Avainsana-arkisto: koulutusosaaminen

Puheesta tekoihin

Päivi Karttunen 9.10.2017

Elämme ammattikorkeakouluissa ristipaineissa, jotka haastavat meitä toimintamme uudistamiseen. Osallistuin kesäkuussa Irlannissa pidettyyn kansainväliseen konferenssiin, jossa puhuttiin koulutuskulttuurien murroksesta ja siihen liittyvästä opettajuuden ja oppimisen muutoksesta.

Monissa esityksissä painotettiin yhdessä tekemistä ja kollaboratiivista työskentelyä, jossa ovat mukana niin opiskelijat kuin sidosryhmät. Osaamis- ja opiskelijakeskeisyydestä on puhuttu jo yli kymmenen vuotta. Konferenssissa todettiin, että opetuksen ja oppimisen ei pitäisi enää tapahtua luokassa ja suljettujen ovien takana vaan entistä tiiviimmin yhdessä yhteiskunnan ja työelämän kanssa.

Elämme kahden nopeasti muuttuvan maailman risteyskohdassa. Työelämä ja työelämässä vaadittu osaaminen sekä ammatit muuttuvat. Digitalisaatio uudistaa käytäntöjä, kansalliset muutokset kuten SOTE-uudistus haastaa perinteiset ammatit. Osa ammateista jopa häviää. Samaan aikaan korkeakoulujen toimintaa uudistetaan. Opetukseen ja oppimiseen tulee uusia monimuotoisia mahdollisuuksia muun muassa kehittyvän teknologian myötä. Tietämyksemme ihmisen oppimisesta ja siihen liittyvistä tekijöistä ovat kehittyneet ja täydentyneet. Korkeakoulujen haastava tehtävä on luoda opiskelijoille mahdollisuudet, jotka takaavat heille työelämässä vaaditun osaamisen. Siinä meiltä kysytään kunkin alan syvällisen tietämyksen lisäksi vankkaa pedagogista osaamista ja taitavuutta. Käynnistynyt Tampere3-opetussuunnitelmatyö on tilaisuus, jossa näitä asioita kannattaa arvioida kriittisesti ja uudistaa opetusta.

Organisaatioiden ja erityisesti oppilaitosorganisaatioiden toimintaa kehitettäessä on tunnustettu, että toimintaa ei muuteta puhumalla vaan tekemällä. Kuitenkin muutoksen esteenä saattaa olla meidän jokaisen oma syvään juurtunut käsitys oppimisesta. Samoin tiedetään, että merkittäviä muutoksia niin yksilö kuin organisaatiotasolla tapahtuu, kun oman osaamisen päivittäminen ja oman työn käytännön kehittäminen ja kehittämisen arviointi kytkeytyvät tiiviisti yhteen. Tässä prosessissa joutuu tarkastelemaan myös omia käsityksiään.

Viime viikolla ammattikorkeakoulujen vararehtoreiden tapaaminen sai minut pohtimaan kysymystä korkeakoulukulttuurien ja toimintatapojen muutoksesta. Monia ammattikorkeakoulujen käytäntöjä ohjataan erilaisin säädöksin, mutta olemme myös itse määritelleet toimintamalleja, jotka helposti rajaavat uudenlaisten toimintatapojen käyttöönottoa. Samoin ns. hiljaisena tietona siirtyvä kulttuuri voi estää uusien asioiden kehittämistä. Useimmiten kyse ei ole vain muutoksessa opetuksen käytännöissä, vaan muutokset oppimisen mahdollistamiseksi koskevat koko korkeakoulua.

Niin koulutuksessa kuin työelämässä tarvitaan yhä enemmän oman osaamisen omistajuutta, taitoa kehittyä ja kehittää omaa työtä ja osaamista juuri tässä ja nyt. Monissa tutkimuksissa on osoitettu, että yhdessä toimiminen ja yhdessä työskentely luo mitä parhaimman mahdollisuuden uudistamiseen. TAMKissa ”learning and working together” on nostettu tärkeäksi periaatteeksi toimintakulttuurin uudistamisessa. Tästä TAMKissa on viime vuosilta monia hyviä esimerkkejä niin opetuksen kuin sisäisten palvelujen kentältä. TAMK-konferenssi, joka helmikuussa järjestetään neljännen kerran, tarjoaa yhden mahdollisuuden kehittämiskokemusten jakamiseen, keskusteluun ja uusien ideoiden ja toiminnan yhdessä kehittämiseen.

