Rohkeasti maailmalle

Merja Jortikka

Merja Jortikka

‘Education is the best way to change the world.’

Kohtaan Nelson Mandelan ajatuksen barcelonalaisella metroasemalla. Jään pohtimaan eri maiden välisiä eroja koulutuksessa. Suomessa pidämme itsestään selvänä, että meillä on vahva peruskoulutus samoin kuin ammattiin valmistaminen.

Suomalaisella lapsella ja nuorella on monia tilaisuuksia oppimiseen tapahtuu se sitten koulun opetussuunnitelman mukaisella ohjelmalla tai piilo-oppimisella. Englannin kielen oppiminen on hyvä esimerkki: nappaat sanan tietokonepelistä, toisen musiikista ja koulutunti tarjoaa kielioppiannoksen. Meitä suorastaan ympäröi vieraskielinen ympäristö: katsopa vaikka bussipysäkillä mainosta ’It looks like, it tastes like, it’s like Coca-Cola – Coca Cola Zero, no sugar’.

Ihmettelen, miten Espanjassa on varaa jättää käyttämättä mahdollisuus oppia ihan huomaamatta. Kun selasin hotellihuoneessa noin 50 TV-kanavaa lävitse, vain muutama niistä oli englannin kielellä ja loput paikallisella. Kuulen CSI-sarjan etsivien puhuvan sujuvaa espanjaa. Kolikon toisena puolena on toki se, että tämä tarjoaa matkailijalle ja espanjaa opiskelevalle oivan oppimismahdollisuuden.

Oppiminen helpottuu huomattavasti, kun hyödynnämme aikaisemmin omaksuttua. Kun osaat englantia, opit helpommin espanjaa. WC-jonossa oli aikaa kerryttää sanavarastoa: ’Espere sun turno – Wait for your turn’. Metromainokset opettivat sanoja ja ilmauksia. Google-kääntäjä tuo mukana kulkevan sanakirjan käyttöömme.

Kielen ja kulttuurin tunteminen ovat edellytyksenä maailman muuttamiseen. Muuttamiseen tarpeen mukaan.

Ammattikorkeakoulussa koulutamme ammattiin. Kannustamme myös toimimaan kansainvälisesti, opiskelemaan maailmalla ja muuttamaan sitä osaamisen ja tietotaidon kautta.

Korkeakoulussa oppiminen tapahtuu erityisen hyvin vaihto-opiskelijoiden kautta ja kanssa. Kun käytät rohkeasti vierasta kieltä, taidot kasvavat vauhdilla ja pääset kulttuuriin sisään. FC Barcelonan futisottelun seuraaminen opetti kieltä, mutta vahvasti myös paikalliseen kulttuuriin kuuluvaa intohimoa. Selostaja elää peliä 110 prosenttisesti huutaessaan Messi, Messiii, Messiiiiii!

Voimme lähteä suomalaisella osaamisella sopivan nöyrästi ja ylpeästi maailmalle. Tutustumaan siihen, oppimaan ja jakamaan osaamistamme. Onpa alana opettajakoulutus, tietotekniikka, terveyspalvelut tai robotiikka, olemme maailmalla vahvoja osaajia ja haluttuja yhteistyökumppaneita. Olemme mukana muuttamassa maailmaa.

Merja Jortikka, Henkilöstöjohtaja

 

Pirkanmaan elinkeinoelämälle kilpailuetu kolmen korkeakoulun yhdistymisestä

Tampereen ammattikorkeakoulu, Tampereen Teknillinen yliopisto ja Tampereen yliopisto ovat toteuttamassa erittäin merkittävää hanketta. Kahden yliopiston ja yhden ammattikorkeakoulun yhdistyminen loisi täysin uuden korkeakouluyhteisön, jonka toteutuminen asianosaisten lisäksi loisi upeita mahdollisuuksia myös eri sidosryhmille.

Pirkanmaan elinkeinoelämästä puhuminen yhtenä suurena kokonaisuutena tuntuu arveluttavalta ottaen huomioon, että ei kaikilla yrityksillä ole koskaan samat tavoitteet tai haasteet. Mutta yhteistä on tahtotila kasvaa ja kehittyä. Näin ollen uskallan kirjoittaa elinkeinoelämästä yhtenä kokonaisuutena.

