä kulttuuri voi estää uusien asioiden kehittämistä. Useimmiten kyse ei ole vain muutoksessa opetuksen käytännöissä, vaan muutokset oppimisen mahdollistamiseksi koskevat koko korkeakoulua.

Niin koulutuksessa kuin työelämässä tarvitaan yhä enemmän oman osaamisen omistajuutta, taitoa kehittyä ja kehittää omaa työtä ja osaamista juuri tässä ja nyt. Monissa tutkimuksissa on osoitettu, että yhdessä toimiminen ja yhdessä työskentely luo mitä parhaimman mahdollisuuden uudistamiseen. TAMKissa ”learning and working together” on nostettu tärkeäksi periaatteeksi toimintakulttuurin uudistamisessa. Tästä TAMKissa on viime vuosilta monia hyviä esimerkkejä niin opetuksen kuin sisäisten palvelujen kentältä. TAMK-konferenssi, joka helmikuussa järjestetään neljännen kerran, tarjoaa yhden mahdollisuuden kehittämiskokemusten jakamiseen, keskusteluun ja uusien ideoiden ja toiminnan yhdessä kehittämiseen.

Päivi Karttunen

Päivi Karttunen, vararehtori

Kuva: Dreamstime

Rohkeasti maailmalle

Merja Jortikka

Merja Jortikka

‘Education is the best way to change the world.’

Kohtaan Nelson Mandelan ajatuksen barcelonalaisella metroasemalla. Jään pohtimaan eri maiden välisiä eroja koulutuksessa. Suomessa pidämme itsestään selvänä, että meillä on vahva peruskoulutus samoin kuin ammattiin valmistaminen.

Suomalaisella lapsella ja nuorella on monia tilaisuuksia oppimiseen tapahtuu se sitten koulun opetussuunnitelman mukaisella ohjelmalla tai piilo-oppimisella. Englannin kielen oppiminen on hyvä esimerkki: nappaat sanan tietokonepelistä, toisen musiikista ja koulutunti tarjoaa kielioppiannoksen. Meitä suorastaan ympäröi vieraskielinen ympäristö: katsopa vaikka bussipysäkillä mainosta ’It looks like, it tastes like, it’s like Coca-Cola – Coca Cola Zero, no sugar’.

Ihmettelen, miten Espanjassa on varaa jättää käyttämättä mahdollisuus oppia ihan huomaamatta. Kun selasin hotellihuoneessa noin 50 TV-kanavaa lävitse, vain muutama niistä oli englannin kielellä ja loput paikallisella. Kuulen CSI-sarjan etsivien puhuvan sujuvaa espanjaa. Kolikon toisena puolena on toki se, että tämä tarjoaa matkailijalle ja espanjaa opiskelevalle oivan oppimismahdollisuuden.

Oppiminen helpottuu huomattavasti, kun hyödynnämme aikaisemmin omaksuttua. Kun osaat englantia, opit helpommin espanjaa. WC-jonossa oli aikaa kerryttää sanavarastoa: ’Espere sun turno – Wait for your turn’. Metromainokset opettivat sanoja ja ilmauksia. Google-kääntäjä tuo mukana kulkevan sanakirjan käyttöömme.

Kielen ja kulttuurin tunteminen ovat edellytyksenä maailman muuttamiseen. Muuttamiseen tarpeen mukaan.

Ammattikorkeakoulussa koulutamme ammattiin. Kannustamme myös toimimaan kansainvälisesti, opiskelemaan maailmalla ja muuttamaan sitä osaamisen ja tietotaidon kautta.

Korkeakoulussa oppiminen tapahtuu erityisen hyvin vaihto-opiskelijoiden kautta ja kanssa. Kun käytät rohkeasti vierasta kieltä, taidot kasvavat vauhdilla ja pääset kulttuuriin sisään. FC Barcelonan futisottelun seuraaminen opetti kieltä, mutta vahvasti myös paikalliseen kulttuuriin kuuluvaa intohimoa. Selostaja elää peliä 110 prosenttisesti huutaessaan Messi, Messiii, Messiiiiii!

Voimme lähteä suomalaisella osaamisella sopivan nöyrästi ja ylpeästi maailmalle. Tutustumaan siihen, oppimaan ja jakamaan osaamistamme. Onpa alana opettajakoulutus, tietotekniikka, terveyspalvelut tai robotiikka, olemme maailmalla vahvoja osaajia ja haluttuja yhteistyökumppaneita. Olemme mukana muuttamassa maailmaa.

Merja Jortikka, Henkilöstöjohtaja

 

Mihin tarvitaan TAMKin strategian painoaloja?

