Avainsana-arkisto: korkeakouluyhteistyö.

Yhteistyö tukee työhyvinvointia

Merja Jortikka, henkilöstöjohtaja, 20.2.2018

Merja Jortikka

Pikagalluppini kysymys kuului: mitä yhteistyö tuo mieleesi? ”Se on yhdessä tekemistä, sitä että me teemme porukalla töitä tavoitteita kohti”. Lisäksi kuulin, että ”se on kivaa ja positiivista ja synnyttää yhteisöllisyyttä”. Työkaveri muisti sanonnan ”yhteistyössä on voimaa”. Toinen katsoi minuun kummeksuen, sillä hänestä yhteistyö on niin itsestään selvää työssämme, että se on työn ominaispiirre ja lähtökohta.

Tämän vuoden teemana Tampere3-korkeakouluissa on yhteistyö ja työhyvinvointi. Isot teemat erityisesti uutta korkeakouluyhteisöä luotaessa ja arkityön käydessä kuumimmillaan. Merkittävät teemat, kun haluamme varmistaa korkeakouluyhteisön menestyksen.

Tamperelaisten korkeakoulujen väki on tehnyt yhteistyötä jo ennen Tampere3-rakentamista. Opetus- ja tutkimusalueilla on ollut yhteisiä intressejä. Nyt yhteistyö rakentuu ja syventyy laajalti, kun yhteisön toiminnan sisältöjä ja rakenteita työstetään systemaattisesti. Niin opetuksen ja tutkimuksen kuin tukipalveluiden puolella olemme päässeet eri työryhmissä tapaamaan kollegoja ja työstämään tulevia prosesseja. Tässä voi varmasti sanoa, että tiimityö on voimavaramme ja ideointi työryhmässä on antoisampaa kuin yksin puurtaen.

Yhteistyö on ollut keskeisenä osana TAMKin toimintakulttuurin kehittämistä vuodesta 2011. Opetustyön vahvana kehittämissuuntana on ollut yhdessä tekeminen. Opettajatiimit työskentelevät oman suunnittelunsa pohjalta erilaisten koulutuskokonaisuuksien toteuttamiseksi. Tämä on tarkoittanut yhteisiä tavoitteita sekä pedagogisen osaamisen jakamista ja kehittämistä. Vahvaa yhteistyötä on tarvittu koulutusalojen välillä, jotta olemme saaneet tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan niin hyvään lentoon kuin se tänä päivänä on. Tukipalvelut ovat tässä aktiivisesti mukana.

Yhteistyötä vahvistamalla rakennamme työhyvinvointia. Ja työhyvinvointi taas lisää yhteistyötä.

Tampere3-korkeakouluissa toteutettiin marraskuussa henkilöstökysely, joka nostatti esiin työhyvinvoinnin sisältöä. Mielenkiintoista oli se, että tulokset olivat hyvin samansuuntaisia kaikissa kolmessa korkeakoulussa.

TAMKissa työhyvinvointi on vastaajien mielestä hyvällä mallilla (keskiarvona 3,3 maksimiarvosta 5).  Vastaajista 89 % on melko tai erittäin tyytyväinen työpaikkaansa kokonaisuutena. Henkilöstö kokee työnsä mielenkiintoiseksi ja haastavaksi ja voi hyödyntää osaamistaan työssään. Lisäksi ollaan valmiita uusien toimintatapojen kehittämiseen. Työhyvinvoinnin tekijöistä merkittävimpinä pidetään omaa työssä jaksamista sekä lähiesimiehen tasapuolista ja oikeudenmukaista toimintaa. Myös henkilöstön hyvä yhteistyö nähtiin tärkeänä osatekijänä.

Työhyvinvoinnin pidemmän aikajänteen kehitystrendi on TAMKissa selkeästi tunnistettavissa: vuosina 2009–2010, kahden ammattikorkeakoulun yhdistymisvaiheessa, henkilöstö toi esiin isot odotukset ja heikot käytännön kokemukset. Kriittisiä kehittämisalueita olivat tiedonsaanti ja viestintä, ylimmän johdon toiminta sekä yhteisöllisyys. Tästä alkoi vuosien työ. Systemaattinen toimintatapojen ja prosessien kehittäminen ovat olleet tarpeen, esimerkiksi työnjakoa sekä tehtäviä ja tavoitteita on selkiytetty työyhteisön ja yksilön tasolla. Samoin sisäisen viestinnän, johtamisen ja esimiestyön kehittäminen ovat olleet aktiviteetteja, jotka näkyvät työhyvinvoinnin lisääntymisenä vuosien 2011-2015 kyselytuloksissa. Nyt tehty kysely nostatti esiin henkilöstön huolen jaksamisesta. Vaikka tulokset ovat hiukan heikentyneet vuodesta 2015, on meillä vahva perusta jatkaa työhyvinvoinnin hyviä käytäntöjä ja kehittää niitä tarpeiden mukaisesti.

Pikagalluppiini yhteistyöstä vastattiin myös yhdellä sanalla ”Tampere3”. Tässä sain oivan kiteytyksen siitä, miten toimintaympäristömme on muuttunut ja kollegat tulevat entistä laajemmalta alueelta. Odotuksemme yhteistyölle muuttuvat. Ilman gallupkysymyksiä voin sanoa, mikä tukee työhyvinvointiamme. Se on aito, avoin ja tavoitteellinen yhteistyö. Näin teemavuonna ja sen jälkeenkin.

