Aihearkisto: Markku Lahtinen

Tamperelainen korkeakouluyhteisö perustettu

Markku Lahtinen, 20.4.2017

Markku_blogi

Tänään on merkittävä päivä Tampere3-prosessissa, kun uuden yliopistosäätiön perustamiskirja allekirjoitettiin. Vuoden 2019 alusta lukien Tampereen teknillinen yliopisto ja Tampereen yliopisto muodostavat uuden säätiöyliopiston, jonka omistukseen siirtyy samalla 87 % Tampereen ammattikorkeakoulun omistuksesta. Näin syntynyt uusi säätiöyliopisto ja sen pääosin omistama ammattikorkeakoulu muodostavat korkeakoulukonsernin, tai ehkä kuvaavammalla nimellä korkeakouluyhteisön.

Miten uutta korkeakouluyhteisöä on tarkoitus johtaa?

Uuden säätiöyliopiston ja ammattikorkeakoulun hallitukset käyttävät omissa korkeakouluissaan ylintä päätösvaltaa päättäen mm. niiden strategiasta. Hallitusten muodostamisessa noudatetaan niitä määräyksiä ja periaatteita, joita kumpaakin korkeakoulua koskevassa lainsäädännössä ja lakien perusteluissa on kirjattu.

Hallitukset nimeävät korkeakoulukonsernille strategisia linjauksia valmistelevan johtoryhmän korkeakoulujen tasapuolista edustuksellisuutta noudattaen. Strategian valmisteluprosessiin osallistetaan laajasti korkeakouluyhteisöä. Johtoryhmän mahdolliset muut tehtävät sovitaan sopijapuolten rehtoreiden kesken.

Korkeakoulujen yhtenäisen strategisen johtamisen varmistamiseksi sopijapuolet voivat nimetä edustajan toistensa johtoryhmiin ilman oikeutta osallistua sille mahdollisesti määriteltyyn päätöksentekoon.

Millaisia tutkintoja uudessa korkeakoulukonsernissa voi opiskella?

Korkeakoulukonsernin muodostaminen ei tule muuttamaan millään tavalla suomalaista tutkintojärjestelmää. Ammattikorkeakouluun voi hakea opiskelijaksi lukion tai ammatillisen koulutuksen jälkeen esimerkiksi sairaanhoitajan, tradenomin, insinöörin, rakennusarkkitehdin, muusikon tai medianomin ammattikorkeakoulututkintoa suorittamaan. Opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa tehdyn sopimuksen perusteella TAMK lisää tulevina vuosina myös ylempien ammattikorkeakoulututkintojen määrää.

Vastaavasti säätiöyliopisto ottaa opiskelijansa ja vastaa heidän koulutuksestaan niin kandidaatin, maisterin kuin tohtorin tutkintoonkin.

Opiskelijalle kehittyvä korkeakouluyhteisö tuo uusia mahdollisuuksia opiskeluun ja erikoistumiseen, kun korkeakoulut järjestävät moniin eri tutkintoihin tarvittavien osaamisten koulutusta yhdessä. Yhtenä esimerkkinä voisi mainita sairaanhoitajien ja lääkäreiden koulutuksessa jo vuosi sitten käyttöön otetun uuden oppimisympäristön, jossa eri osaajat harjoittelevat kliinisiä taitoja yhteisissä simulaatioryhmissä. Vastaavasti rakennustekniikan koulutuksessa on yhteisten koulutuskokonaisuuksien suunnittelu jo erittäin pitkällä.

Monia oppimistavoitteita voidaan toteuttaa jatkossa yhdessä yliopiston ja ammattikorkeakoulun kesken, eikä sen takia tarvita aina muutoksia opetussuunnitelmiin. Yhteisissä kurssien tai niiden osien   toteutuksissa on pikemminkin kyse kurssin käytännön toteuttamisesta. Ja korkeakouluyhteisön toiminnan tuloksena opetussuunnitelmat luonnollisesti kehittyvät siihen suuntaan, että kurssien sisältösuunnittelussa on jo otettu mukaan yhteisten toteutusten tuomat edut.

Tutkintojen erilaisuus tulee kuitenkin säilymään, uskoakseni jopa korostumaan. Järjestämällä yhteisten oppimistavoitteiden koulutusta yhteistyössä yliopiston kanssa, ammattikorkeakoululle tulee entistä paremmat mahdollisuudet järjestää monipuolista ja asiantuntevaa koulutusta juuri työ- ja elinkeinoelämän tarpeisiin.

