Aihearkisto: Mikko Naukkarinen

Se pyörii sittenkin

Mikko Naukkarinen, 21.2.2017

Mikko Naukkarinen

Syksyllä oltiin Tampere3-hankkeessa jonkinlaisessa akanvirrassa. Kuten hankkeen arvointihaastattelussa totesin, liike oli vuoden mittaan hidastunut, mutta ovatko kaikki huomanneet, että sen suuntakin oli joiltakin osin kääntynyt. Ei ollut ”sama kaiku askelten”, kun osa eteni keskivirran kuohuissa eteenpäin ja osa lipui rannan lähellä takapakkia. Marraskuu oli nimensä mukaan kuoleman kuukausi hankkeelle. Mutta roudan alle jäi uuden elämän alku.

Tuli joulu hyvine sanomineen, uusi vuosi ja uudet lupaukset. Ei ollut koski kihlojen kohde, kun ne näyttävät olevan taas sormessa. Joulun alla ehdittiin kyllä jo TAMKissakin pohtia, mille innostavalle tässä aletaan, kun meni nuo naapurien välit niin kalseaksi. ”Vaikka olisi viimeinen mies maailmassa . . . ” sanoi siskonikin aikanaan välirikossa ex-poikaystävästään, jonka kanssa on nyt yli 35 vuotta samaa taloutta touhunnut. Onneksi meillä näkemys voi muuttua, kun saa välillä vähän päätään ravistella. Olisihan se kurjaa olla lopun ikäänsä ”väärässä”.

Nyt on tiivistetty hankkeen johtamista, siirrytty kollektiivisesta vastuusta pari piirua kohdistetumpaan, ja alettu organisoida paljon työtä teettäviin aikataulukriittisiin pääteemoihin päätoimista projektihenkilöstöä. Tukipalveluprojekteihin ollaan jo valitsemassa omistajia, projektipäälliköitä. Koulutus- ja tutkimusalueet seuraavat perässä. ”Piiskureita” tarvitaan niissäkin, vaikka monet asiat ovatkin laajemmin korkeakouluyhteisön näkemystä kaipaavia. Säätiökin perustetaan ja organisoituu kevään aikana ottaakseen hankkeesta vetovastuuta ensi syksynä. Näissä puitteissa on taas onnistumisen mahdollisuudet, jotka kuin varkain hiipuivat pois viime vuoden jälkipuoliskolla.

Epäilijöille Galileo Galilein väitetään sanoneen jo kohta 400 vuotta sitten että ”se pyörii sittenkin”. Näin voi nyt todeta, kun Tampere3-hankkeen koneistoa ollaan taas käynnistelty. Oikeampi suomennos tuolle legendan mukaiselle lausahdukselle ”eppur si muove” on ”se liikkuu sittenkin”. Tampere3-hankkeen jo kalmankankeaksi luulleille kerromme nyt ilman perinteistä lehti-ilmoitusta, että tiedot kuolemastamme ovat ennenaikaisia. Korkeintaan saatoimme hieman torkahtaa.

Mikko Naukkarinen, varatoimitusjohtaja

Myötäjäisvaatimukset julkaistu – Kestääkö kihlaus?

TTY:n hallitus linjasi 22.9. edellytyksiä Tampere3-yliopiston syntymiselle. Nämä ehdot koskevat yliopistojen yhdeksi tulemisen ”myötäjäisiä” ja aikataulua koko liitolle. Tilanne varmaan koettelee uskoa yhteiseen tahtotilaan, mutta koeteltua tahtoa liitto vaatiikin. Tampere3 on paitsi kahden tulemista yhdeksi, mutta myös kolmannen ottamista samaan yhteyteen.

Perinteisen rakkaustarinan sijaan tulee mielleyhtymä ”poliittisesti tarkoituksenmukaisiin avioliittoihin” ja niihin tulevaisuuden varmistamiseksi tehtäviin adoptioihin, joita kuvataan yöpöydälläni jo pitkään viipyneessä Mika Waltarin teoksessa ’Ihmiskunnan viholliset’. Siinä Rooman hallinnon rakenneuudistusta pannaan toimeen brutaaleja keinoja kaihtamatta keisari Neron hallituskaudella ensimmäisellä vuosisadalla. Kristittyjä syötetään sirkuksessa leijonille, kun keisarin toimintakyky piti saada nopeasti kansalle todistetuksi kaupunkia laajalti tuhonneen tulipalon syyllisten etsinnässä. Mutta tämä tarina ei liity nykyhetkeen.

