Aihearkisto: Mikko Naukkarinen

Kv-koulutus kasvaa maksullisenakin

Mikko Naukkarinen, varatoimitusjohtaja 26.1.2018

Aika moni asiaan perehtynytkin soitti tuomiopäivän pasuunaa suomalaisen koulutuksen kansainvälisyydelle, kun lukuvuosimaksuja suunniteltiin EU/ETA-alueen ulkopuolisille. Suomeen ei tulla, jos emme jatka ilmaislinjalla. Jo saavutettu kansainvälisyys romutetaan.

Itsekin uskoin myös TAMKissa aloittavien ulkomaisten tutkinto-opiskelijoiden kymmenien prosenttien laskuun. Olihan Ruotsissakin käynyt vastaavassa tilanteessa vuosikymmenen alkupuolella suuruusluokkaa 60 % oleva kato. Samalla kannustin meitä TAMKissa tiedolla, että länsinaapurissa muutama korkeakoulu nousi määrätietoisilla ponnisteluilla jo muutamassa vuodessa edeltäneen tason yläpuolelle. Meidän pitää olla Suomessa näiden joukossa!

Kuinkas kävi? Jo ensimmäisenä lukuvuosimaksullisena vuotena 2017 aloittaneiden tutkinto-opiskelijoiden määrä säilyi edellisen ilmaisen vuoden tasolla. Toki EU/ETA-alueen ulkopuolisten tulijoiden määrä tippui, ja suurin osa heistäkin sai asuinpaikan, oleskeluluvan, perhesuhteiden tms. vuoksi vapautuksen maksusta. Mutta opintonsa aloittaneiden EU-kansalaisten määrä kasvoi korvaten muiden vähenemisen.

Juuri päättyneessä kuluvan vuoden englanninkielisten tutkinto-ohjelmien haun perusteella TAMKin kansainvälisyys on reippaassa nousussa. Hakijoiden määrä kasvoi yli 50 % yli 2150: een, joista yli puolet ensisijaisesti meille hakeneita. Heidänkin määränsä kasvoi lähes 40 %. Tämä on uutterasti markkinoivan ja suurella sydämellä kv-hakijoita palvelevan henkilöstön ansiota. Osaaminen ja asiaansa uskominen palkitaan. Toki koulutuksen toteuttajillekin kuuluu osa kunniasta. Teidän ansiostanne TAMKin eurooppalaisessa tutkimuksessa saama loistava palaute opiskelupaikkana muualta tuleville on varmasti lisännyt vetovoimaa.

Kansainvälinen täydennyskoulutus ja tilauskoulutus ovat myös hyvässä nousukulmassa muutaman vuoden kiitotievaiheen jälkeen. Vuoden 2017 myynti oli jo yli 50 % suurempi kuin samaan aikaan toteutunut laskutus. Se tietää hyvää tälle vuodelle. Kun kaksoistutkintoon johtava maksullinen tilauskoulutus on myös lupaavalla oraalla, kasvun voi odottaa jatkuvan. TAMK EDUn Global Education on pieni, mutta sitäkin osaavampi tiimi, joka tehnyt upeaa työtä avatessaan meille uuden markkina-alueen myös kasvavan kotimaan täydennyskoulutuksen rinnalle. Kysynnästä, tarjouskannasta ja toteutuneista kaupoista päätellen TAMKin tunnettavuus tällä sektorilla on hyvällä kasvu-uralla erityisesti Latinalaisessa Amerikassa ja Kiinassa.

Ei kuollut kansainvälisyys TAMKissa. Sekä ilmainen että maksullinen kv-koulutus ovat hyvässä nousukierteessä. Molempiin riittää maailmalta tulijoita. Kasvava maksavien määrä mahdollistaa kansainvälisyyden kasvun.

 

Kolmatta tietä etsimässä

23.10.2017 Mikko Naukkarinen

Kaikissa menestyvissä uudistushankkeissa vaikuttaa erilaisin pyrkimyksin mukana olevia tahoja. Innostava tavoite yhdistää, mutta sen saavuttamiseen tarvittavaan muutokseen leivotaan mukaan erilaisia pyrkimyksiä. Kyllä voittajan kelkkaan on tulijoita, vaikka sen päämäärästä on toisistaan kovastikin poikkeavia näkemyksiä.