Pirkanmaan Talousfoorumi indikoi positiivisia näkymiä ja positiivista näkyä tulevaisuuden talouteen onkin kaivattu! Viimeisimmät tilastot pääset katsomaan tästä: http://pirkanmaantalous.fi/

Talousfoorumissa Tampere3 nousi esille useassakin eri puheenvuorossa. Voisi sanoa, että elinkeinoelämän edustajat odottavat kieli pitkällä asian edistymistä, ja usko upeaan hankkeeseen on vahva. Osaajille on todellista tarvetta, ja onnistuessaan Tampere3 voi tarjota yrityksille mahdollisuuksia, joita kukaan tuskin osaa vielä edes unelmoidakaan. Jo nyt tiedämme, kuinka tärkeää alueen elinkeinoelämän kehittymiselle ovat vahvat ja toimivat korkeakoulut. Tulevaisuudessa merkitys varmasti kasvaa. Elinkeinoelämä kilpailee globaalisti ja se, että Pirkanmaa (ja Suomi) on maailmalla monilla eri toimialoilla kehityksen kärjessä, onnistuu luonnollisesti taitavien osaajien kautta. Mikään yritys ei toimi eikä pärjää globaalisti ilman todella taitavia alansa asiantuntijoita. Asiantuntijoiden laadukas koulutus ja moniosaajuuden merkitys on nykyisen sekä tulevaisuuden työelämän a ja o. Tampere3 tuo moniosaajuuteen upean mahdollisuuden. Ristiinopiskelu on kenties yksi niistä isoimmista mahdollisuuksista, joita ainakin elinkeinoelämä näkee.

Myös se, että oikeat ihmiset myös kohtaavat heille oikeat työpaikat, ja että yritykset saavat alati muuttuviin tarpeisiin osaavia tekijöitä, on Suomen kokoisessa pienessä maassa kilpailun kannalta äärimmäisen tärkeää. Tampere3 tarjonnee myös tähän ratkaisuja. Pirkanmaalla yritykset ja korkeakoulut toimivat hyvin jo yhteen, mutta aina voi tehdä paremmin. Talousfoorumissa nousi esille kohtaanto-ongelma. Yritykset eivät saa tarpeeksi työvoimaa, ja korkeakouluopiskelijoita myös menetetään pääkaupunkiseudulle. Tampere3 ei ole kilpailu Pirkanmaan ja pääkaupunkiseudun kanssa. Suomi varmasti tarvitsee useita eri alueita pitkin maata, joissa on vahva korkeakouluyhteisö ja elinkeinoelämä.

Uusi korkeakouluyhteisö voi varmasti vahvistaa elinkeinoelämää entisestään ja innolla odotan itsekin kuinka paljon koko Pirkanmaan alue saa voimaa uudesta upeasta korkeakoulusta. On totta, että niinkin suuri hanke kuin Tampere3, on välillä suurienkin haasteiden edessä. Mutta on ollut hienoa nähdä kuinka paljon myös uskoa, tahtoa ja näkyä löytyy niin hankkeen sisältä kuin myös sidosryhmiltä. Tampere3 on merkittävä hanke sekä Pirkanmaalle mutta myös koko Suomelle. Ja vaikka en olekaan saanut Pirkanmaan elinkeinoelämältä valtuutusta puhua kaikkien suulla, niin uskallan sanoa, että yrityksissä on uskoa, luottamusta sekä odotusta siihen, että Tampere3 tulee vahvistamaan pirkanmaalaisten yritysten kilpailuetua ja -kykyä entisestään.

linda_300
Vieraileva kirjoittaja Linda Asikainen

TAMKin hallituksen jäsen
Tampere3 brändityöryhmän jäsen
Tampereen Kauppakamarin koulutusvaliokunnan jäsen

 

Myötäjäisvaatimukset julkaistu – Kestääkö kihlaus?

