Avainsana-arkisto: oppimisympäristö

Tamperelainen sairaanhoitajakoulutus muutoksen tuulissa seitsemällä vuosikymmenellä

DSC_0470

TAMKin terveysalan opiskelijoilla on käytössään uusi oppimisympäristö, Taitokeskus.

Tällä viikolla on juhlittu Tampereella 60 vuotta sitten alkanutta sairaanhoitajakoulutusta. Sairaanhoitajien koulutus on seitsemällä vuosikymmenellä käynyt läpi monia rakenteellisia ja sisällöllisiä muutoksia. Koulutus on ollut usein vedenjakaja uuden ja vanhan välillä.

Kehittämistä on tehty monien ristipaineiden ja vaatimusten haastaessa koulutusta ja sen tuottamaa osaamista. Kullakin vuosikymmenellä koulutuksen rakenteisiin ja toteutukseen ovat vaikuttaneet yhteiskunnalliset muutokset, kehittyvä terveydenhuolto, koulutuspoliittiset linjaukset, kansainvälistyminen sekä koulutusta koskevan tietoperustan kehittyminen.

Kun sairaanhoitajakoulutus käynnistyi Tampereella vuonna 1956, elettiin Suomessa voimakasta rakennemuutoksen aikaa, jolloin myös terveydenhuollon palveluita uudistettiin rakentamalla keskussairaalaverkkoa. Uusi koulutus toi uudenlaista ajattelutapaa ja uudenlaisia käytäntöjä, mikä muutti maassamme jo vuonna 1889 käynnistyneen sairaanhoitajakoulutuksen perinteitä.

Jokaisella sairaanhoitajakoulutuksen vuosikymmenellä on tehty mittavia muutoksia koulutuksen rakenteisiin. 1960-luvulla silloiseen 2,5-vuotisen koulutuksen jatkoksi käynnistettiin erikoiskoulutuksia kehittyvän erikoissairaanhoidon tarpeisiin. 1970-luvulla koulutus laajentui kansanterveyslain seurauksena muun muassa terveydenhuollon erikoiskoulutukseen. 1976 käynnistyi Tampereen sairaanhoito-opistossa kasvatustieteellinen ja hallinnollinen jatkokoulutus, josta valmistui opettajia ja ylihoitajia. 1980-luku oli keskiasteen koulunuudistuksen aikaa. Silloin sairaanhoitajakoulutus ylioppilaspohjaisena koulutuksena piteni 3,5 vuotiseksi, sisältäen myös syventävän vaiheen erikoistumisen. Tässä vaiheessa vahvan sijan sai pääaineeksi nostettu hoitotieteeseen pohjautuva hoito-oppi, jota merkitsi sekä teoreettista että käytännöllistä opetusta, mutta myös perehtymistä kehittämiseen ja tutkimukseen.

1990-luku toi mukanaan mittavan ammattikorkeakoulu-uudistuksen. Ensimmäiset ajatukset sairaanhoitajien korkeakouluopinnoista oli lausuttu jo 1920-luvulla Idmanin komitean mietinnössä. Tuo silloin esitetty ajatus on toteutunut vaiheittain. Hoitotieteen opetus alkoi Tampereen yliopistossa jo 1989, mikä tarjosi sairaanhoitajille jatko-opiskeluväylän omalla alallaan. Sairaanhoitajakoulutus muuttui korkeakoulutukseksi vuonna 1997, jota edelsi vuosia kestänyt kehitystyö. Ylempää ammattikorkeakoulututkintoa eli maisteritason koulutusta kehitettiin tiiviisti erityisesti 2000-luvulla.

Tällä hetkellä keskustelua käydään niistä vaatimuksista, joita terveysalan koulutukselle on odotettavissa sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen myötä. Samoin sairaanhoitajan osaamiseen kohdistuu vaatimuksia muun muassa modernin terveydenhuollon ja digitalisoituvan yhteiskunnan muuttaessa toimintaa.

Parhaillaan tiivistyvä yhteistyö Tampereen yliopiston, Tampereen teknillisen yliopiston ja Tampereen ammattikorkeakoulun kanssa Tampere3-korkeakouluyhteisön kehittämiseksi ja avaa uusia mahdollisuuksia myös sairaanhoitajakoulutukselle.

