Aihearkisto: Merja Jortikka

Turvallisesti yhdessä

Merja Jortikka, 22.3.2017

Merja Jortikka

Turvallisuus ympäröi meitä. Siihen pyrimme. Se on sinun ja minun toimintaa.

Turvallisuus on kotona, koulussa ja työpaikalla samanlaisia arjen havaintoja ja tekoja. ”Kengät kelin mukaan, valot päälle, valot pois, ovi lukkoon, heijastin heilumaan ja nokka irti puhelimesta liikenteessä.” Ohjeistaja vaihtelee, mutta ydinviesti on sama: mieti ennakkoon ja estä vahinkoja. Oma tarkkaavaisuus ja huolellisuus auttavat ehkäisemään tapaturmia.

TAMKissa on ollut AVIn, Aluehallintoviraston, työsuojelu- ja –turvallisuustarkastus syksyn ja kevään aikana. Pääpaino oli juuri työnantajan toimissa ylläpitää terveellisiä ja turvallisia työoloja. AVIn tarkastaja tutkaili koneiden suojakaaria, tilojen valaistusta ja ilmanvaihtoa ja kehotti myymään ylimääräiset koneet ja vempaimet nurkista pois. Ulkopuolinen huomasi työhuoneiden täydet kaapit ja kaapinpäälliset. Toki tiedämme, että siivous onnistuu vain tyhjille pinnoille, mutta nyt tarkastajan komennon jälkeen alkaa tavaroiden tyhjentäminen ja järjestäminen.

Tavoitteemme on nolla tapaturmaa. TAMKissa ilmoitettiin viime vuonna 19 tapaturmaa, joista yhdeksän oli työmatkatapaturmaa ja 10 työtapaturmaa. Vaikka kuinka hiekoitetaan, kaatumisia ja liukastumisia tapahtuu jalan ja polkupyörällä. Onnettomuuksia voi tapahtua paitsi tuotantoa tai työtä, mutta myös urheilu, kuten kasinoiden eli casino online. Itävallan Sivusto http://atlas-conferences.com online casino takaa käyttäjilleen yhteensä turvallisuutta suhteessa voittonsa. Ei riskiä, talletusta, ilmainen rekisteröinti eikä onnettomuuksia. Työtapaturmiakin sattuu varotoimista huolimatta. Ne ovat onneksi olleet lieviä – osa niistä on kaatumisia portaissa, osa neulanpistoja laboratoriossa sekä haavoja. Sairauspoissaolopäiviä näistä on tullut 37, joka on pieni määrä, kun se suhteutetaan 700 työntekijän henkilöstöön. Yhä on kuitenkin matkaa nolla tapaturmaan.

AVIn tarkastaja kiinnitti huomiota myös osaamiseen. Osaamattomuus heikentää merkittävästi turvallisuutta. Riittävä perehdyttäminen ja opastaminen ovat avainasemassa. Työnantajan tehtävänä on Työturvallisuuslain (Työturvallisuuslaki 738/2002) mukaisesti estää ja poistaa haitta- ja vaaratekijöitä. Lisäksi velvoitteena on toteuttaa tarvittavat toimenpiteet, jotta terveellinen ja turvallinen työ on taattu. Saimme kiitosta mentorikäytännöstämme ja ajan varaamisesta perehdyttämiseen.

Kuulimme tarkastajalta, että AVIn erityisteemana on tällä hetkellä kiinnittää työpaikoilla huomio psykososiaaliseen kuormitukseen. Psykososiaalisilla kuormitustekijöillä tarkoitetaan työn sisältöön ja järjestelyihin sekä työyhteisön sosiaaliseen toimivuuteen liittyviä tekijöitä, jotka voivat aiheuttaa työntekijälle haitallista kuormitusta (Työsuojeluhallinto 2015, tyosuojelu.fi). Sopiva työn sisältö ja työn määrä sekä vuorovaikutus työyhteisössä voimaannuttavat työntekijää, mutta epäsuhta jossain tai kaikissa näissä voi kuormittaa henkilöä. Kaikkien meidän työssä on aika ajoin kuormitusta, ja lähiesimiehen tehtävänä on huolehtia tiiminsä kanssa siitä, että palautuminen on mahdollista ja asiat ratkotaan rakentavasti.

