Avainsana-arkisto: opetussuunnitelma

Mitä TAMKissa on saatu aikaiseksi? – Kiitokset emeRiitoille

riitat_ja_marja1_web

Kuvassa (vas.) Riitta Hanhijärvi, Marja Sutela ja Riitta Mäkelä

TAMKin koulutusyksiköt ovat muutoksen edessä, kun kaksi koulutusjohtajaa kuudesta jää eläkkeelle kesällä 2016. Teollisuusteknologia-yksikön johtaja Riitta Mäkelä ja Sosiaali- ja terveyspalvelut -yksikön johtaja Riitta Hanhijärvi ovat toimineet koulutusyksikköjen johtajina PIRAMKin ja TAMKin yhdistymisestä saakka vuodesta 2010.

Kun mietin jo hyvissä ajoin, mitä sanoisin Riitoille eläköitymisjuhlassa, nousi mieleeni se, kuinka harvoin pysähdymme miettimään, mitä olemme vuosien varrella saavuttaneet. TAMKin kuva-arkistoista ei löytynyt kuin yksi valokuva koulutusjohtajista. Sekin kuva oli kuuden vuoden takaa, kun heidät nimitettiin tehtäviinsä keväällä 2010. Tämä onkin yleinen huomio digitaalisten kuvien aikakaudella; digikuvat on tallennettu jonnekin pilven reunalle tai unohtuneelle muistitikulle, eikä paperikuvia ole enää missään. Samalla monet tapahtumat painuvat unholaan.

TAMK.nyt 4/2010: Uusien koulutusjohtajien esittely (pdf)

Kuvien puuttuessa minun oli pysähdyttävä miettimään, mitä Riittojen koulutusjohtaja-aikana on tapahtunut. Opiskelijat tietysti näyttävät vuosi vuodelta nuoremmilta, mehän pysymme saman ikäisinä vuodesta toiseen – ainakin omissa mielissämme. Ehkä oli hyvä, että kuvia ei löytynyt, nehän olisivat paljastaneet karmean todellisuuden ajan kulumisesta!

Mutta vakavasti puhuen, olemme saaneet TAMKissa todella paljon aikaiseksi viimeisen kuuden vuoden aikana. Nykyiset koulutusyksiköt aloittivat toimintansa uuden TAMKin ensimmäisen lukuvuoden käynnistyessä 1.8.2010. Edeltävänä keväänä muodostettiin kuusi koulutusyksikköä, joiden kokoonpanoon henkilöstöllä oli mahdollisuus vaikuttaa. Ammatillinen opettajankoulutus säilyi erillisenä toimintona, säätelihän sen toimintaa myös oma lakinsa vuoteen 2014 saakka. Ensimmäiset vuodet yhdistymisen jälkeen rakensimme uuden ammattikorkeakoulun yhteisiä toimintatapoja ja organisaatiokulttuuria sekä ylipäänsä tutustuimme toisiimme ja erilaisiin ajattelutapoihin.

PIRAMKin ja TAMKin yhdistymistä voisi kaikkiaan luonnehtia ”helpoksi” siitäkin huolimatta, että muutosprosessiin sisältyy aina paljon tunteita ja se kohdistuu eri tavalla eri toimintoihin. Yhdistymisen onnistumista kuitenkin edesauttoi se, että siitä oli puhuttu useiden vuosien ajan ja ammattikorkeakouluissa oli totuttu jatkuvaan muutokseen järjestelmän syntyvaiheista 1990-luvun puolivälistä lähtien.

OPS-työllä uutta suuntaa ja Peppi työkaluksi

Yhdistymisen jälkeen käynnistettiin uuden TAMKin opetussuunnitelmatyö. OPS-työllä on ollut suuri merkitys TAMKin toimintakulttuurin ja koulutusten sisältöjen uudistamisessa. Kansainvälisyys ja viimeisimpänä digitalisaatio ovat OPSien ja kaiken toiminnan läpileikkaavia teemoja, ainakin pitäisi olla. Uudistuvan AMK-opettajuuden lanseerauksessa tarvittiin muutoksia myös totuttuihin tapoihin laatia työaikasuunnitelmia. Tiimiopettajuutta ja valmentajuutta on kehitetty vuosien varrella, onhan opettajan rooli muuttunut yhteiskunnan ja opiskelijoiden tarpeiden muuttuessa.

