Avainsana-arkisto: koulutusvienti

Opettajankoulutuksesta ylempi ammattikorkeakoulututkinto?

Kuva: Joel Forsman

Opettajankoulutusryhmäläiset nauttimassa “alkucocktailia” lähipäivänään Tampereen ammatillisessa opettajakorkeakoulussa.

Ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot (YAMK) ovat maisterikoulutukselle rinnasteisia ylempiä korkeakoulututkintoja. Niillä osoitetaan AMK-perustutkinnon ja työkokemuksen jälkeen kykyä kehittää omaa ammattialaa ja toimia AMK-tutkinnon antamaa valmiutta laajemmassa roolissa työelämässä. Yliopistojen maisteritutkinnot suoritetaan yleensä suoraan kandidaattivaiheen perään, ja ne antavat valmiuden tieteellisen tutkimustyön tulosten hyödyntämiseen työssä ja tutkimuksessa. Yksinkertaistaen ja mutkat oikoen voisi sanoa, että YAMK on näyttö työelämäkokemuksella hankitusta tutkimus- ja kehittämisosaamisesta (T&K), ja maisteritutkinto T&K-osaamisella hankituista työelämävalmiuksista.

Ammatillinen opettajankoulutus on korkeakoulututkinnon ja useimmiten siihen perustuvan työelämäkokemuksen jälkeen suoritettava pätevöittämiskoulutus. Se on Suomessa pakollinen ammatillisen koulutuksen ja ammattikorkeakoulun opettajille. Laajuus on nykyisin yhden vuoden päätoimista opiskelua vastaava 60 op. Koulutus antaa pedagogisen kelpoisuuden myös yleissivistävän koulutuksen aineenopettajaksi. Vaativuudeltaan opinnot ovat ylemmän korkeakoulututkinnon tasoa.

Kansainvälisesti vaatimus opettajankoulutuksesta ammatillisessa ja korkeakoulutuksessa on melko harvinainen. Tarve sen sijaan on erittäin yleinen, ja se on monissa maissa noussut tietoisuuteen. Oman maan kilpailukyky pyritään varmistamaan myös tulevaisuudessa kouluttamalla ammatillisesti tai korkeakoulussa yhä suurempi osa nuorten ikäluokista. Monien kohdalla motivaation ylläpito edellyttää oppimisprosessin ohjaamista pedagogisesti osaavan ja itsekin motivoituneen opettajan toimesta. Opiskelijajoukon heterogeenisuuden kasvaessa tulee korostetusti esiin tarve ymmärtää ja tukea erilaisia oppijoita. Nuorten valtamediaksi muodostuneet sähköiset viestintävälineet synnyttävät oppimisympäristöjä, joissa ohjaaminen vaatii opettajalta uudenlaista osaamista. Opettajatarpeen kasvaessa myötäsyntyisiä lahjakkuuksia ei yksinkertaisesti riitä, vaan pedagoginen osaaminen saadaan koulutuksella niin kuin muukin osaaminen valtaosalle eri alojen ammattilaisia.

Suomalainen koulutus on peruskoulun tulosten tasalaatuisuudella saanut hyvän maineen maailmalla. Monet uskovat selityksen löytyvän mm. suomalaisesta opettajankoulutuksesta. Se onkin aivan kärkipäässä koulutuksemme kansainvälisessä kysynnässä. Koulutusorganisaatiot, erityisesti väestöltään nopeasti kasvavissa ja taloudellisesti kehittyvissä maissa, tarvitsevat opettajien koulutusta parantamaan oppimistuloksia ja ammatin arvostusta. Koulutukseen osallistuvat haluavat opiskelustaan niiden tasoa vastaavan tunnustuksen, mieluiten uuden tutkinnon. Sitä ei Suomi voi tarjota. Mutta asia on helposti korjattavissa.