Jos asetettujen ehtojen täyttymisestä ei tänä syksynä saada varmuutta, kestääkö aiesopimuksella tehty kihlaus? Riittääkö jos venytetään aikataulua, ja aloitetaan yhdessä säästöbudjetilla tyytyen edullisempaan, ”pakkilaatikko pöytänä”? Ihmisten välisissä suhteissa usko parempaan tulevaisuuteen, keskinäinen armeliaisuus tai rakkaus antavat tahdonvoimaa suhteessa, joka ei ole kaikin osin täydellinen. Tahdon sietämään erilaista kumppania. Riittäisikö meille parempi tulevaisuus, joka Tampere3-hankkeeseen laajalti yhdistetään?

Tampere3 on tehtävissä monenlaisella budjetilla ja aikataululla, vaikka niillä toki on yhteys keskenään. Runsaammin rahaa tarvitaan tiukassa aikataulussa poistamaan kapasiteettimurheita, ja mahdollistamaan osapuolten monenlaisten periaatteiden mukaan ottamisen. Jos rahaa yhteiselämän aloittamiseen on niukalti, mutta tahtoa löytyy, kaikesta muusta pitää voida tinkiä. Ei Roomaakaan päivässä rakennettu, mutta lopputulos meille jälkipolville ei silti ole hassumpi. Pidetään mielessä, että Tampere3-hankkeessakin tehdään historiaa, mutta ei taisteluita voittamalla tai meidän nykyisten toimijoiden saavutuksia balsamoimalla.

Mikko Naukkarinen
Mikko Naukkarinen, varatoimitusjohtaja

Lukuvuosimaksu tulee – Olemmeko valmiit?

Meillä on tomera opetus- ja kulttuuriministeri. Lukuvuosimaksut EU/ETA-alueen ulkopuolisille tulivat mahdollisiksi vuoden alusta, niin kuin hän tuoreena ministerinä viime kesänä Porin SuomiAreenalla lupasi. Minä uskoin enemmän ministeriössä pitkän uran tehnyttä virkamiestä, joka arveli lain muuttuvan vuotta myöhemmin, ja aikaisintaankin kesällä 2016. Me kokeneet keski-ikäiset ukkelit saimme todeta tahdin ministeriössä muuttuneen. Ja itselleni mieluisaan suuntaan.

Lukuvuosimaksut EU/ETA-alueen ulkopuolisille tulevat pakollisiksi vieraskielisessä korkeakoulutuksessa elokuussa 2017. Haku tuolloin alkaviin koulutuksiin tapahtuu jo ensi talven aikana. Maksaviin tutkinto-opiskelijoihin liittyy lain vaatiman apurahajärjestelmän lisäksi monta muutakin kehitystarvetta. Maksava asiakas seisoo kohta aulassamme, olemmeko valmiit?

Omanilaisia nuoria opiskelemassa Tampereen ammattikorkeakoulussa, kuva vuodelta 2013.

Omanilaisia nuoria opiskelemassa Tampereen ammattikorkeakoulussa, kuva vuodelta 2013.

Ensimmäisenä tulee useimmille mieleen maksun suuruus. TAMKissa päätettiin veloittaa 9 800 euroa AMK- ja 10 800 euroa YAMK-opiskelijalta vuodessa. Jos yleistää rankasti, Aamulehden mukaan tällaiset summat lähinnä naurattavat nykyistä ulkomaalaista tutkinto-opiskelijaa. Meidän pitää löytää jatkossa niitä joita ei naurata. Korkeintaan hymyilyttää, niin kuin tähän asti kaikille koulutuksemme kustantanutta iloista suomalaista veronmaksajaa.