TAMKissa ja Metropoliassa lähdettiin yhdessä 2010-luvun taitteessa kehittämään koulutuksen vuosisuunnittelun työkaluja. Portaali laajeni Pepiksi, minkä käyttäjiksi on liittynyt jo useita muita suomalaisia ammattikorkeakouluja ja yliopistoja. Olemme tehneet TAMKissa todella valtakunnallisesti merkittävää kehittämistyötä! Peppi on hienosti toiminnassa tänä päivänä ja helpottaa arjen rutiinien pyörittämistä.

Toiminta keskittyy Kuntokadun kampukselle

Rakenteelliset muutokset eivät kuitenkaan jääneet kahden ammattikorkeakoulun yhdistymiseen. Vuosina 2011–2015 opetus- ja kulttuuriministeriö toteutti ammattikorkeakoulu-uudistuksen, jonka seurauksena TAMKissa Ikaalisten, Virtojen ja Mänttä-Vilppulan viimeisimmät nuoriso-asteen koulutukset siirrettiin Tampereelle syksyllä 2013. Samalla medianomi-, restonomi- ja tradenomikoulutusten sisäänottoja supistettiin. Luovuimme myös englanninkielisestä D.P. in Tourism -koulutuksesta, kun osaamisia siirrettiin osaksi International Business -koulutusta.

Ministeriö edellytti kaikilta ammattikorkeakouluilta profiloitumista ja työnjakoa varsinkin pienten koulutusten järjestämisessä. Keskustelua kuvataiteen koulutuksen tulevaisuudesta Tampereella käytiin kiihkeästi keväällä 2013. Rehtori joutui myrskyn silmään, kun toimittaja siteerasi hänen lausuntoaan ”Ilman taidettakin voi elää!”. Opiskelijat järjestävät useita mielenosoituksia ja kulttuuriväki kommentoi, mutta päätös kuvataiteen koulutuksen lopettamisesta itsenäisenä koulutusohjelmana tehtiin. Nykyisin kuvataiteen opintoja voi suorittaa englanninkielisessä ”Media and Arts” koulutuksessa Mediapoliksessa. Koulutus on kiinnostanut runsaasti ulkomaalaisia hakijoita ja uusi profiili näyttää olevan onnistunut valinta.

Vähempää huomiota saivat laboratorioanalyytikko (AMK) sekä kirkkomusiikin koulutuksista luopumiset. Laboratorioanalytiikka muuttui uusitulla sisällöllä insinöörikoulutukseksi. Näiden vuosien aikana olemme järjestäneet koulutusta myös TAMKin ulkopuolella. Bioanalyytikkoja, röntgenhoitajia ja rakennusmestareita on koulutettu Seinäjoella ja Jyväskylässä. Vastaavasti SeAMK ja JAMK ovat kouluttaneet Tampereella ja Virroilla geronomeja, agronomeja ja kuntoutuksen ohjaajia sekä ylemmän restonomi (AMK) -tutkinnon suorittaneita.

Uuden TAMKin aikana olemme kehittäneet ja investoineet runsaasti uusiin oppimisympäristöihin ja kiinteistöihin. Kulttuurialan koulutuksen siirtyminen Mediapolikseen vuonna 2014 oli iso ponnistus. Siirryimme huomattavasti pienempiin tiloihin, mutta yhteistyö Yle:n, Tredun ja Mediapolikseen sijoittuneiden yritysten kanssa on saanut runsaasti valtakunnallistakin huomiota. Kuntokadulla on uudistettu I-siiven kemian laboratoriotiloja ja G-talo otettiin käyttöön syksyllä 2012. Uusittu H-talo otettiin käyttöön vuonna 2014, ja sinne siirtyivät myös restonomi- ja sosionomikoulutukset Pyynikiltä ja Åkerlundinkadulta. Viimeisimpinä on uudistettu konetekniikan OpenLab-oppimisympäristö syksyllä 2015. Tampereen yliopiston lääketieteen tiedekunnan, PSHP:n ja TAMKin yhteinen terveysalan oppimisympäristö TAITO-tila otetaan käyttöön ensi elokuussa.

Paljon on siis tapahtunut, oikeastaan hengästyttävän paljon. Varmaankaan en muista kaikkea mainitakaan. Nämä uudistukset on toteutettu siitä huolimatta (tai siitä johtuen), että ministeriö on leikannut TAMKin rahoitusta 14 %:lla vuodesta 2012.