Työntekijän ja opiskelijan velvoitteena on yleinen huolellisuus toiminnassa. Toiminnasta riippuen käytetään henkilönsuojaimia ja soveltuvaa työvaatetusta sekä turvallisuus- ja suojalaitteita. Työvälineiden ja vaarallisten aineiden käyttö vaativat ohjeistuksen mukaista työskentelyä. Jokainen voi vaikuttaa työergonomiaan. Onpa tehtävänämme myös Työturvallisuuslain mukaan poistaa vikoja ja puutteellisuuksia sekä ilmoittaa niistä tarpeen mukaan asianosaiselle taholle, esimerkiksi esimiehelle, kiinteistöpalveluille (vika@tamk.fi) tai henkilöstöpalveluihin.

TAMKissa on olemassa toimintatavat ja ohjeistukset sekä henkilöstön että opiskelijoiden suojaamiseksi väkivallalta, kiusaamiselta ja häirinnältä. Järjestyssäännöt, ilmoittamismenettelyt ja toimintaohjeet sekä työsuojelutoiminta ovat varmistamassa asiallista ja turvallista työskentelyämme.

Turvallisuus on tietoa ja tunnetta. Tiedät, että asioita hoidetaan ja varmistetaan ennakoivasti. Osaat myös itse toimia tilanteen niin vaatiessa. Asioiden jakaminen, keskustelu ja toistemme turvallisuudesta välittäminen luovat turvallisuutta ja antoisia kokemuksia. Näin turvallisuus on TAMKissa meidän yhteinen juttumme.

Merja Jortikka, henkilöstöjohtaja

Rohkeasti maailmalle

Merja Jortikka

Merja Jortikka

‘Education is the best way to change the world.’

Kohtaan Nelson Mandelan ajatuksen barcelonalaisella metroasemalla. Jään pohtimaan eri maiden välisiä eroja koulutuksessa. Suomessa pidämme itsestään selvänä, että meillä on vahva peruskoulutus samoin kuin ammattiin valmistaminen.

Suomalaisella lapsella ja nuorella on monia tilaisuuksia oppimiseen tapahtuu se sitten koulun opetussuunnitelman mukaisella ohjelmalla tai piilo-oppimisella. Englannin kielen oppiminen on hyvä esimerkki: nappaat sanan tietokonepelistä, toisen musiikista ja koulutunti tarjoaa kielioppiannoksen. Meitä suorastaan ympäröi vieraskielinen ympäristö: katsopa vaikka bussipysäkillä mainosta ’It looks like, it tastes like, it’s like Coca-Cola – Coca Cola Zero, no sugar’.

Ihmettelen, miten Espanjassa on varaa jättää käyttämättä mahdollisuus oppia ihan huomaamatta. Kun selasin hotellihuoneessa noin 50 TV-kanavaa lävitse, vain muutama niistä oli englannin kielellä ja loput paikallisella. Kuulen CSI-sarjan etsivien puhuvan sujuvaa espanjaa. Kolikon toisena puolena on toki se, että tämä tarjoaa matkailijalle ja espanjaa opiskelevalle oivan oppimismahdollisuuden.

Oppiminen helpottuu huomattavasti, kun hyödynnämme aikaisemmin omaksuttua. Kun osaat englantia, opit helpommin espanjaa. WC-jonossa oli aikaa kerryttää sanavarastoa: ’Espere sun turno – Wait for your turn’. Metromainokset opettivat sanoja ja ilmauksia. Google-kääntäjä tuo mukana kulkevan sanakirjan käyttöömme.

Kielen ja kulttuurin tunteminen ovat edellytyksenä maailman muuttamiseen. Muuttamiseen tarpeen mukaan.

Ammattikorkeakoulussa koulutamme ammattiin. Kannustamme myös toimimaan kansainvälisesti, opiskelemaan maailmalla ja muuttamaan sitä osaamisen ja tietotaidon kautta.

Korkeakoulussa oppiminen tapahtuu erityisen hyvin vaihto-opiskelijoiden kautta ja kanssa. Kun käytät rohkeasti vierasta kieltä, taidot kasvavat vauhdilla ja pääset kulttuuriin sisään. FC Barcelonan futisottelun seuraaminen opetti kieltä, mutta vahvasti myös paikalliseen kulttuuriin kuuluvaa intohimoa. Selostaja elää peliä 110 prosenttisesti huutaessaan Messi, Messiii, Messiiiiii!

Voimme lähteä suomalaisella osaamisella sopivan nöyrästi ja ylpeästi maailmalle. Tutustumaan siihen, oppimaan ja jakamaan osaamistamme. Onpa alana opettajakoulutus, tietotekniikka, terveyspalvelut tai robotiikka, olemme maailmalla vahvoja osaajia ja haluttuja yhteistyökumppaneita. Olemme mukana muuttamassa maailmaa.