Ammatillinen opettajankoulutus pitää pikimmiten määritellä YAMK-tutkinnoksi. Se täyttää kaikki YAMK-kriteerit, kunhan laajuuteen lisätään 30 op niille, joilla on 3,5 vuoden perustutkinto, ja opinnäytetyö ohjataan YAMK-kriteerit täyttävänä. YAMK-tutkinnolle tyypillisesti ammatillinen opettajankoulutus on osoitus kyvystä toimia työelämässä perustutkinnon oletusarvoa laajemmassa roolissa ja kehittää omaa ammattialaa, opettajuutta. Samalla siitä tulee kansainvälisesti halutuin koulutustuote, ylempi korkeakoulututkinto.

Tätä vuosisadan tilaisuutta myydä suomalaista osaamista kasvaville markkinoille ei saa hukata oman maan sisäiseen filosofiseen pohdiskeluun oikeudesta myydä tutkintokoulutusta. Kukaan ei edes odota kotimaahansa ulkoa tuodun opettajankoulutuksen olevan maksuton. Jokainen myyty opettajankoulutustutkinto tuo Suomeen rahaa yhden päivähoitopaikan tai vanhuksen kotipalvelun vuosikustannuksen verran. Kannatan.

Mikko Naukkarinen, vararehtori

Kuva: Joel Forsman

 

 

 

Ammattikorkeakoulujen arvioitava koulutustarjontaansa uudelleen

Viime viikkoina on kiivaasti keskusteltu koulutusvastuista ja siitä, mitä TAMKin koulutusvastuisiin vuonna 2014 alkaen pitäisi sisällyttää.  TAMKin nykyinen koulutus ja koulutusohjelmat ovat muodostuneet kahden aikaisemman ammattikorkeakoulun PIRAMKin ja TAMKin noin 20-vuotisen historian kuluessa. Tänä aikana toimintaympäristö ja myös ne vaatimukset, joita ammattikorkeakoulutukseen kohdentuu, ovat muuttuneet.  Nyt olemme tilanteessa, jossa koulutustehtäviä on arvioitava uudelleen.

Miten tähän tilanteeseen on tultu?

Nykyinen Suomen hallitus hyväksyi kehittämissuunnitelman, joka linjasi mm. korkeakoulujen ja ammattikorkeakoulu-uudistuksen tavoitteita.  Kehittämissuunnitelmassa on ilmaistu kunnianhimoinen tavoite nostaa suomalaiset osaavimmaksi kansaksi. Samalla kun erityisesti ammattikorkeakoulujen rahoitusta leikataan, on tavoitteeksi asetettu mm. koulutuksen laadun ja vaikuttavuuden parantaminen, osaamisperustan vahvistaminen sekä koulutusviennin mahdollisuuksien hyödyntäminen. Tavoitteena on, että korkeakouluista muodostuisi aidosti kansainvälisiä koulutus- ja tutkimusyhteisöjä.

Suomessa on väestöpohjaamme nähden laaja korkeakouluverkosto, joissa toteutuva koulutus on paikoin hyvin pirstaloitunutta.  Koulutusohjelmapäätöksiä on ammattikorkeakoulujen 20-vuotisen historian aikana tehty monin eri perustein. Vahvat alueelliset intressit ovat osaltaan vaikuttaneet pienien koulutusohjelmien syntymiseen. Päätöksissä ei aina ole otettu huomioon koko maan tarpeita saatikka sitten niitä realiteetteja, jotka takaisivat koulutuksen laadun kannalta parhaan osaamisen ja parhaat oppimisympäristöt tai taloudellisesti tarkoituksenmukaisen volyymin.