Kansainvälisyys tulee olemaan yhä merkittävämmässä roolissa

Yhteiskunnan kansainvälistyessä tulee korkeakoulujen rooli alueen työ- ja elinkeinoelämän kansainvälistymisen tukijana korostumaan. Uusi korkeakouluyhteisö tulee olemaan vahva kansainvälinen toimija, joka tulevaisuudessa tunnetaan ja tunnistetaan kansainvälisesti korkeatasoisesta koulutuksesta ja tutkimuksesta.

Tänä vuonna voimaan tulleet EU/ETA-alueen ulkopuolisten opiskelijoiden lukukausimaksut eivät suinkaan merkinneet hakijamäärien tai paikan vastaanottaneiden romahdusta tamperelaisille korkeakouluille. Kansainvälisillä markkinoilla eurooppalaiset professional bachelor- ja master -tutkinnot ovat hyvin tunnettuja ja erittäin kysyttyjä. TAMKissakin olemme saamassa myös tänä vuonna suunnilleen saman määrän kansainvälisiä opiskelijoita kuin aiemminkin. Jatkossa tutkintokoulutuksen myynti tulee olemaan uuden korkeakouluyhteisön yksi kehityskohteista.

TKI-toiminnan merkitys kasvaa

Suomalainen yhteiskunta odottaa korkeakouluilta entistä suurempaa panosta työ- ja elinkeinoelämän kehittämiseen. Erityisesti Tampereen ammattikorkeakoulun roolia alueen TKI-toiminnan kehittäjänä tulee kasvattaa. Voimakkaasti lisääntyvä yhteistyö uuden korkeakouluyhteisön sisällä luo erinomaisia puitteita uudenlaisten, monialaisten TKI-hankkeiden kehittämiseen yhdessä muiden kumppaneidemme kanssa.

Samalla yliopistojen mahdollisuus hyödyntää ammattikorkeakoulun voimavaroja yhteisissä tutkimushankkeissa tuo yliopiston tutkijoille mahdollisuuden keskittyä tieteelliseen työhön.

TKI-toiminnassa jos missä korkeakouluyhteisöllä on yhteistyöllä saavutettavissa hyviä tuloksia.

Korkeakoulupalvelut

Korkeakouluyhteisö ja sen jäsenet tarvitsevat luonnollisesti jatkossakin monenlaisia palveluja. Ehkä paras esimerkki, josta voi ottaa mallia yhteisten palveluiden järjestämiseen, on tamperelaisten korkeakoulujen pari vuotta sitten kehittämät yhteiset liikuntapalvelut.

Palvelujen järjestämisessä ammattikorkeakoulu ja uusi säätiöyliopisto tulevat sopimaan monista yhteisistä palveluista ja luonnollisesti järjestämään monia palveluja erikseen, silloin kun se on palvelujen saatavuuden ja järjestämisen kannalta tarpeellista. Tässäkin kehitystyössä on syytä pitää ensisijaisesti mielessä palvelun tarvitsijan tarpeet ja toimintojen taloudellisuus.

Tilakysymysten osalta Tampereen ammattikorkeakoulun hallitus on päättänyt tehdä tämän vuoden aikana selvitystyön tulevien tilaratkaisujen pohjaksi. Se tulee antamaan aikanaan suuntaviivoja siihen, miten ammattikorkeakoulutoiminnan oppimis- ja TKI-ympäristöt sijoittuvat. Ammattikorkeakoulun tilasuunnittelun aikataulu määräytyy pitkälti sen perusteella, että vuoden 2020 jälkeen tarvitsemme korvaavat tilat Kuntokatu 4:ssä sijaitsevalle toiminnalle. Lähtökohtana TAMKin oppimisympäristöjen suunnittelussa on luonnollisesti ammattikorkeakoulutoiminnan tarpeet, ottaen huomioon koulutus- ja TKI-toiminnan yhteistyön uuden yliopiston kanssa.

Korkeakoulun kehittäminen on evoluutiota ei revoluutiota

Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhdistyminen ja uudenlaiset konsernit tuntuvat usein vallankumoukselliselta. Rakenteellisia organisaatiomuutoksia nähdäkseni tehdään kuitenkin vain siksi, että korkeakoulutoiminta voi entistä tuloksekkaammin vastata muuttuvan yhteiskunnan tarpeisiin.

Todellinen korkeakoulutuksen ja tutkimuksen kehitys tapahtuu professoreiden, opettajien, tutkijoiden ja opiskelijoiden pitkäjänteisen työn tuloksena – evoluutiona. Siinä ei ole juuri jaossa ’eurojackpotteja’, mutta olen varma, että muutamien vuosien päästä olemme pitkällä! Toivon ja uskon, että uudessa Tampere3-yhteisössä annetaan evoluutiolle mahdollisuus.