TTY:n hallitus linjasi 22.9. edellytyksiä Tampere3-yliopiston syntymiselle. Nämä ehdot koskevat yliopistojen yhdeksi tulemisen ”myötäjäisiä” ja aikataulua koko liitolle. Tilanne varmaan koettelee uskoa yhteiseen tahtotilaan, mutta koeteltua tahtoa liitto vaatiikin. Tampere3 on paitsi kahden tulemista yhdeksi, mutta myös kolmannen ottamista samaan yhteyteen.

Perinteisen rakkaustarinan sijaan tulee mielleyhtymä ”poliittisesti tarkoituksenmukaisiin avioliittoihin” ja niihin tulevaisuuden varmistamiseksi tehtäviin adoptioihin, joita kuvataan yöpöydälläni jo pitkään viipyneessä Mika Waltarin teoksessa ’Ihmiskunnan viholliset’. Siinä Rooman hallinnon rakenneuudistusta pannaan toimeen brutaaleja keinoja kaihtamatta keisari Neron hallituskaudella ensimmäisellä vuosisadalla. Kristittyjä syötetään sirkuksessa leijonille, kun keisarin toimintakyky piti saada nopeasti kansalle todistetuksi kaupunkia laajalti tuhonneen tulipalon syyllisten etsinnässä. Mutta tämä tarina ei liity nykyhetkeen.

Jos asetettujen ehtojen täyttymisestä ei tänä syksynä saada varmuutta, kestääkö aiesopimuksella tehty kihlaus? Riittääkö jos venytetään aikataulua, ja aloitetaan yhdessä säästöbudjetilla tyytyen edullisempaan, ”pakkilaatikko pöytänä”? Ihmisten välisissä suhteissa usko parempaan tulevaisuuteen, keskinäinen armeliaisuus tai rakkaus antavat tahdonvoimaa suhteessa, joka ei ole kaikin osin täydellinen. Tahdon sietämään erilaista kumppania. Riittäisikö meille parempi tulevaisuus, joka Tampere3-hankkeeseen laajalti yhdistetään?

Tampere3 on tehtävissä monenlaisella budjetilla ja aikataululla, vaikka niillä toki on yhteys keskenään. Runsaammin rahaa tarvitaan tiukassa aikataulussa poistamaan kapasiteettimurheita, ja mahdollistamaan osapuolten monenlaisten periaatteiden mukaan ottamisen. Jos rahaa yhteiselämän aloittamiseen on niukalti, mutta tahtoa löytyy, kaikesta muusta pitää voida tinkiä. Ei Roomaakaan päivässä rakennettu, mutta lopputulos meille jälkipolville ei silti ole hassumpi. Pidetään mielessä, että Tampere3-hankkeessakin tehdään historiaa, mutta ei taisteluita voittamalla tai meidän nykyisten toimijoiden saavutuksia balsamoimalla.

Mikko Naukkarinen
Mikko Naukkarinen, varatoimitusjohtaja

SSA-LLA

Mikä ihmeen otsikko? En kirjoita Salla S:stä. Enkä SS:stä, vaikka se ajankohtainen aihe ehkä olisikin.

Otsikko viittaa yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen johtamisen peruseroavuuksiin. Jos luet eteenpäin, niin selviää millä tavoin.

Muistan, kun olin nuorena rehtorina menossa kauniina kevätpäivänä 2003 silloisen opetusministeriön järjestämään tilaisuuteen Helsingin Paasitornin kokoustiloihin. Kokous oli tyypillinen ammattikorkeakoulujen rehtoreille järjestetty ministeriön seminaari, jossa puhuttiin tuleviin tavoite- ja tulossopimusneuvotteluihin valmistautumisesta. Erityisenä aiheena kokouksessa oli edellisenä syksynä eduskunnalle annettu hallituksen esitys uudesta ammattikorkeakoululaista. Uudessa laissa määriteltiin ensimmäistä kertaa ammattikorkeakoulu instituutiona, joka valtioneuvoston myöntämällä toimiluvalla toimii ammattikorkeakouluna. Toimilupa voitiin myöntää kunnalle, kuntayhtymälle, säätiölle tai osakeyhtiölle.