Maailmalla koulutuksen ostajia onneksi riittää. Moni heistäkin odottaa mahdollisuutta omaa maksuosuutta huojentavaan apurahaan, kun kerran muuallakin sellaista tarjotaan. Suomessa apuraha tai maksuhuojennus yhdistetään keskimääräistä alempaan maksukykyyn tai jo saavutettuun opintomenestykseen. Kummankaan luotettava todentaminen EU/ETA-alueen ulkopuolelta tulevien osalta ei ole helppoa, joten niillä perustein tulijoiden tasavertaisuus olisi vaikea säilyttää. Ehkäpä keskitymme etukäteen myönnettävillä apurahoilla helpottamaan päätöstä paikan vastaanottamiseen. Aikainen lintu madon löytää. Myös opintomenestyksestä TAMKissa on jo perinteisesti luontevaa palkita.

Entäpä se kuuluisa hinta-laatusuhde? Maksava asiakas on ilmaispalveluja käyttävää kärkkäämpi arvioimaan ja vaatimaan parempaa. Aina kun maksamme ostamme myös asiakkuutta, oikeutta valita ja myös kyseenalaistaa saamamme suhteessa lupaukseen. Tämä koskee koulutussisällön ja toteutuksen lisäksi kaikkia tarvittavia palveluita opinto-ohjauksesta IT-palveluihin. Jotkut tulevat riitauttamaankin tekemänsä kaupat niin kuin on muuallakin tapahtunut. Kuuluu demokratiaan.

Mutta ensin pitää saada maksavia opiskelijoita, mikä vaatii meiltä suurimmat ponnistelut. Tällä hetkellä 70 % ulkomaisista tutkinto-opiskelijoistamme on EU/ETA-alueen ulkopuolelta. Heistä suurin osa on valinnut nimenomaan maksuttoman koulutuksen. Ilman uuden kohderyhmän löytämistä saamme jatkossa joka vuosi kymmeniä ulkomaalaisia opiskelijoita vähemmän. Kansainvälisyys heikkenisi radikaalisti, vaikka yksi lukuvuosimaksujen päätavoitteista on mahdollistaa taloudellisesti sen reipas kasvattaminen. Lukuvuosimaksuja ei tule ellei joku osta.

Yksilöille myynti ei voi perustua henkilöstömme vierailuun jokaisen ostajakandidaatin luona. Siihen eivät nämä maksut riitä. Markkinoinnin lisäksi meidän on saatava puskaradio soimaan, suuri määrä meille lojaaleja ihmisiä myymään koulutustamme ystävilleen, tuttavilleen ja kohtaamilleen koulutuksen etsijöille. Ensimmäisenä jokainen meistä nykyisistä TAMKilaisista ja aktiiviset alumnimme. Ja lisäksi hyvä joukko paikallisia myyntiagentteja ja partnereita ympäri maailman alkaen joiltakin lupaaviksi arvelluista maista. Kannusteitakin tarvitaan, niin että kauppa se on mikä kannattaa. Tehdään siis TAMKista entistäkin kansainvälisempi, yksi suomalaisista koulutusviennin menestyjistä. Ja uskotaan siihen kärsivällisesti, vaikka opiskelijamäärissä saadaankin se muutoksen aiheuttama muutaman vuoden takapakki.

Mikko Naukkarinen

Mikko Naukkarinen, varatoimitusjohtaja

Rakenteet muuttuu, toiminta jatkuu

Kuva: Jake Givens

Taisin joskus aiemmin kirjoittaa luopumisen tuskasta. On vaikeaa ymmärtää oman toiminnan hajottaminen, menettää läheinen työkaveri, tai ylipäätään nykytilanteeseen pysähtymisen mahdottomuus. Kaikella vain on aikansa, jonka pituutta ei aina itse pysty päättämään.

Silloin kuin asiat ovat kohdallaan, on helpompi hyväksyä tuo elämän hallinnan rajallisuus. Myöntää, että aina on oltava valmis, tämä voi loppua koska tahansa. Eihän sitä koskaan tiedä omasta kyvystään jatkaa, olosuhteiden pysyvyydestä, joutumisesta muiden elämänkohtaloiden ohjaamaksi. Tilanteen tullessa päälle alkaa sitten ihmettely; miten tässä näin kävi? Tapauksesta riippuen aina kapinointiin ja katkeruuteen saakka.