Muistaakseni Pekka Berg kuvasi väitöstutkimuksessaan, kuinka suurimpia syitä erilaisia tahoja yhdistävien kehityshankkeiden koettuun epäonnistumiseen ovat samoista kuvauksista saadut erilaiset käsitykset lopputulemasta. Toteuduttuaan se ei useimmiten vastaa kenenkään alkuperäistä mielikuvaa, ja siten syytä olla aktiivisesti mukana. Ja tämä siis siitä riippumatta, että alussa kaikki osapuolet nyökkäilivät hyväksyvästi yhdessä sanoitetuille tavoitteille.

Yhdestä näkökulmasta Tampere3-hankkeen jonkinlaisia ääripäiden näkemyksiä edustavat perinteinen julkisoikeudellinen yliopisto, työelämää suoraviivaisesti palveleva ammattikorkeakouluosakeyhtiö ja tieteestä uusia teknis-taloudellista innovaatioita tavoitteleva säätiöyliopisto. Demokraattisesti toimiva sivistysyliopisto ”an sich”, työelämän asiantuntijoiden ”tuotantokone” ja insinööri luomassa ”uutta uljasta maailmaa” nyökyttelivät yhdessä tamperelaisen korkeakoulutuksen maailmankartalle nostavalle hankkeelle.

Onko yllätys, jos toteutukseen liittyy hyvinkin erilaisia pyrkimyksiä? Tietystä näkökulmasta katsottuna ääripäinä ovat yliopistoa mahdollisimman hyvin palveleva, siihen integroitu ammattikorkeakoulu, ja kahden erillisen korkeakoulun kuuluminen samaan konserniin omistuksen siirtymisen seurauksena.

Brittiläinen sosiologi Anthony Giddens lanseerasi ”kolmannen tien” sikäläiseen politiikkaan. Siinä tavoitteena ei ollut kummankaan perinteisen ajattelutavan (konservatiivien ja työväenpuolueen) niskalenkki toisesta, vaan niiden välissä kulkeva uutta luova linja. Muuttuvassa maailmassa on etsittävä jatkuvasti ja rohkeasti uusia ”kolmansia teitä” pyrkimättä itsepintaisesti vanhojen suuntien jatkamiseen. Näin myös Tampere3-hankkeessa. Niin turvallista kuin se olisikin nähdä ”muiden” liittyvän hyväksi osoitettuun toimintatapaamme. Jonka me loimme. Jossa tiedämme paikkamme. Ja asemamme suhteessa muihin.

Pitääkö minunkin muka muuttaa toimintatavassani jotakin? Sehän toimii kuin junan vessa, kunhan vain suora reikä raiteelle säilytetään. Sitä paitsi kaikki tietävät, että muutos ei ole itsetarkoitus.

Olen täysin päinvastaista mieltä. Jatkuva henkilökohtainen pieni liike auttaa reagoimaan paremmin väistämättömään toimintaympäristön muutokseen kuin sen vastaanottaminen ”seisovin jaloin”. Erityisesti näin on julkisella sektorilla, jossa toisaalta pidetään perustellustikin jatkuvuudesta huolta, ja on luonnostaan hidas rotaatio henkilöstössä uuden ajattelun lähteenä.

Totesin aikanaan opinnäytetyössäni, että kun pääsee tavoittelemaan omaa etuaan niin että se samalla toteuttaa yhteisen edun, se toimii. Miten luomme tällaiset olosuhteet Tampere3-hankkeessa? Emme ainakaan lisäämällä voiman käyttöä silloin, kun muu ei näytä auttavan. Todellinen muutos parempaan lähtee ihmisistä, joiden pitää motivoitua siihen näkemällä jotakin tavoittelemisen arvoista. Onnistunut muutos on jatkuvaa win-win –tilanteiden etsimistä. Niin suurissa linjoissa kuin yksilöiden toimintaa uudelleen suunnattaessa.