Tämä oli perustavanlaatuinen muutos aiempaan lainsäädäntöön, jossa ammattikorkeakoulun toiminta perustui vuoden 1995 lakiin ammattikorkeakouluopinnoista. Toki jo 1990-luvulla puhuttiin ammattikorkeakouluista, vaikka niillä ei institutionaalista asemaa ollutkaan.

Yksi yksityiskohta tästä hallituksen esityksestä, ja sittemmin laista, on jäänyt erittäin hyvin mieleeni. Olin menossa tilaisuuteen hyvissä ajoin, ja pysähdyin Paasitornin ovelle juttelemaan opetusministeriön hallitusneuvoksen Matti Rajakylän kanssa. Matti poltteli rauhallisesti piippuaan, kuten tavallista, vaihtaessamme kuulumisia. Kuulumisten jälkeen Matti sanoi, että eduskunnassa käytyjen keskustelujen pohjalta hän on oikein pohtimalla pohtinut, miten ammattikorkeakoulun koulutuksen ja tutkimuksen vapaus tulisi järjestää. Lopulta hän oli päätynyt esittämään muutosta hallituksen esitykseen siten, että ”Ammattikorkeakoululla on opetuksen ja tutkimuksen vapaus”. Pitkän pohdinnan tuloksena tämä kokenut lainsäädäntöneuvos oli päätynyt esitykseen, että opetuksen ja tutkimuksen vapaus tulee olla nimenomaan ammattikorkeakoululla – ei samoin kuin yliopistolaissa, jossa säädetään, että ” Yliopistoissa vallitsee tutkimuksen, taiteen ja opetuksen vapaus.”

Pieni ero, ssa – lla, mutta tarkoituksellinen ja merkittävä. Matti Rajakylä nimenomaan perusteli, että ammattikorkeakoulutoiminnassa instituutiolla on valta, vastuu ja vapaus päätettäessä tutkimusaiheista ja koulutuksista. Yliopistoissa puolestaan lainsäädäntöön valittu sanamuoto korostaa enemmän yliopistoyhteisön jäsenten vapautta tutkimuksessa, taiteessa ja koulutuksessa. Eduskunta päätti ammattikorkeakoululain juuri aiemmin mainitussa muodossa, ja tämä ero on haluttu säilyttää nykyisinkin voimassa olevassa lainsäädännössä.

Tällainen toistakymmentä vuotta vanha asia tuli mieleeni muistin sopukoista, kun pohdin eroja ja yhtäläisyyksiä yliopiston ja ammattikorkeakoulun johtamisessa. Minusta tämä on niin merkittävä ja perustavaa laatua oleva kysymys, että sitä on hyvä pohtia vielä tarkemminkin meneillään olevassa Tampere3-kehitystyössä tutkimuksen ja koulutuksen käytännön johtamisrakenteita mietittäessä.

Markku Lahtinen

Markku Lahtinen

TAMKin rehtori ja toimitusjohtaja

Tamperelainen sairaanhoitajakoulutus muutoksen tuulissa seitsemällä vuosikymmenellä

DSC_0470

TAMKin terveysalan opiskelijoilla on käytössään uusi oppimisympäristö, Taitokeskus.

Tällä viikolla on juhlittu Tampereella 60 vuotta sitten alkanutta sairaanhoitajakoulutusta. Sairaanhoitajien koulutus on seitsemällä vuosikymmenellä käynyt läpi monia rakenteellisia ja sisällöllisiä muutoksia. Koulutus on ollut usein vedenjakaja uuden ja vanhan välillä.

Kehittämistä on tehty monien ristipaineiden ja vaatimusten haastaessa koulutusta ja sen tuottamaa osaamista. Kullakin vuosikymmenellä koulutuksen rakenteisiin ja toteutukseen ovat vaikuttaneet yhteiskunnalliset muutokset, kehittyvä terveydenhuolto, koulutuspoliittiset linjaukset, kansainvälistyminen sekä koulutusta koskevan tietoperustan kehittyminen.