TAMKin strategiaa tarkastettiin loppuvuodesta 2014 ja uusiksi painoaloiksi entisen kuuden sijasta tiivistyivät seuraavat:

  • Energiatehokkaat ja terveelliset rakennukset (aikaisemmin Kiinteistöjen ympäristövaikutukset)
  • Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudet toimintamallit (tähän yhdistyivät aikaisemmat painoalat Hyvinvointiyrittäjyys ja Senioripalvelut)
  • Yrittäjyys ja uusi liiketoiminta (tähän yhdistyivät aikaisemmat painoalat Kulttuurivienti ja Yrittäjyyspedagogiikka)
  • Älykkäät koneet ja laitteet (aikaisemmin Älykkäät työkoneet)

Kuva: PixabayStrategian painoaloilla haetaan osaamisen kärkiä, joista TAMK on tunnettu kansallisesti ja joissa osaamisemme on erityisen vahvaa. Näillä painoaloilla TAMK on haluttu yhteistyökumppani ja kehittäjä Pirkanmaalla. Ammattikorkeakoulujen toimintaa ohjaava opetus- ja kulttuuriministeriö edellyttää ammattikorkeakouluilta myös strategista profiloitumista ja osaamisen kärkien nimeämistä, jotta ammattikorkeakoulut eroaisivat toisistaan.

Tiivistyykö TAMKin osaaminen näihin neljään strategian painoalaan? Olemmeko tunnettu toimija näissä osaamisissa? Ovatko painoalat ylipäätään oikeita? Kysymykset taitavat olla lähinnä retorisia ja jokaisella TAMKilaisella on oma näkemyksensä asiasta. Joukossa on varmasti niitäkin, jotka eivät ole koskaan kuulleet strategian painoaloista – ja varsinkaan näistä uusista.

Strategian painoalatyöskentelyssä mukana olleena minulle on vahvistunut näkemys siitä, että TAMKin on erittäin vahvana koulutusorganisaationa haastavaa (suomeksi vaikeaa) muuttaa toimintatapaansa sellaiseksi, jossa tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta sekä myytävien koulutusten ja palveluiden tuottaminen ovat aivan yhtä tärkeitä lakisääteisiä tehtäviä kuin tutkintokoulutus.   Tänäkin keväänä TAMKiin rekrytoidaan useita uusia opettajia. Meillä pitää olla rohkeutta rekrytoida myös sellaisia henkilöitä, joilla on vähemmän opetuskokemusta tai opetusnäyte ei mene aivan nappiin, mutta henkilöllä on kiistatonta osaamista kansainvälisistä työyhteisöistä sekä kokemusta ja näyttöjä hanke/projektityöskentelystä.

Jotta olemme jatkossakin vahvoja kouluttajia ja voimme tarjota opiskelijoillemme uusimman osaamisen, tarvitsemme painoaloja, joissa henkilöstömme pääsee laajentamaan ja kehittämään osaamistaan TKI-toiminnassa sekä myytävässä koulutuksessa ja palveluissa. Ilman strategian painoalatyöskentelyä tutkintokoulutusosaamisemme polkee paikallaan.

Olen entistä vakuuttuneempi, että tarvitsemme strategian painoaloja, joilla kehittämämme osaamistamme kansalliseksi kärjeksi.

Marja Sutela

 Marja Sutela, vararehtori

 

Mistä tunnet laadukkaan asiantuntijaorganisaation?

palapeli

Suomalainen asiantuntijaorganisaatio tunnetaan työntekijöidensä korkeasta koulutustasosta ja erityisosaamisesta. Usein tuo leima lyödään organisaatioon pelkästään jonkin osaamisen huippupiikin perusteella. Tällaisen leiman kääntöpuoli on se, että lukumääräisesti suurin osa organisaation henkilöstöstä ei tunne olevansa osa asiantuntijaorganisaatiota. Mahtaakohan esimerkiksi Metso-konsernin laitossiivooja tai kirjanpitäjä tuntea olevansa osa asiantuntijaorganisaatiota? Kuitenkin toimivan ja tehokkaan asiantuntijaorganisaation eräs merkittävä tunnusmerkki on voimakas yhteenkuuluvuuden tunne. Mistä tämä tunne sitten syntyy?

Ensimmäinen ehto laadukkaalle asiantuntijaorganisaatiolle on osaamisen arvostaminen. Tämä tarkoittaa osaamisen arvostamista riippumatta siitä, mitä tehtävää kukin asiantuntijaorganisaatiossa tekee. Osaamisen arvostaminen ei saa rajoittua vain edellä mainitun ulkoisen asiakaskunnan havaitseman huippuosaamisen arvostamiseen. Sen tulee kattaa koko organisaatio. Tämä tarkoittaa ihmisten välisessä kanssakäymisessä kärjistäen sitä, että henkilöiden ei tarvitse pitää toisistaan ihmisinä, mutta ammattitaitoa tulee arvostaa. Mahdollinen keskinäinen ihmissuhdekemian puute ei siis saa sokaista silmiä osaamisen näkemiseltä.