Uusi laki ja uudet koulutusvastuut

Nyt eduskunnan käsittelyssä olevan uuden ammattikorkeakoululain tavoitteena on ammattikorkeakoulujen autonomian lisääminen.  Ammattikorkeakoulut voivat jatkossa itse päättää niistä ohjelmista, joilla tietyt tutkinnot toteutetaan.  Opetus- ja kulttuuriministeriö on myös kannustanut ammattikorkeakouluja koulutusvastuiden osalta työnjakokeskusteluun, jotta kyettäisiin luomaan sellaisia osaamiskeskittymiä, joilla on sekä kansallista että kansainvälistä vaikuttavuutta. Jääkin nähtäväksi, miten ammattikorkeakoulut onnistuvat haasteeseen vastaamaan. Ammattikorkeakoulujen johto on tässä tilanteessa todellisessa ristipaineessa.

Koulutusta on tähän saakka toteutettu koulutusohjelmina, jotka liian usein ovat rakentuneet omiksi saarekkeikseen. Liian usein koulutusohjelmat ovat myös suojelleet tiettyjen professioiden tehtäväkenttää, mikä välttämättä ei ole edesauttanut yhteiskunnan ja työelämän kehittymistä eikä työelämän uusien toimintamallien synnyttämistä. Jos halutaan, että ammattikorkeakoulu on edelläkävijä niin, nyt on aika ja mahdollisuus arvioida kriittisesti koulutusohjelmia uudesta näkökulmasta.

Ammattikorkeakoululla myös vastuu laadusta

Ammattikorkeakoulujen laadun kehittämisen kannalta on myös tärkeää, että koulutusta voidaan toteuttaa sellaisissa osaamiskeskittymissä, missä on laaja joukko alan osaajia. Korkeakouluna meiltä odotetaan myös uuden tiedon luomista, jota tuotetaan erilaisissa kehittämisprojekteissa.  Osaaminen ja uusin tieto ei enää ole vain kansallista, vaan entistä useammin globaalia ja sen vuoksi jokaisella koulutuksella on tärkeä olla myös tiiviit kansainväliset yhteydet, jossa osaamista jaetaan, jalostetaan ja kehitetään.  Pienissä koulutusohjelmissa tämä on osoittautunut ongelmaksi, koska monien tehtävien sisällyttäminen harvojen osaajien tehtäväksi ei välttämättä onnistu.

TAMK on strategiassaan nostanut esille tulevaisuuden osaamisen ja kansainvälistymisen.  Olemme myös strategiassamme luvanneet luoda menestymisen avaimia. Tämä on lupaus sekä opiskelijoille että työelämälle. Se on lupaus huolehtia osaamisen laadusta ja siitä, että kouluttamamme osaajat myös työllistyvät. Laadusta huolehtimisena pidän myös sitä, että kriittisesti harkitsemme sitä, mihin me TAMKissa keskitymme ja minkälaisia osaamiskokonaisuuksia ja oppimisympäristöjä kykenemme resursseillamme laadukkaasti ylläpitämään.

Vararehtori Päivi Karttunen

 

Mikä on koulutuksen kotimaa?

Missä joulupukki asuu? Vastaukseksi on tarjottu ainakin Suomea, Ruotsia ja Kanadaa riippuen usein siitä, mikä on vastaajalle tarkoituksenmukaista. Kun kyse on käsitteestä, joka on läsnä kymmenissä maissa yhtä aikaa, kotimaa on siellä, missä sen uskottavimmin sanotaan olevan. Taitaa Suomen Lappi olla joulumatkailun reippaasta kasvusta päätellen maailmallakin aika vahvoilla.

Missä koulutusosaaminen asuu? Vastauksia on taas perustellustikin monia. Usein kotimaan osaaminen on aika lailla kärkisijoilla, kun se sisältää kattavimmin koulutukseen aina liittyvän kulttuuriosaamisen. Pääosaltaan pedagogisen osaamisen kuitenkin uskotaan olevan aika yleispätevää, joten sitä osataan arvostaa muualtakin tuotuna. Olisiko aika julistaa Suomi koulutusosaamisen kotimaaksi?