Päivi Karttunen

Päivi Karttunen, vararehtori

Kuva: Dreamstime

Ammattikorkeakoulujen arvioitava koulutustarjontaansa uudelleen

Viime viikkoina on kiivaasti keskusteltu koulutusvastuista ja siitä, mitä TAMKin koulutusvastuisiin vuonna 2014 alkaen pitäisi sisällyttää.  TAMKin nykyinen koulutus ja koulutusohjelmat ovat muodostuneet kahden aikaisemman ammattikorkeakoulun PIRAMKin ja TAMKin noin 20-vuotisen historian kuluessa. Tänä aikana toimintaympäristö ja myös ne vaatimukset, joita ammattikorkeakoulutukseen kohdentuu, ovat muuttuneet.  Nyt olemme tilanteessa, jossa koulutustehtäviä on arvioitava uudelleen.

Miten tähän tilanteeseen on tultu?

Nykyinen Suomen hallitus hyväksyi kehittämissuunnitelman, joka linjasi mm. korkeakoulujen ja ammattikorkeakoulu-uudistuksen tavoitteita.  Kehittämissuunnitelmassa on ilmaistu kunnianhimoinen tavoite nostaa suomalaiset osaavimmaksi kansaksi. Samalla kun erityisesti ammattikorkeakoulujen rahoitusta leikataan, on tavoitteeksi asetettu mm. koulutuksen laadun ja vaikuttavuuden parantaminen, osaamisperustan vahvistaminen sekä koulutusviennin mahdollisuuksien hyödyntäminen. Tavoitteena on, että korkeakouluista muodostuisi aidosti kansainvälisiä koulutus- ja tutkimusyhteisöjä.

Suomessa on väestöpohjaamme nähden laaja korkeakouluverkosto, joissa toteutuva koulutus on paikoin hyvin pirstaloitunutta.  Koulutusohjelmapäätöksiä on ammattikorkeakoulujen 20-vuotisen historian aikana tehty monin eri perustein. Vahvat alueelliset intressit ovat osaltaan vaikuttaneet pienien koulutusohjelmien syntymiseen. Päätöksissä ei aina ole otettu huomioon koko maan tarpeita saatikka sitten niitä realiteetteja, jotka takaisivat koulutuksen laadun kannalta parhaan osaamisen ja parhaat oppimisympäristöt tai taloudellisesti tarkoituksenmukaisen volyymin.

Uusi laki ja uudet koulutusvastuut

Nyt eduskunnan käsittelyssä olevan uuden ammattikorkeakoululain tavoitteena on ammattikorkeakoulujen autonomian lisääminen.  Ammattikorkeakoulut voivat jatkossa itse päättää niistä ohjelmista, joilla tietyt tutkinnot toteutetaan.  Opetus- ja kulttuuriministeriö on myös kannustanut ammattikorkeakouluja koulutusvastuiden osalta työnjakokeskusteluun, jotta kyettäisiin luomaan sellaisia osaamiskeskittymiä, joilla on sekä kansallista että kansainvälistä vaikuttavuutta. Jääkin nähtäväksi, miten ammattikorkeakoulut onnistuvat haasteeseen vastaamaan. Ammattikorkeakoulujen johto on tässä tilanteessa todellisessa ristipaineessa.

Koulutusta on tähän saakka toteutettu koulutusohjelmina, jotka liian usein ovat rakentuneet omiksi saarekkeikseen. Liian usein koulutusohjelmat ovat myös suojelleet tiettyjen professioiden tehtäväkenttää, mikä välttämättä ei ole edesauttanut yhteiskunnan ja työelämän kehittymistä eikä työelämän uusien toimintamallien synnyttämistä. Jos halutaan, että ammattikorkeakoulu on edelläkävijä niin, nyt on aika ja mahdollisuus arvioida kriittisesti koulutusohjelmia uudesta näkökulmasta.

Ammattikorkeakoululla myös vastuu laadusta

Ammattikorkeakoulujen laadun kehittämisen kannalta on myös tärkeää, että koulutusta voidaan toteuttaa sellaisissa osaamiskeskittymissä, missä on laaja joukko alan osaajia. Korkeakouluna meiltä odotetaan myös uuden tiedon luomista, jota tuotetaan erilaisissa kehittämisprojekteissa.  Osaaminen ja uusin tieto ei enää ole vain kansallista, vaan entistä useammin globaalia ja sen vuoksi jokaisella koulutuksella on tärkeä olla myös tiiviit kansainväliset yhteydet, jossa osaamista jaetaan, jalostetaan ja kehitetään.  Pienissä koulutusohjelmissa tämä on osoittautunut ongelmaksi, koska monien tehtävien sisällyttäminen harvojen osaajien tehtäväksi ei välttämättä onnistu.