Toinen ehto laadukkaalle asiantuntijaorganisaatiolle on palautteen sietäminen. Tämän ehdon täyttyminen onkin sitten moni-ilmeinen kokonaisuus, jonka kaikkien osien tulisi täyttyä, jotta palautteen sietäminen ja myönteinen vaikutus olisi mahdollisimman suuri.

Jotta organisaatio olisi aktiivinen palautteen antamisessa ja vastaanottamisessa, johdon on sitä systemaattisesti tuettava. Esimerkin voima ja vaikutus on välttämätön. Johdon on annettava palautetta ja oltava valmis ottamaan sitä rakentavasti vastaan.

Kansanperinteen mukaisesti ei se ole mies eikä mikään, joka ei muuhun kykene kuin irvailemaan. Sama koskee tietenkin myös naista. Palautteen pitää olla asiallista. Sen pitää olla perusteltua ja siitä pitää olla valmis myös käymään kriittistäkin keskustelua. Keskustelun valmius on välttämätön, koska laadukkaan asiantuntijaorganisaation kaikki osaaminen ei koskaan pesi vain yksien hartioiden välissä. Se, että tuntee itsensä asiantuntijaksi, ei oikeuta käyttäytymään työtovereitaan kohtaan epäasiallisesti.

Toisaalta palautteen antamiseen pitää myös rohkaista. Tamperelainen tyyli olla tekemättä asiasta numeroa, ei edistä asiantuntijaorganisaation kehittymistä. Turha on uskotella itselleen, että suuttomana ja sanattomana epäkohtien sietäminen toteuttaisi kansan viisautta, jonka mukaan kärsimällä saa kirkkaamman kruunun. Ja vaikka saisikin, niin mitä sillä tekee – ainakaan asiantuntijaorganisaation yhteenkuuluvuuden tunne ei lisäänny hiukankaan vertaa.

Suomalaiseen mentaliteettiin ei kuulu myönteinen palaute. Kaikkihan tuntevat pohjalaisen miehen vastauksen vaimonsa kysymykseen: Rakastatko minua? Vastaushan kuuluu: Olen sen kerran papin edessä kertonut. Ilmoitan kyllä, jos tilanne muuttuu toiseksi. Tästä kansallisominaisuudesta on välttämättä päästävä eroon, mikäli tavoittelemme laadukasta asiantuntijaorganisaatiota. Myönteinen palaute pitää osata antaa aina, kun siihen on perusteita. Toisaalta, suomalaiseen mentaliteettiin kuuluu myös oman hyvyyden ja taitojen vähätteleminen. Kehujen ja kiitosten edessä punastellaan ja ollaan vaivautuneita. Totuus on kuitenkin, että kiittäminen tuntuu paljon mukavammalta kuin jatkuva kritisoiminen – tämä pätee niin kiitoksen saajaan kuin antajaankin.

Palautteen vastaanottamiseen kuuluu olennaisena osana kuuntelemisen taito. Kuuntele, mitä keskustelukumppani sinulle sanoo. Älä keskeytä. Sinun vuorosi tulee, kun palautteen antaja on tyhjentänyt sanaisen arkkunsa. Kun vuorosi tulee, vastaa palautteeseen. Puolusta itseäsi, jos se on tarpeellista. Ole myös rohkea myöntämään, mikäli palaute on ollut aiheellinen – olipa se sitten myönteinen tai kielteinen. Keskustelkaa asiasta tarvittaessa tasavertaisesti. Välttäkää syyttäjä-syytetty keskustelua. Kun keskustelu on käyty, toimitaan jatkossa sovitulla tavalla. Jos asiaan on tarvis palata, se tehdään samojen henkilöiden kesken. Selän takana ei puhuta. Käyttäydytään kaikissa palautetilanteissa kuten fiksut aikuiset käyttäytyvät.

TAMK on asiantuntijaorganisaatio. Tämähän on itsestään selvä asia. Kysy vaikka keneltä Tampereen kadulla vastaan tulevalta satunnaiselta kulkijalta. Muistakaamme siis myös se, että toteutamme kaikki edellä mainitut kriteerit, jotta voimme todeta olevamme laadukas asiantuntijaorganisaatio. Muistakaamme erityisesti, että asiantuntijoita ovat kaikki TAMKissa toimivat, siitä riippumatta, mitä tehtävää kukin tekee. Ajatelkaapa vaikka kokeeksi, mitä siitä seuraisi, jos allekirjoittanut pantaisiin opettamaan rakennustekniikkaa. Sanoisin, että seurauksena olisi katastrofi, sillä muuhun en rakennustekniikan osalta kykene kuin purkutöihin. Asiantuntijaorganisaatiota rakennetaan ja ylläpidetään – purkutöitä vältetään.