Jouduimme kesän aikana tilanteeseen, jossa luopuminen ikään kuin kaikuna kertautui omalla kohdallani. Hyvän kollegan menetys vaati töiden uudelleen järjestelyn, vanhasta luopumista saadakseen tilaa uudelle. Niin hajosi KKP, TAMKin kehittämis- ja koulutuspalvelut, vasta viisi vuotta täytettyään. Joskus uusi kasvu vaatii koko vanhan näkyvän rungon kaatamisen. Mutta kun juuret säilyvät maassa, eli osaaminen TAMKissa, ei epäilystäkään entistäkin paremmasta sadosta.

Olimme kyllä jo jonkin aikaa puhuneet johdon kesken muutosten tarpeesta rahoitusohjelmien aallonpohjaan joutuneen T&K-toiminnan saamiseksi kasvu-uralle. Emme vain olleet varmoja miten sitä pitäisi muuttaa. Monenlaista säätöä jo kokeiltiinkin, kunnes nämä meistä riippumattomat muutokset johtivat tehtyyn ratkaisuun. Odotamme että ’ne’, joista toteutumaton kasvu aina riippui, korvautuu retoriikalla ’me’, jotka sen teimme.

Täydennyskoulutus ja myytävät palvelut on nyt samalla tehtäväalueella yleisesti liiketoimintaan liittyvien sisäisten palveluiden kanssa. Se on alkuosa kokonaisuuden englanninkielisestä nimestä Business Operations and Services. Hankintapalvelut, kiinteistöpalvelut, talous- ja projektipalvelut, tietohallinto sekä tilapalvelut sisältyvät tuohon toiseen, sisäisten liiketoimintojen osaan. Suomeksi tehtäväalueen nimi tiivistyi yksinkertaistettuun muotoon Liiketoiminta. Erotukseksi henkilöstöpalveluista ja korkeakoulupalveluista, joiden missiona on tukea ydintoimintaa, auttaa ennen kaikkea opiskelijoita ja henkilöstöä onnistumaan. Joku logiikka siis tässäkin, vaikka se ei ratkaisun keskeisin peruste ollutkaan.

Organisointi ja nimitykset muuttuvat, mutta toiminta jatkuu. Hyvää tulosta saadaan muutoksien jälkeen tai niistäkin riippumatta. Muutos pakottaa uuden oppimiseen, ja oppiminen on uuden onnistumisen alku. Se on mahdollisuus teille, jotka aiemmassakin rakenteessa osaamisellanne onnistuitte. Luopumisen tuskasta huolimatta TAMKin TKI-toiminta, täydennyskoulutus ja palveluiden myynti jatkuvat ympäröivää yhteiskuntaa, oppimista ja oman osaamisemme kehittämistä palvelevana uudelleen järjestäytyneiden sisäisten palveluiden tukemana.

Mikko Naukkarinen
Mikko Naukkarinen, vararehtori

Tampere3:n piinaviikot

ruoho

Bachin Matteus-passio soi korviini lähes 2000 vuoden takaista Kristuksen kärsimystietä Leipzigin Tuomas-kuoron esittämänä. Pääsiäisen alusviikkoa eletään edelleen valtaosassa läntistä maailmaa piinaviikkona muistellen tapahtumia, joissa kansan suosio vaihtui hetkessä tuomioon, elämä kuolemaan, ja taas iloon ja toivoon. Niinhän se usein käy, olemme sen puolesta, mikä näyttää olevan valtavirta. Waltari laittoi 1300-luvulla eKr. eläneen päähenkilönsä, egyptiläisen Sinuhe-lääkärin suuhun kyyniset sanat ”ei sillä ole väliä, minkä puolesta kansa huutaa, kunhan saavat kokea olevansa suuressa voittajien joukossa”, faaraon ihmetellessä miksi hänen hyvää hallintoaan vastustetaan.

