Aihearkisto: Mikko Naukkarinen

Etunsa kullakin

 Mikko Naukkarinen, varatoimitusjohtaja 25.9.2018

Asioita halutaan usein ratkaista kokonaisuuden kannalta hyvällä tavalla. Aina kun ollaan riippuvuussuhteessa toiseen, käsitteet ”yhteinen etu”, ”kokonaisuuden kannalta” ja ”näkökulma” ovat erottamattomat. Tämä pätee yksittäisiin ihmisiin, ryhmiin ja organisaatioihin. Erilaiset tulkinnat kokonaisuudesta, jonka näkökulmasta yhteistä etua tulkitaan, voivat tuottaa paljonkin toisistaan eroavia käsityksiä päätöksenteon pohjana käytettävästä yhteisestä edusta.

Osakeyhtiölaki auttaa päätöksillä edistettävän kokonaisuuden hahmottamista toteamalla että ”yhtiön johdon on huolellisesti toimien edistettävä yhtiön etua”. Varmuuden vuoksi vielä määritellään, että yhtiön johtoon kuuluvat hallitus sekä toimitusjohtaja ja hallintoneuvosto, mikäli ne on nimitetty. Ikään kuin tämä ei olisi jo selvä toimintaohje, todetaan vielä, että ”hallitus tai hallituksen jäsen ei saa noudattaa yhtiökokouksen, hallintoneuvoston tai hallituksen tekemää päätöstä, joka on tämän lain tai yhtiöjärjestyksen vastaisena pätemätön”.

Ammattikorkeakoululaki on erityislaki, joka on 5 §: n mukaan tulkintajärjestyksessä ensisijainen ammattikorkeakouluosakeyhtiön sääntelyssä. AMK-laki määrää, ettei siinä hallitukselle ja rehtorille määrättyjä tehtäviä saa ottaa yhtiökokouksen ratkaistavaksi. Omistajat käyttävät päätösvaltaa yhtiökokouksessa. Asiassa, josta ei ole ammattikorkeakoululain sitovaa määräystä, toimitaan osakeyhtiölain mukaisesti.

AMK-lain saman 5 §:n mukaan AMK-osakeyhtiö ei saa jakaa osinkoa ”taikka tuottaa muuta taloudellista etua osakkeenomistajalle tai muulle toimintaan osallistuvalle”. Määräys alleviivaa periaatetta, että ammattikorkeakoulutoimintaa koskevien ratkaisujen taloudellisissa perusteissa on käytettävä tarkasteltavana kokonaisuutena AMKia ja sen etua.

Eduskunnassa on käyty AMK-lain muutostilanteissa keskustelua lakiin kirjattujen autonomiasäännösten toteutumisesta. Siksi vuoden 2018 alussa voimaan tulleen lakimuutokseen kirjattiin lausuma, jonka mukaan ”eduskunta edellyttää, että hallitus varmistaa, että yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen korkeakoulukonsortioissa ammattikorkeakouluja koskeva päätöksenteko tapahtuu ao. ammattikorkeakoulussa omistuspohjasta riippumatta. Lisäksi hallituksen tulee varmistaa, että valtionrahoitusjärjestelmän mukainen rahoitus käytetään korkeakoulukonsortioissa rahoituslainsäädännön mukaisesti ja että yhteistyöstä koituva taloudellinen tai muu hyöty jakautuu tasapuolisesti konsortion kaikille korkeakouluille. Hallituksen tulee antaa sivistysvaliokunnalle selvitys kaikkien konsortioiden hallintomallien ja rahoitusjärjestelmien toimivuudesta vuoden 2021 loppuun mennessä.”

Toisistaan poikkeavat näkemykset kokonaisuuden kannalta yhteisestä edusta eivät yleensä ole oikeita tai vääriä, vaan erilaisista tarkastelukokonaisuusista johdettuja loogisia näkökulmia asiaan. AMKin osalta päätöksentekoa helpottaa se, että käytettävä näkökulma ja edunsaaja on niin selkeästi kirjattu lainsäädäntöön.

Kv-koulutus kasvaa maksullisenakin

Mikko Naukkarinen, varatoimitusjohtaja 26.1.2018

Aika moni asiaan perehtynytkin soitti tuomiopäivän pasuunaa suomalaisen koulutuksen kansainvälisyydelle, kun lukuvuosimaksuja suunniteltiin EU/ETA-alueen ulkopuolisille. Suomeen ei tulla, jos emme jatka ilmaislinjalla. Jo saavutettu kansainvälisyys romutetaan.

