Avainsana-arkisto: digitalisaatio

Puheesta tekoihin

Päivi Karttunen 9.10.2017

Elämme ammattikorkeakouluissa ristipaineissa, jotka haastavat meitä toimintamme uudistamiseen. Osallistuin kesäkuussa Irlannissa pidettyyn kansainväliseen konferenssiin, jossa puhuttiin koulutuskulttuurien murroksesta ja siihen liittyvästä opettajuuden ja oppimisen muutoksesta.

Monissa esityksissä painotettiin yhdessä tekemistä ja kollaboratiivista työskentelyä, jossa ovat mukana niin opiskelijat kuin sidosryhmät. Osaamis- ja opiskelijakeskeisyydestä on puhuttu jo yli kymmenen vuotta. Konferenssissa todettiin, että opetuksen ja oppimisen ei pitäisi enää tapahtua luokassa ja suljettujen ovien takana vaan entistä tiiviimmin yhdessä yhteiskunnan ja työelämän kanssa.

Elämme kahden nopeasti muuttuvan maailman risteyskohdassa. Työelämä ja työelämässä vaadittu osaaminen sekä ammatit muuttuvat. Digitalisaatio uudistaa käytäntöjä, kansalliset muutokset kuten SOTE-uudistus haastaa perinteiset ammatit. Osa ammateista jopa häviää. Samaan aikaan korkeakoulujen toimintaa uudistetaan. Opetukseen ja oppimiseen tulee uusia monimuotoisia mahdollisuuksia muun muassa kehittyvän teknologian myötä. Tietämyksemme ihmisen oppimisesta ja siihen liittyvistä tekijöistä ovat kehittyneet ja täydentyneet. Korkeakoulujen haastava tehtävä on luoda opiskelijoille mahdollisuudet, jotka takaavat heille työelämässä vaaditun osaamisen. Siinä meiltä kysytään kunkin alan syvällisen tietämyksen lisäksi vankkaa pedagogista osaamista ja taitavuutta. Käynnistynyt Tampere3-opetussuunnitelmatyö on tilaisuus, jossa näitä asioita kannattaa arvioida kriittisesti ja uudistaa opetusta.

Organisaatioiden ja erityisesti oppilaitosorganisaatioiden toimintaa kehitettäessä on tunnustettu, että toimintaa ei muuteta puhumalla vaan tekemällä. Kuitenkin muutoksen esteenä saattaa olla meidän jokaisen oma syvään juurtunut käsitys oppimisesta. Samoin tiedetään, että merkittäviä muutoksia niin yksilö kuin organisaatiotasolla tapahtuu, kun oman osaamisen päivittäminen ja oman työn käytännön kehittäminen ja kehittämisen arviointi kytkeytyvät tiiviisti yhteen. Tässä prosessissa joutuu tarkastelemaan myös omia käsityksiään.

Viime viikolla ammattikorkeakoulujen vararehtoreiden tapaaminen sai minut pohtimaan kysymystä korkeakoulukulttuurien ja toimintatapojen muutoksesta. Monia ammattikorkeakoulujen käytäntöjä ohjataan erilaisin säädöksin, mutta olemme myös itse määritelleet toimintamalleja, jotka helposti rajaavat uudenlaisten toimintatapojen käyttöönottoa. Samoin ns. hiljaisena tietona siirtyvä kulttuuri voi estää uusien asioiden kehittämistä. Useimmiten kyse ei ole vain muutoksessa opetuksen käytännöissä, vaan muutokset oppimisen mahdollistamiseksi koskevat koko korkeakoulua.

Niin koulutuksessa kuin työelämässä tarvitaan yhä enemmän oman osaamisen omistajuutta, taitoa kehittyä ja kehittää omaa työtä ja osaamista juuri tässä ja nyt. Monissa tutkimuksissa on osoitettu, että yhdessä toimiminen ja yhdessä työskentely luo mitä parhaimman mahdollisuuden uudistamiseen. TAMKissa ”learning and working together” on nostettu tärkeäksi periaatteeksi toimintakulttuurin uudistamisessa. Tästä TAMKissa on viime vuosilta monia hyviä esimerkkejä niin opetuksen kuin sisäisten palvelujen kentältä. TAMK-konferenssi, joka helmikuussa järjestetään neljännen kerran, tarjoaa yhden mahdollisuuden kehittämiskokemusten jakamiseen, keskusteluun ja uusien ideoiden ja toiminnan yhdessä kehittämiseen.