 

Tampere3:n piinaviikot

ruoho

Bachin Matteus-passio soi korviini lähes 2000 vuoden takaista Kristuksen kärsimystietä Leipzigin Tuomas-kuoron esittämänä. Pääsiäisen alusviikkoa eletään edelleen valtaosassa läntistä maailmaa piinaviikkona muistellen tapahtumia, joissa kansan suosio vaihtui hetkessä tuomioon, elämä kuolemaan, ja taas iloon ja toivoon. Niinhän se usein käy, olemme sen puolesta, mikä näyttää olevan valtavirta. Waltari laittoi 1300-luvulla eKr. eläneen päähenkilönsä, egyptiläisen Sinuhe-lääkärin suuhun kyyniset sanat ”ei sillä ole väliä, minkä puolesta kansa huutaa, kunhan saavat kokea olevansa suuressa voittajien joukossa”, faaraon ihmetellessä miksi hänen hyvää hallintoaan vastustetaan.

Joskus tuntuu, että lähes jokaisessa vähänkään isommassa asiassa on omat piinaviikkonsa. Vaihe, jolloin arvioidaan mihin suuntaan asia kääntyy ja mitä pitäisi kannattaa ollakseen voittajan kelkassa. Kun ei olla varmoja, mitä mieltä pitäisi olla, asian kohtalo tuntuu vaihtelevan elämästä kuolemaan ja päinvastoin. Kyse on hankkeen kohtalon hetkistä, jolloin suunta vahvistuu onnistumisen tai epäonnistumisen uralle. Tampere3-prosessissa eletään nyt näitä vaiheita.

Kaikkien uudistusten kohdalla löytyy kolme ryhmää. On ryhmät, jotka ehdottomasti kannattavat tai vastustavat uudistusta tärkeimpinä pitämiensä perusteiden tai ideologiselta pohjalta.  Niiden välissä on joukko tilannetta seuraavia ja kantansa ehkä enemmän tunnepohjaisesti muodostavia. Mitä suuremmasta muutoksesta on kyse, sitä varmempana tämäkin kanta usein esitetään. Asiaan liittyvien tosiasioiden lisääntyessä tuo keskimmäinen joukko kapenee yhä useamman muodostaessa kantaansa eniten arvostamillaan perusteilla.

Tähän mennessä Tampere3-prosessi on saanut huomattavan paljon puolestapuhujia, sekä tosiasioita paremmin tuntevista että muutoksen oikeaan suuntaan yleisemmällä tasolla uskovista. Samoin vastustajia, suurelta osin niiltä tahoilta, joita asian ei heti uskoisi suoranaisesti koskettavan. Tulee vääjäämättä mieleen, että näistä tahoista kantansa jo prosessin alkuvaiheessa kielteiseksi lukinneet eivät ole voineet tehdä sitä itse asian analyysin perusteella, koska tosiasioita ei ole ollut kovinkaan paljoa tiedossa. Ehkä kyse on enemmänkin ”ideologisesta” vastustamisesta, mikä sinänsä on ymmärrettävää. Toivottavasti kyse ei kuitenkaan ole itsekkäästä osaoptimoinnista, puhtaasti edustamansa tahon omien ”saavutettujen etujen” säilyttämisestä.

Näinä viikkoina käydään prosessin jatkumisen kannalta ratkaisevia keskusteluja ministeriön kanssa realistisesta etenemistavasta Tampere3:n mahdollistavien kirjausten saamiseksi tulevan hallituksen ohjelmaan. Se vaatii tamperelaiselta korkeakouluyhteisöltä kykyä löytää yksimieliset ja realistiset esitykset Tampere3:n oikeushenkilömuodosta, tutkintorakenteesta, valtionrahoituksen ansainnasta ja toimintatavasta. Viimeksi mainittuun kuuluvat myös AMK-toiminnassa tuttujen piirteiden varmistaminen suoraan työelämään johtavassa koulutuksessa; ammatillista väylää tulevien sisäänpääsymahdollisuus, työelämälähtöiset opintosisällöt, sekä kilpailukykyisen osaamisen ja muualla AMK-opintojen tuottamien kelpoisuuksien saavuttaminen tutkinnossa. Ja kaikki toteutettuna niin, että ministeriön on kohtuullisella lainsäädäntötyöllä ja poliittisella vastarinnalla mahdollisuus suoriutua osuudestaan yhden hallituskauden aikana.

Pääsiäiskertomus huipentuu voittajan tulevaisuutta kuvaavaan tapahtumaan, jota muistetaan helatorstaina, 40 päivää pääsiäisestä. Tuolloin toukokuun puolivälissä tiedämme jo missä laajuudessa ja konkretiatasolla Tampere3-yhteisö on löytänyt näkemyksen yhteisestä tulevaisuudesta. Siitä parin viikon päästä hallitukset arvioivat, voidaanko prosessia jatkaa kunkin korkeakoulun etujen mukaisena ja vahvuuksia menettämättä. Jos sille tielle lähdetään, onnistumiseen tarvitaan vielä paljon työtä, vanhasta luopumista ja uskoa tulevaan.

Mikko Naukkarinen
Mikko Naukkarinen, vararehtori