Mistä Tampere3-hanketta haittaavasta toimintatavasta, asenteesta tai pyrkimyksestä voisin itse luopua löytääksemme yhdessä sen kolmannen tien? Kaikilla on muutoksessa voitettavaa, eikä kehitys pysähdy siihen mitä on valmiina vuoden 2019 alussa. Uusia kolmansia teitä on aina tarjolla.

Mikko Naukkarinen, varatoimitusjohtaja

Se pyörii sittenkin

Mikko Naukkarinen, 21.2.2017

Mikko Naukkarinen

Syksyllä oltiin Tampere3-hankkeessa jonkinlaisessa akanvirrassa. Kuten hankkeen arvointihaastattelussa totesin, liike oli vuoden mittaan hidastunut, mutta ovatko kaikki huomanneet, että sen suuntakin oli joiltakin osin kääntynyt. Ei ollut ”sama kaiku askelten”, kun osa eteni keskivirran kuohuissa eteenpäin ja osa lipui rannan lähellä takapakkia. Marraskuu oli nimensä mukaan kuoleman kuukausi hankkeelle. Mutta roudan alle jäi uuden elämän alku.

Tuli joulu hyvine sanomineen, uusi vuosi ja uudet lupaukset. Ei ollut koski kihlojen kohde, kun ne näyttävät olevan taas sormessa. Joulun alla ehdittiin kyllä jo TAMKissakin pohtia, mille innostavalle tässä aletaan, kun meni nuo naapurien välit niin kalseaksi. ”Vaikka olisi viimeinen mies maailmassa . . . ” sanoi siskonikin aikanaan välirikossa ex-poikaystävästään, jonka kanssa on nyt yli 35 vuotta samaa taloutta touhunnut. Onneksi meillä näkemys voi muuttua, kun saa välillä vähän päätään ravistella. Olisihan se kurjaa olla lopun ikäänsä ”väärässä”.

Nyt on tiivistetty hankkeen johtamista, siirrytty kollektiivisesta vastuusta pari piirua kohdistetumpaan, ja alettu organisoida paljon työtä teettäviin aikataulukriittisiin pääteemoihin päätoimista projektihenkilöstöä. Yhtiön henkilöstö on kiinnostunut uhkapeli. Suosituin peli joukossa on online casino. Sen avulla he voivat lisätä tulojaan. Tukipalveluprojekteihin ollaan jo valitsemassa omistajia, projektipäälliköitä. Koulutus- ja tutkimusalueet seuraavat perässä. ”Piiskureita” tarvitaan niissäkin, vaikka monet asiat ovatkin laajemmin korkeakouluyhteisön näkemystä kaipaavia. Säätiökin perustetaan ja organisoituu kevään aikana ottaakseen hankkeesta vetovastuuta ensi syksynä. Näissä puitteissa on taas onnistumisen mahdollisuudet, jotka kuin varkain hiipuivat pois viime vuoden jälkipuoliskolla.

Epäilijöille Galileo Galilein väitetään sanoneen jo kohta 400 vuotta sitten että ”se pyörii sittenkin”. Näin voi nyt todeta, kun Tampere3-hankkeen koneistoa ollaan taas käynnistelty. Oikeampi suomennos tuolle legendan mukaiselle lausahdukselle ”eppur si muove” on ”se liikkuu sittenkin”. Tampere3-hankkeen jo kalmankankeaksi luulleille kerromme nyt ilman perinteistä lehti-ilmoitusta, että tiedot kuolemastamme ovat ennenaikaisia. Korkeintaan saatoimme hieman torkahtaa.

Mikko Naukkarinen, varatoimitusjohtaja

Myötäjäisvaatimukset julkaistu – Kestääkö kihlaus?

TTY:n hallitus linjasi 22.9. edellytyksiä Tampere3-yliopiston syntymiselle. Nämä ehdot koskevat yliopistojen yhdeksi tulemisen ”myötäjäisiä” ja aikataulua koko liitolle. Tilanne varmaan koettelee uskoa yhteiseen tahtotilaan, mutta koeteltua tahtoa liitto vaatiikin. Tampere3 on paitsi kahden tulemista yhdeksi, mutta myös kolmannen ottamista samaan yhteyteen.