Koululutustehtävän rinnalle on nostettu korkeakouluille uuden tiedon tuottamisen myötä tutkimus- ja kehitystyö. Näiden tehtävien kautta toteutuu korkeakoulun aluevaikutus. Kysymykseksi on viime vuosikymmeninä noussut, miten sairaanhoitajakoulutus korkeakouluna voi tutkimus- ja kehittämistyön keinoin olla luomassa uutta, yhdessä korkeakoulu- ja työelämäkumppaniensa sekä asiakkaiden kanssa. Tämä työ konkretisoituu sosiaali- ja terveydenhuollon uudet toimintamallit -painoalalla, joka on yksi TAMKin strategian painoaloista.

Kehittämistyö on ollut mittavaa. Voi vain kiittää kaikesta siitä työstä ja perustasta, joka sairaanhoitajan koulutuksen 60-vuotisella taipaleella on tehty. Tästä on hyvä jatkaa uudelle vuosikymmenelle.

Päivi Karttunen
Päivi Karttunen, vararehtori

Kuva: Lasse Tervajärvi

Mitä TAMKissa on saatu aikaiseksi? – Kiitokset emeRiitoille

riitat_ja_marja1_web

Kuvassa (vas.) Riitta Hanhijärvi, Marja Sutela ja Riitta Mäkelä

TAMKin koulutusyksiköt ovat muutoksen edessä, kun kaksi koulutusjohtajaa kuudesta jää eläkkeelle kesällä 2016. Teollisuusteknologia-yksikön johtaja Riitta Mäkelä ja Sosiaali- ja terveyspalvelut -yksikön johtaja Riitta Hanhijärvi ovat toimineet koulutusyksikköjen johtajina PIRAMKin ja TAMKin yhdistymisestä saakka vuodesta 2010.

Kun mietin jo hyvissä ajoin, mitä sanoisin Riitoille eläköitymisjuhlassa, nousi mieleeni se, kuinka harvoin pysähdymme miettimään, mitä olemme vuosien varrella saavuttaneet. TAMKin kuva-arkistoista ei löytynyt kuin yksi valokuva koulutusjohtajista. Sekin kuva oli kuuden vuoden takaa, kun heidät nimitettiin tehtäviinsä keväällä 2010. Tämä onkin yleinen huomio digitaalisten kuvien aikakaudella; digikuvat on tallennettu jonnekin pilven reunalle tai unohtuneelle muistitikulle, eikä paperikuvia ole enää missään. Samalla monet tapahtumat painuvat unholaan.

TAMK.nyt 4/2010: Uusien koulutusjohtajien esittely (pdf)

Kuvien puuttuessa minun oli pysähdyttävä miettimään, mitä Riittojen koulutusjohtaja-aikana on tapahtunut. Opiskelijat tietysti näyttävät vuosi vuodelta nuoremmilta, mehän pysymme saman ikäisinä vuodesta toiseen – ainakin omissa mielissämme. Ehkä oli hyvä, että kuvia ei löytynyt, nehän olisivat paljastaneet karmean todellisuuden ajan kulumisesta!

Mutta vakavasti puhuen, olemme saaneet TAMKissa todella paljon aikaiseksi viimeisen kuuden vuoden aikana. Nykyiset koulutusyksiköt aloittivat toimintansa uuden TAMKin ensimmäisen lukuvuoden käynnistyessä 1.8.2010. Edeltävänä keväänä muodostettiin kuusi koulutusyksikköä, joiden kokoonpanoon henkilöstöllä oli mahdollisuus vaikuttaa. Ammatillinen opettajankoulutus säilyi erillisenä toimintona, säätelihän sen toimintaa myös oma lakinsa vuoteen 2014 saakka. Ensimmäiset vuodet yhdistymisen jälkeen rakensimme uuden ammattikorkeakoulun yhteisiä toimintatapoja ja organisaatiokulttuuria sekä ylipäänsä tutustuimme toisiimme ja erilaisiin ajattelutapoihin.

PIRAMKin ja TAMKin yhdistymistä voisi kaikkiaan luonnehtia ”helpoksi” siitäkin huolimatta, että muutosprosessiin sisältyy aina paljon tunteita ja se kohdistuu eri tavalla eri toimintoihin. Yhdistymisen onnistumista kuitenkin edesauttoi se, että siitä oli puhuttu useiden vuosien ajan ja ammattikorkeakouluissa oli totuttu jatkuvaan muutokseen järjestelmän syntyvaiheista 1990-luvun puolivälistä lähtien.