Merja Jortikka, Henkilöstöjohtaja

 

Sisältö ratkaisee

Kävin kehityskeskustelun viikko ennen talvilomaa – itseni kanssa. Tunnistin tavoitteeni lomaviikolle eli ulkoilua ja urheilua. Koska kyseessä oli loma, en halunnut asettaa liian tiukkoja tavoitteita, joskin minimitavoitteena oli parin tunnin keikka päivittäin. Kuluneen kauden arviointi oli nopeasti tehty: liikuntaa on ollut selkeästi liian vähän. Ja turha minun on syyttää talven kehnoa lumitilannetta, kun olisin voinut vaihtoehtoisesti kerätä energiaa sisälajeissa.

Kehityskeskustelu, tuloskeskustelu, palautekeskustelu, keke, keku tai muulla termillä tuntemamme keskustelu on yksi johtamiseen vakiintuneista työkaluista. Niin TAMKissakin. Ohjeistukset ovat olemassa, samoin lomakkeisto HR-järjestelmässä sekä esimiehiä ja henkilöstöä on informoitu ryhmä- ja yksilökehityskeskusteluiden tavoitteista, sisällöstä ja aikataulusta. Kaikki siis kunnossa, vai onko?

Välillä kuulen, kuinka kerran vuodessa käytävään kehityskeskusteluun ladataan odotus ’kaikki kuntoon kerralla’. Tämäkin saattaa toimia, mutta uskon arkiseen kanssakäymiseen ja pienten tekojen voimaan. Mielestäni tämä nimetty, rauhoitettu keskustelu on antoisa ainoastaan silloin, kun sitä edeltää normaali jatkuva vuoropuhelu ja luottamukselliset välit. Nämä auttavat myös palautteen antamisessa ja vastaanottamisessa. Professori Kirsti Lonkaa mukaillen palautteella tulee olla informaatioarvo. Eihän ole tarkoitus, että keskustelu on keskinäinen myhäily, että kaikki on ok, ellei kaikki ole ok.

Kehityskeskustelun sisältö ratkaisee. Yksikin oivallus omassa toiminnassamme voi haastaa ja muuttaa toimintatapojamme ja käytäntöjämme. Saamme aikaiseksi aaltoliikkeen työyhteisössämme. Tärkeänä näen myös osaamisen läpikäynnin ja kehittämistoimenpiteistä sopimisen, sillä se tuo konkretiaa ja mahdollistaa osaltaan työssä pärjäämisen. Ja kun asiat kirjataan muistiin, niihin on asianosaisten helpompi palata vuoden mittaan.

Keskustelun sisältöön ja antiin vaikuttaa se, miten yleensäkin ajattelemme asioista. Ihmisten erilaisuus haastaa meitä kutakin kuuntelemaan ja ymmärtämään toista hänenä itsenään. ’We don’t see things as they are, but we see them as we are.’

Annamme itse merkityksen kehityskeskustelulle. Kukin löytää keskusteluun hänelle sopivia tapoja, eikä mitään pakollista tapaa tarvitse olla. Yhteiset aineistomme toimikoon ajatusten virittäjänä ja muutenkin voi edetä. Oleellista on sekin, että annamme kehityskeskustelun lähentää ja edistää toimintaamme, on keskustelu käyty sitten ryhmäkeskusteluna, kollegan, esimiehen tai itsensä kanssa.

Sain talvilomani liikkumisesta välitöntä palautetta, kun heittelimme jääkiekkokaukalossa ylävitosia mustan kumikiekon heilahtaessa maaliverkkoon. Hiihtoladulla jouduin miettimään kehittämistoimia eli miten palautan perinteisen hiihdon tekniikan sen jäätyä luisteluhiihdon jalkoihin viimeisen 15 vuoden aikana. No, aikaisempi osaaminen löytyi ja harjoittelu paransi suoritusta. Lomaviikkoni oli virkistävä ja voimaannuttava. Kehityskeskusteluni ajoi asiansa.

Merja Jortikka

 

 

 

 

Merja Jortikka, henkilöstöjohtaja

 

Perehdyttämisellä sisään taloon

tulppaanit

Olen Tuula Tulokas, TAMKin uusi lehtori. Olen tärkeä lenkki tiimissäni ja tuon TAMKiin paljon kaivattua osaamista. Näin minulle maalattiin rekryhaastattelussa. Tiedän kilpailun olleen kovaa: taisin päihittää 20 kanssahakijaa. Odotukseni TAMK-työlle ovat selvät: osaamiseni käyttö ja kehittäminen sekä työnteko kivojen työkaverien kanssa ja eläväinen työyhteisö. Haluan myös, että esimies on kannustava ja prosessit pelaavat.