Esa Lovén

 

 

 

 

 

Esa Lovén, talousjohtaja

Ammattikorkeakoulut digitalisaation pyörteessä

Päivi KarttunenViime aikoina on eri foorumeilla käyty kiivasta keskustelua digitalisaation vaikutuksista koulutukseen ja työelämän osaamisvaatimuksiin. Tätä keskustelua korkeakouluissa on ruokkinut erityisesti keskustelu MOOCeista tai yhteisistä verkko-opinnoista, mikä on toki vain pieni puro tässä mittavassa kehityksen virrassa. Tämän lisäksi monenlaiset mobiiliratkaisut, sosiaalisen median mahdollisuudet, pelillisyys ja uudentyyppiset oppimisympäristöt ovat vallanneet tilaa ja löytäneet paikkaansa niin työelämässä kuin koulutuksessa. Moderni teknologia ei kuitenkaan vielä ole laajassa mitassa koulutuksessa todellisuutta. Jonkinlainen indikaatio tästä on viime keväänä julkaistu OECD-maissa tehty selvitys, jonka mukaan suomalaisessa koulutuksessa muun muassa tietokoneiden hyödyntämisessä opetuksessa jäimme viimeisille sijoille.

Samaan aikaan korkeakoulutukselta kuitenkin odotetaan osaamista, joka muuttaa työelämää. Odotetaan toki ajantasaista tietoa ja taitoa, mutta entistä enemmän tässä muuttuvassa yhteiskunnassa ja työelämässä otetaan monipuolisia työelämätaitoja. Tähän monipuoliseen osaamiseen mitä suurimmassa määrin sisältyy taito hyödyntää modernia tieto- ja viestintäteknologiaa ja digitaalisia toimintaympäristöjä sekä kykyä muuntaa osaamistaan näissä muuttuvissa olosuhteissa. Mutta miten näitä taitoja sitten opitaan? Lukemalla tai luentoja kuuntelemalla ei näissä taidoissa pitkälle päästä. Niitä opitaan erityisesti toimimalla käytännössä ja hyödyntämällä niitä toimintatapoja ja teknologioita, jotka ovat arkeamme ja työelämän arkea.

Uudet teknologiat ja verkko ovat mahdollistaneet oppimisen kaikkialla. Samalla käsitys tiedosta, tiedon hankkimisesta ja jopa tiedon tuottamisesta on muuttunut. Vielä muutamia vuosikymmeniä sitten tietoa etsittäessä suunnattiin kirjastoon, tehtiin monimutkaisia hakuja ja tuloksena saatiin mittavia kirja- ja artikkelilistoja. Nyt tämä kaikki on saatavissa nopeasti omien mobiililaitteiden tai tietokoneiden avulla. Ajankohtaista ja ihan oikeaa tietoa on saatavissa monissa eri muodoissa niin asiantuntijoiden videoluentoina kuin tieteellisinä artikkeleina tai mielenkiintoisina oppimispeleinä. Samaan aikaan myös monet kaupalliset yritykset ovat kehittäneet eri aloille verkko-opetuspaketteja, ja niitä tarjotaan lähes päivittäin korkeakouluille perinteisen opetuksen korvaajiksi. Kysymys kuuluukin, mikä on korkeakoulun tehtävä ja rooli tässä kehityksessä? Mikä on meidän roolimme? Miten muuttuneet mahdollisuudet ovat muuttaneet meidän toimintatapaamme ammattikorkeakouluissa? Ja miten asiantuntijamme ja asiantuntemuksemme näkyy maailmalla oman alamme edelläkävijöinä?

Mikäli haluamme olla todella luomassa tulevaisuuden osaamista, olemme tilanteessa, jossa meidän on kriittisesti arvioitava nykyisiä opetuskäytäntöjämme ja oppimisympäristöjämme ja oltava myös valmiita muuttumaan. Samalla on tärkeä arvioida kaikki ne mahdollisuudet, joita meidän käytössämme jo tällä hetkellä on. Näin voimme vapauttaa resursseja erityisesti sellaiseen oppimiseen ja ohjaamiseen, jota opiskelijamme todella tarvitsevat saavuttaakseen työelämän korkeakoulutukselle asettamat mittavat oppimistavoitteet. Näihin haasteisiin vastannut ammattikorkeakoulu, joka on tulevaisuutta tekevä korkeakoulu, on varmasti erinäköinen kuin se, jossa tällä hetkellä toimimme.

Päivi Karttunen, vararehtori