OPS-työllä uutta suuntaa ja Peppi työkaluksi

Yhdistymisen jälkeen käynnistettiin uuden TAMKin opetussuunnitelmatyö. OPS-työllä on ollut suuri merkitys TAMKin toimintakulttuurin ja koulutusten sisältöjen uudistamisessa. Kansainvälisyys ja viimeisimpänä digitalisaatio ovat OPSien ja kaiken toiminnan läpileikkaavia teemoja, ainakin pitäisi olla. Uudistuvan AMK-opettajuuden lanseerauksessa tarvittiin muutoksia myös totuttuihin tapoihin laatia työaikasuunnitelmia. Tiimiopettajuutta ja valmentajuutta on kehitetty vuosien varrella, onhan opettajan rooli muuttunut yhteiskunnan ja opiskelijoiden tarpeiden muuttuessa.

TAMKissa ja Metropoliassa lähdettiin yhdessä 2010-luvun taitteessa kehittämään koulutuksen vuosisuunnittelun työkaluja. Portaali laajeni Pepiksi, minkä käyttäjiksi on liittynyt jo useita muita suomalaisia ammattikorkeakouluja ja yliopistoja. Olemme tehneet TAMKissa todella valtakunnallisesti merkittävää kehittämistyötä! Peppi on hienosti toiminnassa tänä päivänä ja helpottaa arjen rutiinien pyörittämistä.

Toiminta keskittyy Kuntokadun kampukselle

Rakenteelliset muutokset eivät kuitenkaan jääneet kahden ammattikorkeakoulun yhdistymiseen. Vuosina 2011–2015 opetus- ja kulttuuriministeriö toteutti ammattikorkeakoulu-uudistuksen, jonka seurauksena TAMKissa Ikaalisten, Virtojen ja Mänttä-Vilppulan viimeisimmät nuoriso-asteen koulutukset siirrettiin Tampereelle syksyllä 2013. Samalla medianomi-, restonomi- ja tradenomikoulutusten sisäänottoja supistettiin. Luovuimme myös englanninkielisestä D.P. in Tourism -koulutuksesta, kun osaamisia siirrettiin osaksi International Business -koulutusta.

Ministeriö edellytti kaikilta ammattikorkeakouluilta profiloitumista ja työnjakoa varsinkin pienten koulutusten järjestämisessä. Keskustelua kuvataiteen koulutuksen tulevaisuudesta Tampereella käytiin kiihkeästi keväällä 2013. Rehtori joutui myrskyn silmään, kun toimittaja siteerasi hänen lausuntoaan ”Ilman taidettakin voi elää!”. Opiskelijat järjestävät useita mielenosoituksia ja kulttuuriväki kommentoi, mutta päätös kuvataiteen koulutuksen lopettamisesta itsenäisenä koulutusohjelmana tehtiin. Nykyisin kuvataiteen opintoja voi suorittaa englanninkielisessä ”Media and Arts” koulutuksessa Mediapoliksessa. Koulutus on kiinnostanut runsaasti ulkomaalaisia hakijoita ja uusi profiili näyttää olevan onnistunut valinta.

Vähempää huomiota saivat laboratorioanalyytikko (AMK) sekä kirkkomusiikin koulutuksista luopumiset. Laboratorioanalytiikka muuttui uusitulla sisällöllä insinöörikoulutukseksi. Näiden vuosien aikana olemme järjestäneet koulutusta myös TAMKin ulkopuolella. Bioanalyytikkoja, röntgenhoitajia ja rakennusmestareita on koulutettu Seinäjoella ja Jyväskylässä. Vastaavasti SeAMK ja JAMK ovat kouluttaneet Tampereella ja Virroilla geronomeja, agronomeja ja kuntoutuksen ohjaajia sekä ylemmän restonomi (AMK) -tutkinnon suorittaneita.