Muutos on jatkuvaa

Mutta eivät uudistukset tähän jää. Tampere3 nousi keskusteluun syksyllä 2014 ja todelliseen vauhtiin päästiin suunnilleen vuotta myöhemmin. Tänä vuonna erilaisissa työryhmissä onkin tehty jo todella paljon töitä tietojärjestelmäasioissa, opintopalveluissa, HR- ja talouspalveluissa ja monissa muissa. Kolmen korkeakoulun TAMKin, Tampereen yliopiston ja Tampereen teknillisen yliopiston yhteinen opetussuunnitelmatyö ja ensimmäiset opetuspilotit käynnistyvät ensi syksynä. Yliopistot yhdistyvät vuoden 2018 alussa ja uusi yliopisto ostaa, ainakin näillä näkymin, TAMKin osake-enemmistön. Näyttäisi siltä, että suomalainen korkeakoulujärjestelmä on uudistumassa ja se todennäköisesti heijastuu pidemmällä aikavälillä myös koulutus- ja tutkintorakenteisiin.

Näitä kaikki uudistuksia Riitat ovat olleet viemässä eteenpäin! Kehittämistyön lisäksi on koko ajan hoidettu ”arkiset askareet”; suunniteltu seuraavan vuoden koulutustarjontaa, laadittu työaikasuunnitelmia, seurattu rahojen riittävyyttä, huolehdittu sairaslomasijaisuudet ja soviteltu yksiköiden henkilösuhteita. riitat_ja_marja3_web

Voimme olla ylpeitä siitä, mitä olemme saaneet aikaiseksi. Suuret kiitokset kummallekin Riitalle mittavasta työstä! Jään kaipaamaan Hanhijärven Riitan rauhallisuutta ja sopua rakentavaa luonnetta sekä Mäkelän Riitan analyyttistä ja joskus tiukkaakin otetta. Olen varma, että teillä riittää tekemistä myös ensi elokuussa, kun ei enää tarvitse suunnata kohti TAMKia!

Marja Sutela, vararehtori

Kuvat: Essi Kannelkoski

Suorita tentit ja hanki tutkinto

Aura LoikkanenEksyin pelaamaan tietokonepeliä, joka oli upotettu sähköisessä Hesarissa olleeseen mainokseen. Mainos oli ammattikorkeakoulun mainos ja pelin tarkoituksena luonnollisesti herättää mielenkiintoa korkeakoulun opintotarjontaa kohtaan. Pelissä liikuteltiin ukkelia nuolinäppäimillä ja yritettiin osua tentteihin. Kun kaikki tentit oli kerätty, sai tutkinnon.

Suoritin aikoinaan metsänhoitajan tutkinnon Helsingin yliopistossa. Tutorimme valisti meitä juuri opintonsa aloittaneita, että metsänhoitajaksi valmistumiseen ei tarvitse muuta kuin kuljeksia neljä vuotta Metsätalolla Tapion taskukirja takataskussa. Vähän enemmän siihen vaadittiin ja opiskeluvuoteni kuluivat tenttisuorituksia keräilemällä.

Kaikki muuttui maisteriopintojen aikana. Graduani varten minun piti ensin laatia tietokoneohjelma, jolla voisin käsitellä aineistoni. Olin suorittanut ATK-opinnot osallistumalla massaluentoihin ja läpäisemällä tentin. Tietokonetta en ollut koskaan nähnyt. Hankin Fortran-ohjelmointioppaan ja laatikollisen reikäkortteja (opinnoistani on jo aikaa). Löysin tietokonepäätteen, jolla saatoin olla yhteydessä yliopiston tietokoneeseen. Mutta minulla ei ollut aavistustakaan, kuinka yhdistää nuo asiat.

Välillä tuntui, että en ikinä selviä tästä tehtävästä. Vähän kerrallaan lukemalla, kyselemällä ja kokeilemalla pääsin kuitenkin kiinni ohjelmointiin. Ajoittain elin flow-tilassa, jossa kaikki muu katosi ympäriltäni. Tunne oli mahtava, kun ohjelma lopulta toimi virheettömästi.

Myöhemmin maisterin paperit kädessäni saatoin todeta, että olin unohtanut lähes kaiken, mitä olin lukenut tenttejä varten. Mutta tuo kokemus ohjelmoinnista on muuttanut elämääni. Uusissa tilanteissa olen joutunut toteamaan useasti, että oma osaamiseni on täysin riittämätön. Näitä kohdatessa joutuu sietämään epävarmuutta. Mutta kun on selvinnyt yhdestä tilanteesta, itseluottamus kasvaa ja aiheuttaa lopulta myönteisen kierteen. Uskallan enemmän, saan rohkeutta, yritän ja selviän. ”Oppiminen on parasta huumetta.” Näin totesi Jaakko Lyytinen muutama viikko sitten lauantain Hesarin kolumnissaan.