Itsekin uskoin myös TAMKissa aloittavien ulkomaisten tutkinto-opiskelijoiden kymmenien prosenttien laskuun. Olihan Ruotsissakin käynyt vastaavassa tilanteessa vuosikymmenen alkupuolella suuruusluokkaa 60 % oleva kato. Samalla kannustin meitä TAMKissa tiedolla, että länsinaapurissa muutama korkeakoulu nousi määrätietoisilla ponnisteluilla jo muutamassa vuodessa edeltäneen tason yläpuolelle. Meidän pitää olla Suomessa näiden joukossa!

Kuinkas kävi? Jo ensimmäisenä lukuvuosimaksullisena vuotena 2017 aloittaneiden tutkinto-opiskelijoiden määrä säilyi edellisen ilmaisen vuoden tasolla. Toki EU/ETA-alueen ulkopuolisten tulijoiden määrä tippui, ja suurin osa heistäkin sai asuinpaikan, oleskeluluvan, perhesuhteiden tms. vuoksi vapautuksen maksusta. Mutta opintonsa aloittaneiden EU-kansalaisten määrä kasvoi korvaten muiden vähenemisen.

Juuri päättyneessä kuluvan vuoden englanninkielisten tutkinto-ohjelmien haun perusteella TAMKin kansainvälisyys on reippaassa nousussa. Hakijoiden määrä kasvoi yli 50 % yli 2150: een, joista yli puolet ensisijaisesti meille hakeneita. Heidänkin määränsä kasvoi lähes 40 %. Tämä on uutterasti markkinoivan ja suurella sydämellä kv-hakijoita palvelevan henkilöstön ansiota. Osaaminen ja asiaansa uskominen palkitaan. Toki koulutuksen toteuttajillekin kuuluu osa kunniasta. Teidän ansiostanne TAMKin eurooppalaisessa tutkimuksessa saama loistava palaute opiskelupaikkana muualta tuleville on varmasti lisännyt vetovoimaa.

Kansainvälinen täydennyskoulutus ja tilauskoulutus ovat myös hyvässä nousukulmassa muutaman vuoden kiitotievaiheen jälkeen. Vuoden 2017 myynti oli jo yli 50 % suurempi kuin samaan aikaan toteutunut laskutus. Se tietää hyvää tälle vuodelle. Kun kaksoistutkintoon johtava maksullinen tilauskoulutus on myös lupaavalla oraalla, kasvun voi odottaa jatkuvan. TAMK EDUn Global Education on pieni, mutta sitäkin osaavampi tiimi, joka tehnyt upeaa työtä avatessaan meille uuden markkina-alueen myös kasvavan kotimaan täydennyskoulutuksen rinnalle. Kysynnästä, tarjouskannasta ja toteutuneista kaupoista päätellen TAMKin tunnettavuus tällä sektorilla on hyvällä kasvu-uralla erityisesti Latinalaisessa Amerikassa ja Kiinassa.

Ei kuollut kansainvälisyys TAMKissa. Sekä ilmainen että maksullinen kv-koulutus ovat hyvässä nousukierteessä. Molempiin riittää maailmalta tulijoita. Kasvava maksavien määrä mahdollistaa kansainvälisyyden kasvun.

 

Kolmatta tietä etsimässä

23.10.2017 Mikko Naukkarinen

Kaikissa menestyvissä uudistushankkeissa vaikuttaa erilaisin pyrkimyksin mukana olevia tahoja. Innostava tavoite yhdistää, mutta sen saavuttamiseen tarvittavaan muutokseen leivotaan mukaan erilaisia pyrkimyksiä. Kyllä voittajan kelkkaan on tulijoita, vaikka sen päämäärästä on toisistaan kovastikin poikkeavia näkemyksiä.

Muistaakseni Pekka Berg kuvasi väitöstutkimuksessaan, kuinka suurimpia syitä erilaisia tahoja yhdistävien kehityshankkeiden koettuun epäonnistumiseen ovat samoista kuvauksista saadut erilaiset käsitykset lopputulemasta. Toteuduttuaan se ei useimmiten vastaa kenenkään alkuperäistä mielikuvaa, ja siten syytä olla aktiivisesti mukana. Ja tämä siis siitä riippumatta, että alussa kaikki osapuolet nyökkäilivät hyväksyvästi yhdessä sanoitetuille tavoitteille.

Yhdestä näkökulmasta Tampere3-hankkeen jonkinlaisia ääripäiden näkemyksiä edustavat perinteinen julkisoikeudellinen yliopisto, työelämää suoraviivaisesti palveleva ammattikorkeakouluosakeyhtiö ja tieteestä uusia teknis-taloudellista innovaatioita tavoitteleva säätiöyliopisto. Demokraattisesti toimiva sivistysyliopisto ”an sich”, työelämän asiantuntijoiden ”tuotantokone” ja insinööri luomassa ”uutta uljasta maailmaa” nyökyttelivät yhdessä tamperelaisen korkeakoulutuksen maailmankartalle nostavalle hankkeelle.