Kun sairaanhoitajakoulutus käynnistyi Tampereella vuonna 1956, elettiin Suomessa voimakasta rakennemuutoksen aikaa, jolloin myös terveydenhuollon palveluita uudistettiin rakentamalla keskussairaalaverkkoa. Uusi koulutus toi uudenlaista ajattelutapaa ja uudenlaisia käytäntöjä, mikä muutti maassamme jo vuonna 1889 käynnistyneen sairaanhoitajakoulutuksen perinteitä.

Jokaisella sairaanhoitajakoulutuksen vuosikymmenellä on tehty mittavia muutoksia koulutuksen rakenteisiin. 1960-luvulla silloiseen 2,5-vuotisen koulutuksen jatkoksi käynnistettiin erikoiskoulutuksia kehittyvän erikoissairaanhoidon tarpeisiin. 1970-luvulla koulutus laajentui kansanterveyslain seurauksena muun muassa terveydenhuollon erikoiskoulutukseen. 1976 käynnistyi Tampereen sairaanhoito-opistossa kasvatustieteellinen ja hallinnollinen jatkokoulutus, josta valmistui opettajia ja ylihoitajia. 1980-luku oli keskiasteen koulunuudistuksen aikaa. Silloin sairaanhoitajakoulutus ylioppilaspohjaisena koulutuksena piteni 3,5 vuotiseksi, sisältäen myös syventävän vaiheen erikoistumisen. Tässä vaiheessa vahvan sijan sai pääaineeksi nostettu hoitotieteeseen pohjautuva hoito-oppi, jota merkitsi sekä teoreettista että käytännöllistä opetusta, mutta myös perehtymistä kehittämiseen ja tutkimukseen.

1990-luku toi mukanaan mittavan ammattikorkeakoulu-uudistuksen. Ensimmäiset ajatukset sairaanhoitajien korkeakouluopinnoista oli lausuttu jo 1920-luvulla Idmanin komitean mietinnössä. Tuo silloin esitetty ajatus on toteutunut vaiheittain. Hoitotieteen opetus alkoi Tampereen yliopistossa jo 1989, mikä tarjosi sairaanhoitajille jatko-opiskeluväylän omalla alallaan. Sairaanhoitajakoulutus muuttui korkeakoulutukseksi vuonna 1997, jota edelsi vuosia kestänyt kehitystyö. Ylempää ammattikorkeakoulututkintoa eli maisteritason koulutusta kehitettiin tiiviisti erityisesti 2000-luvulla.

Tällä hetkellä keskustelua käydään niistä vaatimuksista, joita terveysalan koulutukselle on odotettavissa sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen myötä. Samoin sairaanhoitajan osaamiseen kohdistuu vaatimuksia muun muassa modernin terveydenhuollon ja digitalisoituvan yhteiskunnan muuttaessa toimintaa.

Parhaillaan tiivistyvä yhteistyö Tampereen yliopiston, Tampereen teknillisen yliopiston ja Tampereen ammattikorkeakoulun kanssa Tampere3-korkeakouluyhteisön kehittämiseksi ja avaa uusia mahdollisuuksia myös sairaanhoitajakoulutukselle.

Koululutustehtävän rinnalle on nostettu korkeakouluille uuden tiedon tuottamisen myötä tutkimus- ja kehitystyö. Näiden tehtävien kautta toteutuu korkeakoulun aluevaikutus. Kysymykseksi on viime vuosikymmeninä noussut, miten sairaanhoitajakoulutus korkeakouluna voi tutkimus- ja kehittämistyön keinoin olla luomassa uutta, yhdessä korkeakoulu- ja työelämäkumppaniensa sekä asiakkaiden kanssa. Tämä työ konkretisoituu sosiaali- ja terveydenhuollon uudet toimintamallit -painoalalla, joka on yksi TAMKin strategian painoaloista.

Kehittämistyö on ollut mittavaa. Voi vain kiittää kaikesta siitä työstä ja perustasta, joka sairaanhoitajan koulutuksen 60-vuotisella taipaleella on tehty. Tästä on hyvä jatkaa uudelle vuosikymmenelle.

Päivi Karttunen
Päivi Karttunen, vararehtori

Kuva: Lasse Tervajärvi