Tiedän, että sitä koko ajan tehdäänkin lukuisissa tutkimuksissa, seminaareissa, esitelmissä, markkinointiteksteissä, tarjouksissa ja neuvotteluissa. Ja mikä upeinta, viime vuosina näyttävästi monien ulkomaisten lehtien artikkeleissakin. Suomalainenhan ei kehu itse osaamistaan, vaan sitä, joka sen oma-aloitteisesti huomaa. ”Mitäs tosta, jotain on yritetty tehdä. Ihan vaan perusjuttuja niinku kunnolla.”  On ne fiksuja toimittajia kun huomaa, miten ainutlaatuista osaamista meillä on. Ja kertoo sen vielä meidän asiakkaillekin, kiitti vaan!

Suomalainen joulupukki ehtii aattoiltana ja -yönä joka paikkaan. Revontulen nopeudella Petteri Punakuono keulilla. Sitä ei maailmallakaan epäillä. Mutta kansainvälisillä koulutusmarkkinoilla ollaan vielä kuin me naapurin poikien kanssa 60-luvun lopun jouluostoksilla. Käytiin katselemassa, kun ei ollut rahaa ostaa. Eivätkä suomalaiset tällä väkimäärällä koskaan tule kansainvälisen koulutuksen markkinajohtajia olemaankaan. Opettamaan ei Punakuono-taktiikalla joka paikkaan ehdi. Pitänee keskittyä asioihin missä pienemmälläkin tekijämäärällä saadaan laaja vaikuttavuus. Ja suomalaisen palkkaan riittävä tuntihinta. Suomessa ollaankin kehittämisen ja suunnittelun mestareita, vaikka toimeenpano usein jää vähän vaiheeseen. Jopa aloittamatta.

Miten kertoa viestimme koko maailmalle? Hieman jo edesmenneen naapurivaltion sodanaikaista hallitsijaa mukaillen: ”Ratkaisu parempaan elämään on koulutus. Me olemme koulutus.” Ensiksi kutsutaan kaikki koolle. Sitten sanotaan se. Tai pikemminkin, sillä kokoontumisella sanotaan se. Rauhanturvaamisen suurvalta-aikojen ollessa jo takanapäin Suomi tarvitsee johtavan roolin asiassa, jossa sillä on juuri nyt loistava uskottavuus. Suomi, Maailman Opettaja. Sehän meiltä käy!

Aletaan siis järjestää säännöllisesti koulutusmaailman huipputapahtumaa Suomessa, World Education Summit. Huippupäättäjät, kehittäjät, opettajat, virkamiehet. Kuka pääsee sinne? Kukaan koulutukseen uskova ei halua jäädä pois. Osallistuminen lisätään CV:een. Keskellä kauneinta alkukesää, kouluissakin paikat ojennuksessa, keskiyön illallinen Näsijärvellä. Ja katsokaa, osaamisen valo loistaa suoraan pohjoisesta (jos ei satu satamaan). It’s me, Finland, the home of excellent education.

Vararehtori Mikko Naukkarinen

Labrakuva_nosto

Saa myydä!

Suomessa ei saa myydä tutkintokoulutusta. Maksamme sen verovaroista kaikille, myös ulkomailta tänne opiskelemaan tuleville. Useimmissa maissa näin ei ole. Olemme vauras ja edelleen luottoa saava kansa.

Kun tutkintokoulutus ei voi olla myytävä tuote, suomalaisten oppilaitosten on vaikea kilpailla tasapäisesti kansainvälisillä kaupallisilla koulutusmarkkinoilla. Kuitenkin koulutusviennistä odotetaan jo hallitusohjelmasta alkaen uutta tulonlähdettä. Aivan kuin lähetettäisiin jääkiekkomaajoukkue MM-kisoihin ”pappasäännöillä”. Meidän joukkue ei ammu lämäreitä eikä taklaa, mutta yrittäkää nyt muuten pärjätä. Menestyvillä koulutusviejillä ei tällaisia rajoitteita ole. Esimerkiksi 20 miljoonan asukkaan Australia saa tutkintokoulutuksen myynnistä yli 10 miljardin euron vuositulot. Lue loppuun