Monet opiskelijat edelleenkin pitävät siitä, että kaikki on selkeää, hallittua ja ennalta suunniteltua. Että tiedetään tarkkaan, mitä tentissä pitää osata. Että aikataulutukset sovitaan mielellään puoleksi vuodeksi tai vähintään periodin mittaisiksi. Opiskelijoiden kiittävä palaute ylläpitää hyvin organisoitua ja ennakoitavaa koulumaista systeemiä.

TAMKin Environmental Engineering -koulutuksen opiskelija ottaa vesinäytettä.

TAMKin Environmental Engineering -koulutuksen opiskelija ottaa vesinäytettä. Kuva: Essi Kannelkoski.

Olen ihastuneena seurannut TAMKin opetussuunnitelmatyötä ja opintojen toteuttamista viime aikoina. Projektiopinnot ja innovointityöpajat, joihin TAMKissa on panostettu paljon viime vuosina, altistavat opiskelijat uusille kokemuksille. Opiskelija voi projekteissa onnistumisten ja epäonnistumisten kautta saada sellaista elämässä kantavaa osaamista, joita tenttisuorituksia keräilemällä ei saa. Välillä tämä tie vie oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Opettajillekin projektiopinnot tuovat uudenlaisia haasteita ja joskus he joutuvat odottamaan kiittävää palautetta vähän pidempään. Joskus jopa siihen asti, kun opiskelija on siirtynyt työelämään ja oivaltaa, miten arvokkaita oppimiskokemuksia hän ammattikorkeakoulussa on saanut. Ymmärrän hyvin, että Tampereen teknillisen yliopiston rehtori haluaisi Tekniikka & Talous -lehden mukaan kaikille opiskelijoille ensin ammattikorkeakoulututkinnon. Vasta sen jälkeen osa voisi jatkaa diplomi-insinööriopintoihin.

Hesarissa ollut tietokonepeli ammattikorkeakoulun mainoksessa välitti tahattomasti kuvaa opiskelusta tenttisuoritusten keräilynä ja tutkinnon hankkimisena. Ammattikorkeakoulussa työelämäläheinen opetus ja harjoittelut varmistavat kirjatiedon ohella osaamisen kehittymisen. Tutkinnon avulla pääsee hakemaan alan töitä, mutta osaaminen ja asenne ratkaisevat työpaikan saannin. Uudenlaisten oppimistilanteiden kautta oppimiseen koukkuun jäänyt opiskelija selviää elämässään muuttuvissakin toimintaympäristöissä.

En muuten useista yrityksistä huolimatta onnistunut keräämään tietokonepelin kaikkia tenttejä ja tutkinto jäi saamatta.

Aura Loikkanen, Korkeakoulupalveluiden johtaja

 

Tietämisestä osaamiseen

TAMKin Y-kampuksella opetus ei ole perinteistä luokkahuoneopetusta. Päivi Karttunen edessä oikella. Takana vasemmalta vararehtorit Mikko Naukkarinen ja Marja Sutela, rehtori Markku Lahtinen.

TAMKin Y-kampuksella opetus ei ole perinteistä luokkahuoneopetusta. Päivi Karttunen edessä oikealla. Takana vasemmalta vararehtorit Mikko Naukkarinen ja Marja Sutela sekä rehtori Markku Lahtinen.

Opetussuunnitelmauudistuksessa merkittäväksi lähtökohdaksi asetettiin osaamisperustaisuus. Osaaminen ymmärrettiin laajasti dynaamiseksi kokonaisuudeksi, joka muodostuu tiedosta, ymmärtämisestä, taidoista ja kyvyistä toimia käytännön työtilanteissa. Uudistuksen alkuvaiheessa kartoitettiin työelämän tulevia osaamisvaatimuksia.  Tuon analyysin johtopäätöksenä oli selkeästi se, että ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneilta ei odoteta vain tietämistä vaan monenlaisia kykyjä ja taitamista, intoa ja osaamista kulloinkin esillä olevien tilanteiden ratkaisemiseen, monipuolisia yhteistyötaitoja sekä oman osaamisen jatkuvaa uudistamista.  Yhteinen opetussuunnitelmien perusta kiteytyikin kolmeen ulottuvuuteen: tietämiseen, taitamiseen ja olemisen tapaan. Osaamisen korostaminen ei välttämättä ole mikään uusi asia, mutta näin laajasti ymmärrettynä se haastaa meidät kyllä arvioimaan uudelleen opetusta, oppimisen käytäntöjä ja koko TAMKin toimintaa.