Perinteisen rakkaustarinan sijaan tulee mielleyhtymä ”poliittisesti tarkoituksenmukaisiin avioliittoihin” ja niihin tulevaisuuden varmistamiseksi tehtäviin adoptioihin, joita kuvataan yöpöydälläni jo pitkään viipyneessä Mika Waltarin teoksessa ’Ihmiskunnan viholliset’. Siinä Rooman hallinnon rakenneuudistusta pannaan toimeen brutaaleja keinoja kaihtamatta keisari Neron hallituskaudella ensimmäisellä vuosisadalla. Kristittyjä syötetään sirkuksessa leijonille, kun keisarin toimintakyky piti saada nopeasti kansalle todistetuksi kaupunkia laajalti tuhonneen tulipalon syyllisten etsinnässä. Mutta tämä tarina ei liity nykyhetkeen.

Jos asetettujen ehtojen täyttymisestä ei tänä syksynä saada varmuutta, kestääkö aiesopimuksella tehty kihlaus? Riittääkö jos venytetään aikataulua, ja aloitetaan yhdessä säästöbudjetilla tyytyen edullisempaan, ”pakkilaatikko pöytänä”? Ihmisten välisissä suhteissa usko parempaan tulevaisuuteen, keskinäinen armeliaisuus tai rakkaus antavat tahdonvoimaa suhteessa, joka ei ole kaikin osin täydellinen. Tahdon sietämään erilaista kumppania. Riittäisikö meille parempi tulevaisuus, joka Tampere3-hankkeeseen laajalti yhdistetään?

Tampere3 on tehtävissä monenlaisella budjetilla ja aikataululla, vaikka niillä toki on yhteys keskenään. Runsaammin rahaa tarvitaan tiukassa aikataulussa poistamaan kapasiteettimurheita, ja mahdollistamaan osapuolten monenlaisten periaatteiden mukaan ottamisen. Jos rahaa yhteiselämän aloittamiseen on niukalti, mutta tahtoa löytyy, kaikesta muusta pitää voida tinkiä. Ei Roomaakaan päivässä rakennettu, mutta lopputulos meille jälkipolville ei silti ole hassumpi. Pidetään mielessä, että Tampere3-hankkeessakin tehdään historiaa, mutta ei taisteluita voittamalla tai meidän nykyisten toimijoiden saavutuksia balsamoimalla.

Mikko Naukkarinen
Mikko Naukkarinen, varatoimitusjohtaja

Lukuvuosimaksu tulee – Olemmeko valmiit?

Meillä on tomera opetus- ja kulttuuriministeri. Lukuvuosimaksut EU/ETA-alueen ulkopuolisille tulivat mahdollisiksi vuoden alusta, niin kuin hän tuoreena ministerinä viime kesänä Porin SuomiAreenalla lupasi. Minä uskoin enemmän ministeriössä pitkän uran tehnyttä virkamiestä, joka arveli lain muuttuvan vuotta myöhemmin, ja aikaisintaankin kesällä 2016. Me kokeneet keski-ikäiset ukkelit saimme todeta tahdin ministeriössä muuttuneen. Ja itselleni mieluisaan suuntaan.

Lukuvuosimaksut EU/ETA-alueen ulkopuolisille tulevat pakollisiksi vieraskielisessä korkeakoulutuksessa elokuussa 2017. Haku tuolloin alkaviin koulutuksiin tapahtuu jo ensi talven aikana. Maksaviin tutkinto-opiskelijoihin liittyy lain vaatiman apurahajärjestelmän lisäksi monta muutakin kehitystarvetta. Maksava asiakas seisoo kohta aulassamme, olemmeko valmiit?

Omanilaisia nuoria opiskelemassa Tampereen ammattikorkeakoulussa, kuva vuodelta 2013.