Onko yllätys, jos toteutukseen liittyy hyvinkin erilaisia pyrkimyksiä? Tietystä näkökulmasta katsottuna ääripäinä ovat yliopistoa mahdollisimman hyvin palveleva, siihen integroitu ammattikorkeakoulu, ja kahden erillisen korkeakoulun kuuluminen samaan konserniin omistuksen siirtymisen seurauksena.

Brittiläinen sosiologi Anthony Giddens lanseerasi ”kolmannen tien” sikäläiseen politiikkaan. Siinä tavoitteena ei ollut kummankaan perinteisen ajattelutavan (konservatiivien ja työväenpuolueen) niskalenkki toisesta, vaan niiden välissä kulkeva uutta luova linja. Muuttuvassa maailmassa on etsittävä jatkuvasti ja rohkeasti uusia ”kolmansia teitä” pyrkimättä itsepintaisesti vanhojen suuntien jatkamiseen. Näin myös Tampere3-hankkeessa. Niin turvallista kuin se olisikin nähdä ”muiden” liittyvän hyväksi osoitettuun toimintatapaamme. Jonka me loimme. Jossa tiedämme paikkamme. Ja asemamme suhteessa muihin.

Pitääkö minunkin muka muuttaa toimintatavassani jotakin? Sehän toimii kuin junan vessa, kunhan vain suora reikä raiteelle säilytetään. Sitä paitsi kaikki tietävät, että muutos ei ole itsetarkoitus.

Olen täysin päinvastaista mieltä. Jatkuva henkilökohtainen pieni liike auttaa reagoimaan paremmin väistämättömään toimintaympäristön muutokseen kuin sen vastaanottaminen ”seisovin jaloin”. Erityisesti näin on julkisella sektorilla, jossa toisaalta pidetään perustellustikin jatkuvuudesta huolta, ja on luonnostaan hidas rotaatio henkilöstössä uuden ajattelun lähteenä.

Totesin aikanaan opinnäytetyössäni, että kun pääsee tavoittelemaan omaa etuaan niin että se samalla toteuttaa yhteisen edun, se toimii. Miten luomme tällaiset olosuhteet Tampere3-hankkeessa? Emme ainakaan lisäämällä voiman käyttöä silloin, kun muu ei näytä auttavan. Todellinen muutos parempaan lähtee ihmisistä, joiden pitää motivoitua siihen näkemällä jotakin tavoittelemisen arvoista. Onnistunut muutos on jatkuvaa win-win –tilanteiden etsimistä. Niin suurissa linjoissa kuin yksilöiden toimintaa uudelleen suunnattaessa.

Mistä Tampere3-hanketta haittaavasta toimintatavasta, asenteesta tai pyrkimyksestä voisin itse luopua löytääksemme yhdessä sen kolmannen tien? Kaikilla on muutoksessa voitettavaa, eikä kehitys pysähdy siihen mitä on valmiina vuoden 2019 alussa. Uusia kolmansia teitä on aina tarjolla.

Mikko Naukkarinen, varatoimitusjohtaja

Se pyörii sittenkin

Mikko Naukkarinen, 21.2.2017

Mikko Naukkarinen

Syksyllä oltiin Tampere3-hankkeessa jonkinlaisessa akanvirrassa. Kuten hankkeen arvointihaastattelussa totesin, liike oli vuoden mittaan hidastunut, mutta ovatko kaikki huomanneet, että sen suuntakin oli joiltakin osin kääntynyt. Ei ollut ”sama kaiku askelten”, kun osa eteni keskivirran kuohuissa eteenpäin ja osa lipui rannan lähellä takapakkia. Marraskuu oli nimensä mukaan kuoleman kuukausi hankkeelle. Mutta roudan alle jäi uuden elämän alku.

Tuli joulu hyvine sanomineen, uusi vuosi ja uudet lupaukset. Ei ollut koski kihlojen kohde, kun ne näyttävät olevan taas sormessa. Joulun alla ehdittiin kyllä jo TAMKissakin pohtia, mille innostavalle tässä aletaan, kun meni nuo naapurien välit niin kalseaksi. ”Vaikka olisi viimeinen mies maailmassa . . . ” sanoi siskonikin aikanaan välirikossa ex-poikaystävästään, jonka kanssa on nyt yli 35 vuotta samaa taloutta touhunnut. Onneksi meillä näkemys voi muuttua, kun saa välillä vähän päätään ravistella. Olisihan se kurjaa olla lopun ikäänsä ”väärässä”.