Monenlaisia muutoksia opetuksessa on toki tapahtunut, mutta mikä on ollut muutosten vaikutus opiskelijan osaamiseen, ei aina ole yksiselitteistä. Muutamia vuosia sitten ammattikorkeakoulusta valmistuneille opiskelijoille tehtiin kysely. Nämä opiskelijat olivat opiskelleet ongelmaperustaista oppimista hyödyntäen. Kysyttäessä mikä oli heille tärkeintä osaamista ja mihin he olisivat vielä enemmän tarvinneet tukea ja ohjausta, oli juuri ongelmien ratkaisu käytännön tilanteissa. Tietoa kyllä osattiin etsiä ja mm. kommunikaatiotaidot olivat hyvin hallussa, mutta vaikka ongelmien ratkaisua oli harjoiteltu, siinä koettiin epävarmuutta. Ja mieleeni tulee myös erään opiskelijan kertomus siitä, että hän tietää omaavansa hyvät teoreettiset työvälineet, mutta hän ei osaa käyttää niitä työssään. Opettajien toimintaa on myös selvitetty, ja yhdessä tutkimuksessa kartoitettiin opettajia reflektiokeskustelujen ohjaajina. Näissä keskusteluissa opettajat hyvin nopeasti ohjasivat keskustelun koetuista tilanteista käsitteelliselle tasolle, jolloin opiskelijan oli vaikea hahmottaa miten teoria ja kokemukset liittyvät yhteen. Toivottua teorian integraatiota käytäntöön ei siis tapahtunut.  Eli mitä näistä esimerkeistä opimme. Onko niin, että huolimatta uusista tavoista opettaa ja oppia, on hyvä edelleen kriittisesti arvioida, painotammeko kaikesta huolimatta liikaa teoreettista tietämistä työelämän käytäntöjen jäädessä sivuosaan.

Viime vuosina opetuksessa on korostettu mm. työelämälähtöisyyttä, autenttisia oppimisympäristöjä, käytännön casejä, ongelmaratkaisua, reflektiivistä otetta ja oppimista TKI -ympäristöissä. Ja huolimatta siitä, mitä tiedämme oppimisesta yleensä, oppimisesta ja aivojen toiminnasta sekä kaikista teknologisista mahdollisuuksista, oppiminen edelleen tapahtuu pääosin luokassa. Ja onko edelleen niin, kuten Miettinen 1990 luvun alussa kirjoitti, että opetuksessa kovinkaan paljon ei ole muuttunut sataan vuoteen, ainakaan luokkaopetuksessa. Liitutaulu on toki useimmiten korvattu power-point esityksin, jotka ehkä vielä vähemmän kuin liitutaulu, antavat mahdollisuuden joustavaan ja opiskelijalähtöiseen asioiden tarkasteluun, mutta muuten asetelma luokassa ei juuri ole muuttunut.

Eli voidaan kysyä rajautuvatko oppimisen ja opetuksen käytännöt ammattikorkeakoulussa edelleen helposti ns. teoreettisen ja käsitteellisen tiedon alueelle. Ja kuinka paljon edelleen käsitteellinen tarkastelu ja käytännön toiminta tapahtuvat eri tilanteissa ja ajallisestikin etäällä toisistaan, mikä korostaa niiden erillisyyttä.  Ohjaako siis käytäntöjämme tiedostamattakin tietynlainen sisältö- ja tietopainotteisuus ja se, että tehtävämme on varustaa opiskelija runsaalla tiedolla, josta hän voi ammentaa ja jota voi hän voi työelämässä soveltaa.  Ja juuri se, mitä tietoisesti tai useimmiten tiedostamattakin ajattelemme osaamisesta, näkyy toiminnassamme ja korkeakoulun käytännöissä, halusimme sitä tai emme.  Se näkyy mm. siinä miltä oppimisympäristömme näyttävät, missä opetus tapahtuu, minkälaisia metodeja opetuksessa käytämme ja miten osaamista arvioimme.  Mutta käsityksemme näkyvät myös siinä miten opettajan työtä määritellään ja miten sitä suunnitellaan.

Uusissa syksyllä käyttöön otettavissa opetussuunnitelmissa on nyt määritelty osaaminen, jota ammattikorkeakoulusta valmistuneelta odotetaan.  Mutta siihen miten ja millä keinoin tuo osaaminen saavutetaan, ei juuri ole olemassa rajaa ja nyt kysytäänkin rohkeutta astua kohti uusia opetuksen ja oppimisen käytäntöjä.  ”Learning and working together”!

Vararehtori Päivi Karttunen