Esimieheni lähetti minut ensimmäisellä viikolla uusien työntekijöiden perehdyttämispäivään. Kokemuksenani oli, että päivä antoi kattavan kokonaiskuvan TAMKin toiminnasta. Jatkopäivä on vielä tulollaan. Hienoa, kun perehdyttämismateriaalit ovat kaikille – meille uusille ja pidempään palvelleillekin – käytössä intrassamme Kompassissa.

Muutoksia myös työyhteisön toimintaan

Esimieheni oli hoitanut hyvin jo ennen töiden aloittamistani kulkuoikeudet, työvälineet ja työtilan kuntoon. Tämä oli arvokas sisäänkutsuminen TAMKiin, varsinkin kun muistan, kuinka retuperällä käytännön järjestelyt olivat ensimmäisessä työpaikassani. Esimiehen nimeämä työkaveri tutustutti minua mukavasti lähityöyhteisössä ja laajemminkin, iso talo ja paljon väkeä muistettavaksi. ’Ajan kanssa oppii’ -ajatus tyynnytti mieltäni ensihetkissä. Varmasti istun vielä monta kertaa jatkossakin esimiehen kanssa keskustelemassa työtehtävistä. Nyt olemme käyneet lävitse päätehtäviäni koulutuksen puolella ja sen, miten tehtäviä suunnitellaan tarkemmin tiimin sisällä. Lähden intoa palaen myös hanketyöskentelyyn ja koen voivani antaa toisille samalla kun saan heiltä ideoita ja osaamista.

Tiedän, että esimieheni on pitänyt miettiä koko porukan työtä ja resursointia, kun ensi kuussa työyhteisöömme tulee vielä toinen uusi työntekijä, Turo Tuore. Esimies ja työkaverit ovat kyllä tosi kivasti ottaneet uuden keskustelijan mukaan. Taisi esimiestäkin hiukan jännittää, miten toiset ottavat tulokkaan vastaan, kun pitkään on toimittu tietyllä ryhmällä ja nyt katsastellaan, mitä toinen on naisiaan tai miehiään. Voin kyllä todeta, että tunnelma on kaikkinensa ollut positiivisen odottavainen ja kaikki ovat mukavia ja yhteistyöhaluisia.

Konkarityökaveri kertoi minulle, että he olivat osanneet odottaa uutta henkilöä siitä asti, kun rekrytointitarve oli keskusteltu osastokokouksessa. Kaikki olivat lukeneet hakuilmoituksen tarkkaan. Muutamat olivat osallistuneet haastatteluihin ja valintatyöryhmään. Porukassa oli ollut ääneen sanomattomasti esillä se, miten tiimin ryhmädynamiikka muuttuu ja muokkautuu. Onneksi olemme jutelleet tuosta osastopalaverissa, kun ilmassa oli ollut henkeä, että tulokas on muita nuorempi ja kuulemma haka kaikessa tietotekniikkaan liittyvässä. Porukan keskustelussa tuli esille koko tiimin monipuolinen osaaminen ja kokemus. Ideoimme lisäksi, miten alamme kehittää uutta yhteisvoimin.

Aika kuluu – kaikki hyvin

Kaksi kuukautta on lentänyt siivillä uudessa työssäni. Arvioimme esimieheni kanssa, miten työni on lähtenyt liikkeelle. Alun jännitys koskien opetustyötä tiimityönä ja riippuvaisena opiskelijaryhmästä, on melko hyvin haihtunut. Kaipa tässä yhä on hiukan uuden työpaikan honeymoonia menossa, mutta uskon hyvän kokemuksen vahvistuvan ja jatkuvan. Olen hyödyntänyt työterveyshuollon työhöntuloterveystarkastuksen ja Unipoli Sportin liikuntapalvelut. Itse työtehtävä on moninainen: opetusta ja hankkeessakin olen jo mukana. Aion osallistua yhteistapahtumiin – infoihin ja rientoihin. Menin taukotilaamme ensimmäisellä viikolla kahvimukini kanssa ja olen houkutellut sinne Turo Tuoreenkin mukavaan kahvirinkiin. ’Alku hyvä, loppu hyvä’ eli tästä onnistuneesta startista työssäni on helppo ja turvallinen jatkaa. Näinhän olen ajatellutkin hyvän perehdyttämisen etenevän. Olen sisällä työssäni ja TAMKissa. Ja miten kivalta se tuntuikaan, kun työkaverit kertoivat, että oli nasta juttu saada porukkaan tällainen avoin ja hymyileväinen ihminen.


Merja Jortikka, henkilöstöjohtaja

 

Riittääkö hyvä tyyppi?