Joskus tuntuu, että lähes jokaisessa vähänkään isommassa asiassa on omat piinaviikkonsa. Vaihe, jolloin arvioidaan mihin suuntaan asia kääntyy ja mitä pitäisi kannattaa ollakseen voittajan kelkassa. Kun ei olla varmoja, mitä mieltä pitäisi olla, asian kohtalo tuntuu vaihtelevan elämästä kuolemaan ja päinvastoin. Kyse on hankkeen kohtalon hetkistä, jolloin suunta vahvistuu onnistumisen tai epäonnistumisen uralle. Tampere3-prosessissa eletään nyt näitä vaiheita.

Kaikkien uudistusten kohdalla löytyy kolme ryhmää. On ryhmät, jotka ehdottomasti kannattavat tai vastustavat uudistusta tärkeimpinä pitämiensä perusteiden tai ideologiselta pohjalta.  Niiden välissä on joukko tilannetta seuraavia ja kantansa ehkä enemmän tunnepohjaisesti muodostavia. Mitä suuremmasta muutoksesta on kyse, sitä varmempana tämäkin kanta usein esitetään. Asiaan liittyvien tosiasioiden lisääntyessä tuo keskimmäinen joukko kapenee yhä useamman muodostaessa kantaansa eniten arvostamillaan perusteilla.

Tähän mennessä Tampere3-prosessi on saanut huomattavan paljon puolestapuhujia, sekä tosiasioita paremmin tuntevista että muutoksen oikeaan suuntaan yleisemmällä tasolla uskovista. Samoin vastustajia, suurelta osin niiltä tahoilta, joita asian ei heti uskoisi suoranaisesti koskettavan. Tulee vääjäämättä mieleen, että näistä tahoista kantansa jo prosessin alkuvaiheessa kielteiseksi lukinneet eivät ole voineet tehdä sitä itse asian analyysin perusteella, koska tosiasioita ei ole ollut kovinkaan paljoa tiedossa. Ehkä kyse on enemmänkin ”ideologisesta” vastustamisesta, mikä sinänsä on ymmärrettävää. Toivottavasti kyse ei kuitenkaan ole itsekkäästä osaoptimoinnista, puhtaasti edustamansa tahon omien ”saavutettujen etujen” säilyttämisestä.

Näinä viikkoina käydään prosessin jatkumisen kannalta ratkaisevia keskusteluja ministeriön kanssa realistisesta etenemistavasta Tampere3:n mahdollistavien kirjausten saamiseksi tulevan hallituksen ohjelmaan. Se vaatii tamperelaiselta korkeakouluyhteisöltä kykyä löytää yksimieliset ja realistiset esitykset Tampere3:n oikeushenkilömuodosta, tutkintorakenteesta, valtionrahoituksen ansainnasta ja toimintatavasta. Viimeksi mainittuun kuuluvat myös AMK-toiminnassa tuttujen piirteiden varmistaminen suoraan työelämään johtavassa koulutuksessa; ammatillista väylää tulevien sisäänpääsymahdollisuus, työelämälähtöiset opintosisällöt, sekä kilpailukykyisen osaamisen ja muualla AMK-opintojen tuottamien kelpoisuuksien saavuttaminen tutkinnossa. Ja kaikki toteutettuna niin, että ministeriön on kohtuullisella lainsäädäntötyöllä ja poliittisella vastarinnalla mahdollisuus suoriutua osuudestaan yhden hallituskauden aikana.

Pääsiäiskertomus huipentuu voittajan tulevaisuutta kuvaavaan tapahtumaan, jota muistetaan helatorstaina, 40 päivää pääsiäisestä. Tuolloin toukokuun puolivälissä tiedämme jo missä laajuudessa ja konkretiatasolla Tampere3-yhteisö on löytänyt näkemyksen yhteisestä tulevaisuudesta. Siitä parin viikon päästä hallitukset arvioivat, voidaanko prosessia jatkaa kunkin korkeakoulun etujen mukaisena ja vahvuuksia menettämättä. Jos sille tielle lähdetään, onnistumiseen tarvitaan vielä paljon työtä, vanhasta luopumista ja uskoa tulevaan.

Mikko Naukkarinen
Mikko Naukkarinen, vararehtori