Nyt on tiivistetty hankkeen johtamista, siirrytty kollektiivisesta vastuusta pari piirua kohdistetumpaan, ja alettu organisoida paljon työtä teettäviin aikataulukriittisiin pääteemoihin päätoimista projektihenkilöstöä. Yhtiön henkilöstö on kiinnostunut uhkapeli. Suosituin peli joukossa on online casino. Sen avulla he voivat lisätä tulojaan. Tukipalveluprojekteihin ollaan jo valitsemassa omistajia, projektipäälliköitä. Koulutus- ja tutkimusalueet seuraavat perässä. ”Piiskureita” tarvitaan niissäkin, vaikka monet asiat ovatkin laajemmin korkeakouluyhteisön näkemystä kaipaavia. Säätiökin perustetaan ja organisoituu kevään aikana ottaakseen hankkeesta vetovastuuta ensi syksynä. Näissä puitteissa on taas onnistumisen mahdollisuudet, jotka kuin varkain hiipuivat pois viime vuoden jälkipuoliskolla.

Epäilijöille Galileo Galilein väitetään sanoneen jo kohta 400 vuotta sitten että ”se pyörii sittenkin”. Näin voi nyt todeta, kun Tampere3-hankkeen koneistoa ollaan taas käynnistelty. Oikeampi suomennos tuolle legendan mukaiselle lausahdukselle ”eppur si muove” on ”se liikkuu sittenkin”. Tampere3-hankkeen jo kalmankankeaksi luulleille kerromme nyt ilman perinteistä lehti-ilmoitusta, että tiedot kuolemastamme ovat ennenaikaisia. Korkeintaan saatoimme hieman torkahtaa.

Mikko Naukkarinen, varatoimitusjohtaja

Myötäjäisvaatimukset julkaistu – Kestääkö kihlaus?

TTY:n hallitus linjasi 22.9. edellytyksiä Tampere3-yliopiston syntymiselle. Nämä ehdot koskevat yliopistojen yhdeksi tulemisen ”myötäjäisiä” ja aikataulua koko liitolle. Tilanne varmaan koettelee uskoa yhteiseen tahtotilaan, mutta koeteltua tahtoa liitto vaatiikin. Tampere3 on paitsi kahden tulemista yhdeksi, mutta myös kolmannen ottamista samaan yhteyteen.

Perinteisen rakkaustarinan sijaan tulee mielleyhtymä ”poliittisesti tarkoituksenmukaisiin avioliittoihin” ja niihin tulevaisuuden varmistamiseksi tehtäviin adoptioihin, joita kuvataan yöpöydälläni jo pitkään viipyneessä Mika Waltarin teoksessa ’Ihmiskunnan viholliset’. Siinä Rooman hallinnon rakenneuudistusta pannaan toimeen brutaaleja keinoja kaihtamatta keisari Neron hallituskaudella ensimmäisellä vuosisadalla. Kristittyjä syötetään sirkuksessa leijonille, kun keisarin toimintakyky piti saada nopeasti kansalle todistetuksi kaupunkia laajalti tuhonneen tulipalon syyllisten etsinnässä. Mutta tämä tarina ei liity nykyhetkeen.

Jos asetettujen ehtojen täyttymisestä ei tänä syksynä saada varmuutta, kestääkö aiesopimuksella tehty kihlaus? Riittääkö jos venytetään aikataulua, ja aloitetaan yhdessä säästöbudjetilla tyytyen edullisempaan, ”pakkilaatikko pöytänä”? Ihmisten välisissä suhteissa usko parempaan tulevaisuuteen, keskinäinen armeliaisuus tai rakkaus antavat tahdonvoimaa suhteessa, joka ei ole kaikin osin täydellinen. Tahdon sietämään erilaista kumppania. Riittäisikö meille parempi tulevaisuus, joka Tampere3-hankkeeseen laajalti yhdistetään?

Tampere3 on tehtävissä monenlaisella budjetilla ja aikataululla, vaikka niillä toki on yhteys keskenään. Runsaammin rahaa tarvitaan tiukassa aikataulussa poistamaan kapasiteettimurheita, ja mahdollistamaan osapuolten monenlaisten periaatteiden mukaan ottamisen. Jos rahaa yhteiselämän aloittamiseen on niukalti, mutta tahtoa löytyy, kaikesta muusta pitää voida tinkiä. Ei Roomaakaan päivässä rakennettu, mutta lopputulos meille jälkipolville ei silti ole hassumpi. Pidetään mielessä, että Tampere3-hankkeessakin tehdään historiaa, mutta ei taisteluita voittamalla tai meidän nykyisten toimijoiden saavutuksia balsamoimalla.

Mikko Naukkarinen
Mikko Naukkarinen, varatoimitusjohtaja