Merja Jortikka
Muistatko
sen kutkuttavan tunteen, kun odotat kutsua rekrytointihaastatteluun tai soveltuvuusarvioon? Olet innostunut uusista työtehtävistä sinulle uudessa yrityksessä. Näet itsesi vahvana kandidaattina tuohon työhön. WAU, tämä voisi olla minulle sopivaa ja minä sopiva firmaan, pyörii mielessäsi.

Olemme TAMKissa herätelleet vastaavia tuntemuksia tänä vuonna noin 40 ulkoisessa rekrytoinnissa (vakihenkilöstömme määrä on n. 700). Taloon tulleet uudet opettajat ja muu henkilöstö haluavat olla tulevaisuuden osaajien ja osaamisen rakentamisessa vahvasti mukana. Työelämän korkeakouluna tarvitsemme henkilöitä moninaisella ja erilaisella taustalla. Yrityselämä ja koulumaailma tarvitsevat toisiaan. Luontevaa on siis se, että yrityksistä siirrytään työskentelemään koulutuksen pariin ja päinvastoin. Oma veikkaukseni on, että lähivuosina tämäntyyppiset määräaikaiset työpaikan vaihdot yleistyvät ja antavat meille kullekin mahdollisuuden osaamisen kehittämiseen sen lisäksi, että mukana olevat organisaatiot hyötyvät ns. veren vaihdosta henkilöstössään.

Opetustyö on monella mittapuulla erilaista nyt kuin vuosia sitten. Rekrytoimme opetushenkilöstön, mutta laajempaan tehtävänkuvaan kuin opettamisen on perinteisesti ajateltu olevan. Opiskelijat ovat keskiössä ja sen rinnalla vahvasti toiminta yrityksissä ja yhteiskunnassa. Kunkin uuden henkilön vahvuutena on hänen substanssiosaamisensa, on se sitten vaikkapa terveysalan tai liiketalouden puolelta. Monialaisuus ja poikkitieteellisyys ovat plussaa henkilön osaamisrepertuaarissa. Muutakin osaamista tarvitaan.

Niin se vain on, että kukin meistä on firman kävelevä mainos. Toteutamme tätä jokainen omalla hiljaisemmalla tai aktiivisemmalla tavallamme. TAMKissakin haluamme lisää markkinointi- ja myyntiosaamista ihan jokaiselta, uusilta aikaisempaa enemmän. Opettaja toimii linkkinä opiskelijan ja yrityksen välillä. Tarpeenamme on toimiminen TAMKin ulkopuolella hakien lisää liiketoimintaa maksullisesta palvelutoiminnasta ja T&K-työstä. Halu ja uskallus kontaktoida yrityksiä, projektinhallinta sekä uusien avauksien työstäminen ovat esillä uusia henkilöitä hakiessamme. Kokemus ja näytöt näistä painavat vaakakupissa merkittävästi.

Joka firmassa ja niin meillä TAMKissakin rekrytoimme mieluiten vahvasti verkostoituneita henkilöitä. Verkostotoimijat yhdistävät osaamisensa ja se täydentää tamkilaisten osaamispalettia. Verkostot työelämän ja harrastusten puolelta ovat usein eduksi ja avuksi töissämme – sekä kotimaiset että globaalit verkostot. Arkipäiväämme on myös kansainvälinen toiminta. Useimmille töihin hakeville onkin tuttua, että osa haastattelusta käydään englanniksi ja keskustellaan lisäksi kulttuurien tuntemuksesta.

Riittääkö se, että olet hyvä tyyppi – näitähän kaikki haluavat rekrytoida. Minusta tuo ei riitä valinnan perusteeksi. Oleellista on se, että olet hyvä tyyppi työskennellessäsi muiden kanssa. Yhteistyö- ja vuorovaikutustaidot merkitsevät valtavasti, kun työmme tavoitteena on opiskelijoiden ja muiden toimijoiden kokema erinomainen asiakaskokemus.

Rekrytointiprosessin aikana on sinultakin todennäköisesti kyselty, miten suunnittelet ja organisoit tehtäviäsi ja miten toimit painetilanteissa. Harjoittelemme itsensä johtamisen taitoja töissä alati ja uusilta työntekijöiltäkin peräänkuulutamme niitä.

Ja vielä lopuksi yhtenä huipputärkeänä henkilövalintaan vaikuttavana tekijänä näen henkilön potentiaalin oppia ja soveltaa asioita käytäntöön. Summa summarum, näillä kaikilla tekijöillä rakennamme tulevaisuuden osaajia ja osaamista TAMKiin. Heräsikö sinulla WAU, minäkin TAMKiin -ajatus?!

Merja Jortikka, henkilöstöjohtaja