Päivi Karttunen

Päivi Karttunen, vararehtori

Kuva: Dreamstime

Ammattikorkeakoulut digitalisaation pyörteessä

Päivi KarttunenViime aikoina on eri foorumeilla käyty kiivasta keskustelua digitalisaation vaikutuksista koulutukseen ja työelämän osaamisvaatimuksiin. Tätä keskustelua korkeakouluissa on ruokkinut erityisesti keskustelu MOOCeista tai yhteisistä verkko-opinnoista, mikä on toki vain pieni puro tässä mittavassa kehityksen virrassa. Tämän lisäksi monenlaiset mobiiliratkaisut, sosiaalisen median mahdollisuudet, pelillisyys ja uudentyyppiset oppimisympäristöt ovat vallanneet tilaa ja löytäneet paikkaansa niin työelämässä kuin koulutuksessa. Moderni teknologia ei kuitenkaan vielä ole laajassa mitassa koulutuksessa todellisuutta. Jonkinlainen indikaatio tästä on viime keväänä julkaistu OECD-maissa tehty selvitys, jonka mukaan suomalaisessa koulutuksessa muun muassa tietokoneiden hyödyntämisessä opetuksessa jäimme viimeisille sijoille.

Samaan aikaan korkeakoulutukselta kuitenkin odotetaan osaamista, joka muuttaa työelämää. Odotetaan toki ajantasaista tietoa ja taitoa, mutta entistä enemmän tässä muuttuvassa yhteiskunnassa ja työelämässä otetaan monipuolisia työelämätaitoja. Tähän monipuoliseen osaamiseen mitä suurimmassa määrin sisältyy taito hyödyntää modernia tieto- ja viestintäteknologiaa ja digitaalisia toimintaympäristöjä sekä kykyä muuntaa osaamistaan näissä muuttuvissa olosuhteissa. Mutta miten näitä taitoja sitten opitaan? Lukemalla tai luentoja kuuntelemalla ei näissä taidoissa pitkälle päästä. Niitä opitaan erityisesti toimimalla käytännössä ja hyödyntämällä niitä toimintatapoja ja teknologioita, jotka ovat arkeamme ja työelämän arkea.

Uudet teknologiat ja verkko ovat mahdollistaneet oppimisen kaikkialla. Samalla käsitys tiedosta, tiedon hankkimisesta ja jopa tiedon tuottamisesta on muuttunut. Vielä muutamia vuosikymmeniä sitten tietoa etsittäessä suunnattiin kirjastoon, tehtiin monimutkaisia hakuja ja tuloksena saatiin mittavia kirja- ja artikkelilistoja. Nyt tämä kaikki on saatavissa nopeasti omien mobiililaitteiden tai tietokoneiden avulla. Ajankohtaista ja ihan oikeaa tietoa on saatavissa monissa eri muodoissa niin asiantuntijoiden videoluentoina kuin tieteellisinä artikkeleina tai mielenkiintoisina oppimispeleinä. Samaan aikaan myös monet kaupalliset yritykset ovat kehittäneet eri aloille verkko-opetuspaketteja, ja niitä tarjotaan lähes päivittäin korkeakouluille perinteisen opetuksen korvaajiksi. Kysymys kuuluukin, mikä on korkeakoulun tehtävä ja rooli tässä kehityksessä? Mikä on meidän roolimme? Miten muuttuneet mahdollisuudet ovat muuttaneet meidän toimintatapaamme ammattikorkeakouluissa? Ja miten asiantuntijamme ja asiantuntemuksemme näkyy maailmalla oman alamme edelläkävijöinä?

Mikäli haluamme olla todella luomassa tulevaisuuden osaamista, olemme tilanteessa, jossa meidän on kriittisesti arvioitava nykyisiä opetuskäytäntöjämme ja oppimisympäristöjämme ja oltava myös valmiita muuttumaan. Samalla on tärkeä arvioida kaikki ne mahdollisuudet, joita meidän käytössämme jo tällä hetkellä on. Näin voimme vapauttaa resursseja erityisesti sellaiseen oppimiseen ja ohjaamiseen, jota opiskelijamme todella tarvitsevat saavuttaakseen työelämän korkeakoulutukselle asettamat mittavat oppimistavoitteet. Näihin haasteisiin vastannut ammattikorkeakoulu, joka on tulevaisuutta tekevä korkeakoulu, on varmasti erinäköinen kuin se, jossa tällä hetkellä toimimme.

Päivi Karttunen, vararehtori