TAMK on strategiassaan nostanut esille tulevaisuuden osaamisen ja kansainvälistymisen.  Olemme myös strategiassamme luvanneet luoda menestymisen avaimia. Tämä on lupaus sekä opiskelijoille että työelämälle. Se on lupaus huolehtia osaamisen laadusta ja siitä, että kouluttamamme osaajat myös työllistyvät. Laadusta huolehtimisena pidän myös sitä, että kriittisesti harkitsemme sitä, mihin me TAMKissa keskitymme ja minkälaisia osaamiskokonaisuuksia ja oppimisympäristöjä kykenemme resursseillamme laadukkaasti ylläpitämään.

Vararehtori Päivi Karttunen

 

Mikä on koulutuksen kotimaa?

Missä joulupukki asuu? Vastaukseksi on tarjottu ainakin Suomea, Ruotsia ja Kanadaa riippuen usein siitä, mikä on vastaajalle tarkoituksenmukaista. Kun kyse on käsitteestä, joka on läsnä kymmenissä maissa yhtä aikaa, kotimaa on siellä, missä sen uskottavimmin sanotaan olevan. Taitaa Suomen Lappi olla joulumatkailun reippaasta kasvusta päätellen maailmallakin aika vahvoilla.

Missä koulutusosaaminen asuu? Vastauksia on taas perustellustikin monia. Usein kotimaan osaaminen on aika lailla kärkisijoilla, kun se sisältää kattavimmin koulutukseen aina liittyvän kulttuuriosaamisen. Pääosaltaan pedagogisen osaamisen kuitenkin uskotaan olevan aika yleispätevää, joten sitä osataan arvostaa muualtakin tuotuna. Olisiko aika julistaa Suomi koulutusosaamisen kotimaaksi?

Tiedän, että sitä koko ajan tehdäänkin lukuisissa tutkimuksissa, seminaareissa, esitelmissä, markkinointiteksteissä, tarjouksissa ja neuvotteluissa. Ja mikä upeinta, viime vuosina näyttävästi monien ulkomaisten lehtien artikkeleissakin. Suomalainenhan ei kehu itse osaamistaan, vaan sitä, joka sen oma-aloitteisesti huomaa. ”Mitäs tosta, jotain on yritetty tehdä. Ihan vaan perusjuttuja niinku kunnolla.”  On ne fiksuja toimittajia kun huomaa, miten ainutlaatuista osaamista meillä on. Ja kertoo sen vielä meidän asiakkaillekin, kiitti vaan!

Suomalainen joulupukki ehtii aattoiltana ja -yönä joka paikkaan. Revontulen nopeudella Petteri Punakuono keulilla. Sitä ei maailmallakaan epäillä. Mutta kansainvälisillä koulutusmarkkinoilla ollaan vielä kuin me naapurin poikien kanssa 60-luvun lopun jouluostoksilla. Käytiin katselemassa, kun ei ollut rahaa ostaa. Eivätkä suomalaiset tällä väkimäärällä koskaan tule kansainvälisen koulutuksen markkinajohtajia olemaankaan. Opettamaan ei Punakuono-taktiikalla joka paikkaan ehdi. Pitänee keskittyä asioihin missä pienemmälläkin tekijämäärällä saadaan laaja vaikuttavuus. Ja suomalaisen palkkaan riittävä tuntihinta. Suomessa ollaankin kehittämisen ja suunnittelun mestareita, vaikka toimeenpano usein jää vähän vaiheeseen. Jopa aloittamatta.

Miten kertoa viestimme koko maailmalle? Hieman jo edesmenneen naapurivaltion sodanaikaista hallitsijaa mukaillen: ”Ratkaisu parempaan elämään on koulutus. Me olemme koulutus.” Ensiksi kutsutaan kaikki koolle. Sitten sanotaan se. Tai pikemminkin, sillä kokoontumisella sanotaan se. Rauhanturvaamisen suurvalta-aikojen ollessa jo takanapäin Suomi tarvitsee johtavan roolin asiassa, jossa sillä on juuri nyt loistava uskottavuus. Suomi, Maailman Opettaja. Sehän meiltä käy!

Aletaan siis järjestää säännöllisesti koulutusmaailman huipputapahtumaa Suomessa, World Education Summit. Huippupäättäjät, kehittäjät, opettajat, virkamiehet. Kuka pääsee sinne? Kukaan koulutukseen uskova ei halua jäädä pois. Osallistuminen lisätään CV:een. Keskellä kauneinta alkukesää, kouluissakin paikat ojennuksessa, keskiyön illallinen Näsijärvellä. Ja katsokaa, osaamisen valo loistaa suoraan pohjoisesta (jos ei satu satamaan). It’s me, Finland, the home of excellent education.

Vararehtori Mikko Naukkarinen