Uuden TAMKin aikana olemme kehittäneet ja investoineet runsaasti uusiin oppimisympäristöihin ja kiinteistöihin. Kulttuurialan koulutuksen siirtyminen Mediapolikseen vuonna 2014 oli iso ponnistus. Siirryimme huomattavasti pienempiin tiloihin, mutta yhteistyö Yle:n, Tredun ja Mediapolikseen sijoittuneiden yritysten kanssa on saanut runsaasti valtakunnallistakin huomiota. Kuntokadulla on uudistettu I-siiven kemian laboratoriotiloja ja G-talo otettiin käyttöön syksyllä 2012. Uusittu H-talo otettiin käyttöön vuonna 2014, ja sinne siirtyivät myös restonomi- ja sosionomikoulutukset Pyynikiltä ja Åkerlundinkadulta. Viimeisimpinä on uudistettu konetekniikan OpenLab-oppimisympäristö syksyllä 2015. Tampereen yliopiston lääketieteen tiedekunnan, PSHP:n ja TAMKin yhteinen terveysalan oppimisympäristö TAITO-tila otetaan käyttöön ensi elokuussa.

Paljon on siis tapahtunut, oikeastaan hengästyttävän paljon. Varmaankaan en muista kaikkea mainitakaan. Nämä uudistukset on toteutettu siitä huolimatta (tai siitä johtuen), että ministeriö on leikannut TAMKin rahoitusta 14 %:lla vuodesta 2012.

Muutos on jatkuvaa

Mutta eivät uudistukset tähän jää. Tampere3 nousi keskusteluun syksyllä 2014 ja todelliseen vauhtiin päästiin suunnilleen vuotta myöhemmin. Tänä vuonna erilaisissa työryhmissä onkin tehty jo todella paljon töitä tietojärjestelmäasioissa, opintopalveluissa, HR- ja talouspalveluissa ja monissa muissa. Kolmen korkeakoulun TAMKin, Tampereen yliopiston ja Tampereen teknillisen yliopiston yhteinen opetussuunnitelmatyö ja ensimmäiset opetuspilotit käynnistyvät ensi syksynä. Yliopistot yhdistyvät vuoden 2018 alussa ja uusi yliopisto ostaa, ainakin näillä näkymin, TAMKin osake-enemmistön. Näyttäisi siltä, että suomalainen korkeakoulujärjestelmä on uudistumassa ja se todennäköisesti heijastuu pidemmällä aikavälillä myös koulutus- ja tutkintorakenteisiin.

Näitä kaikki uudistuksia Riitat ovat olleet viemässä eteenpäin! Kehittämistyön lisäksi on koko ajan hoidettu ”arkiset askareet”; suunniteltu seuraavan vuoden koulutustarjontaa, laadittu työaikasuunnitelmia, seurattu rahojen riittävyyttä, huolehdittu sairaslomasijaisuudet ja soviteltu yksiköiden henkilösuhteita. riitat_ja_marja3_web

Voimme olla ylpeitä siitä, mitä olemme saaneet aikaiseksi. Suuret kiitokset kummallekin Riitalle mittavasta työstä! Jään kaipaamaan Hanhijärven Riitan rauhallisuutta ja sopua rakentavaa luonnetta sekä Mäkelän Riitan analyyttistä ja joskus tiukkaakin otetta. Olen varma, että teillä riittää tekemistä myös ensi elokuussa, kun ei enää tarvitse suunnata kohti TAMKia!

Marja Sutela, vararehtori

Kuvat: Essi Kannelkoski

tila_vihreät_sohvat_Isku_kyltti_nosto

Pelisilmää, asennetta ja oppimisen paloa

Ammattikorkeakoulujen yhteisessä tekniikan alan seminaarissa tammikuun lopulla oli esillä tulevaisuuden osaamiset. Juttelin siellä pitkään muutamien yritysten toimitusjohtajien kanssa niistä odotuksista, joita heillä on valmistuville, ja joissa he kokevat olevan eniten puutteita tällä hetkellä. Odotukset kohdistuvat mm. sellaisiin asioihin kuin neuvottelu- ja vuorovaikutustaidot, asiakkaan ongelmien ymmärtäminen ja ylipäätään asiakkaan kohtaaminen sekä taloudellisten realiteettien huomioon ottaminen. Lisäksi mainittiin ’pelisilmän’ tarve sekä asenne tarttua haasteisiin ja ratkoa niitä kovassa kansainvälisessä kilpailussa. Lue loppuun