Omanilaisia nuoria opiskelemassa Tampereen ammattikorkeakoulussa, kuva vuodelta 2013.

Ensimmäisenä tulee useimmille mieleen maksun suuruus. TAMKissa päätettiin veloittaa 9 800 euroa AMK- ja 10 800 euroa YAMK-opiskelijalta vuodessa. Jos yleistää rankasti, Aamulehden mukaan tällaiset summat lähinnä naurattavat nykyistä ulkomaalaista tutkinto-opiskelijaa. Meidän pitää löytää jatkossa niitä joita ei naurata. Korkeintaan hymyilyttää, niin kuin tähän asti kaikille koulutuksemme kustantanutta iloista suomalaista veronmaksajaa.

Maailmalla koulutuksen ostajia onneksi riittää. Moni heistäkin odottaa mahdollisuutta omaa maksuosuutta huojentavaan apurahaan, kun kerran muuallakin sellaista tarjotaan. Suomessa apuraha tai maksuhuojennus yhdistetään keskimääräistä alempaan maksukykyyn tai jo saavutettuun opintomenestykseen. Kummankaan luotettava todentaminen EU/ETA-alueen ulkopuolelta tulevien osalta ei ole helppoa, joten niillä perustein tulijoiden tasavertaisuus olisi vaikea säilyttää. Ehkäpä keskitymme etukäteen myönnettävillä apurahoilla helpottamaan päätöstä paikan vastaanottamiseen. Aikainen lintu madon löytää. Myös opintomenestyksestä TAMKissa on jo perinteisesti luontevaa palkita.

Entäpä se kuuluisa hinta-laatusuhde? Maksava asiakas on ilmaispalveluja käyttävää kärkkäämpi arvioimaan ja vaatimaan parempaa. Aina kun maksamme ostamme myös asiakkuutta, oikeutta valita ja myös kyseenalaistaa saamamme suhteessa lupaukseen. Tämä koskee koulutussisällön ja toteutuksen lisäksi kaikkia tarvittavia palveluita opinto-ohjauksesta IT-palveluihin. Jotkut tulevat riitauttamaankin tekemänsä kaupat niin kuin on muuallakin tapahtunut. Kuuluu demokratiaan.

Mutta ensin pitää saada maksavia opiskelijoita, mikä vaatii meiltä suurimmat ponnistelut. Tällä hetkellä 70 % ulkomaisista tutkinto-opiskelijoistamme on EU/ETA-alueen ulkopuolelta. Heistä suurin osa on valinnut nimenomaan maksuttoman koulutuksen. Ilman uuden kohderyhmän löytämistä saamme jatkossa joka vuosi kymmeniä ulkomaalaisia opiskelijoita vähemmän. Kansainvälisyys heikkenisi radikaalisti, vaikka yksi lukuvuosimaksujen päätavoitteista on mahdollistaa taloudellisesti sen reipas kasvattaminen. Lukuvuosimaksuja ei tule ellei joku osta.

Yksilöille myynti ei voi perustua henkilöstömme vierailuun jokaisen ostajakandidaatin luona. Siihen eivät nämä maksut riitä. Markkinoinnin lisäksi meidän on saatava puskaradio soimaan, suuri määrä meille lojaaleja ihmisiä myymään koulutustamme ystävilleen, tuttavilleen ja kohtaamilleen koulutuksen etsijöille. Ensimmäisenä jokainen meistä nykyisistä TAMKilaisista ja aktiiviset alumnimme. Ja lisäksi hyvä joukko paikallisia myyntiagentteja ja partnereita ympäri maailman alkaen joiltakin lupaaviksi arvelluista maista. Kannusteitakin tarvitaan, niin että kauppa se on mikä kannattaa. Tehdään siis TAMKista entistäkin kansainvälisempi, yksi suomalaisista koulutusviennin menestyjistä. Ja uskotaan siihen kärsivällisesti, vaikka opiskelijamäärissä saadaankin se muutoksen aiheuttama muutaman vuoden takapakki.

Mikko Naukkarinen

Mikko Naukkarinen, varatoimitusjohtaja