Markku Lahtinen, rehtori

SSA-LLA

Mikä ihmeen otsikko? En kirjoita Salla S:stä. Enkä SS:stä, vaikka se ajankohtainen aihe ehkä olisikin.

Otsikko viittaa yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen johtamisen peruseroavuuksiin. Jos luet eteenpäin, niin selviää millä tavoin.

Muistan, kun olin nuorena rehtorina menossa kauniina kevätpäivänä 2003 silloisen opetusministeriön järjestämään tilaisuuteen Helsingin Paasitornin kokoustiloihin. Kokous oli tyypillinen ammattikorkeakoulujen rehtoreille järjestetty ministeriön seminaari, jossa puhuttiin tuleviin tavoite- ja tulossopimusneuvotteluihin valmistautumisesta. Erityisenä aiheena kokouksessa oli edellisenä syksynä eduskunnalle annettu hallituksen esitys uudesta ammattikorkeakoululaista. Uudessa laissa määriteltiin ensimmäistä kertaa ammattikorkeakoulu instituutiona, joka valtioneuvoston myöntämällä toimiluvalla toimii ammattikorkeakouluna. Toimilupa voitiin myöntää kunnalle, kuntayhtymälle, säätiölle tai osakeyhtiölle.

Tämä oli perustavanlaatuinen muutos aiempaan lainsäädäntöön, jossa ammattikorkeakoulun toiminta perustui vuoden 1995 lakiin ammattikorkeakouluopinnoista. Toki jo 1990-luvulla puhuttiin ammattikorkeakouluista, vaikka niillä ei institutionaalista asemaa ollutkaan.

Yksi yksityiskohta tästä hallituksen esityksestä, ja sittemmin laista, on jäänyt erittäin hyvin mieleeni. Olin menossa tilaisuuteen hyvissä ajoin, ja pysähdyin Paasitornin ovelle juttelemaan opetusministeriön hallitusneuvoksen Matti Rajakylän kanssa. Matti poltteli rauhallisesti piippuaan, kuten tavallista, vaihtaessamme kuulumisia. Kuulumisten jälkeen Matti sanoi, että eduskunnassa käytyjen keskustelujen pohjalta hän on oikein pohtimalla pohtinut, miten ammattikorkeakoulun koulutuksen ja tutkimuksen vapaus tulisi järjestää. Lopulta hän oli päätynyt esittämään muutosta hallituksen esitykseen siten, että ”Ammattikorkeakoululla on opetuksen ja tutkimuksen vapaus”. Pitkän pohdinnan tuloksena tämä kokenut lainsäädäntöneuvos oli päätynyt esitykseen, että opetuksen ja tutkimuksen vapaus tulee olla nimenomaan ammattikorkeakoululla – ei samoin kuin yliopistolaissa, jossa säädetään, että ” Yliopistoissa vallitsee tutkimuksen, taiteen ja opetuksen vapaus.”

Pieni ero, ssa – lla, mutta tarkoituksellinen ja merkittävä. Matti Rajakylä nimenomaan perusteli, että ammattikorkeakoulutoiminnassa instituutiolla on valta, vastuu ja vapaus päätettäessä tutkimusaiheista ja koulutuksista. Yliopistoissa puolestaan lainsäädäntöön valittu sanamuoto korostaa enemmän yliopistoyhteisön jäsenten vapautta tutkimuksessa, taiteessa ja koulutuksessa. Eduskunta päätti ammattikorkeakoululain juuri aiemmin mainitussa muodossa, ja tämä ero on haluttu säilyttää nykyisinkin voimassa olevassa lainsäädännössä.

Tällainen toistakymmentä vuotta vanha asia tuli mieleeni muistin sopukoista, kun pohdin eroja ja yhtäläisyyksiä yliopiston ja ammattikorkeakoulun johtamisessa. Minusta tämä on niin merkittävä ja perustavaa laatua oleva kysymys, että sitä on hyvä pohtia vielä tarkemminkin meneillään olevassa Tampere3-kehitystyössä tutkimuksen ja koulutuksen käytännön johtamisrakenteita mietittäessä.

Markku Lahtinen

Markku Lahtinen

TAMKin rehtori ja toimitusjohtaja

Toimiluvat tulivat, mutta toimivatko luvat?

Ornamental Christmas Tree Ball
Toimilupien hakuprosessi on nyt ohi, ja kaikki nykyiset ammattikorkeakoulut saivat uuden toimiluvan. Mutta toimivatko nämä luvat?

Hakukierroksen tavoitteena oli, että ammattikorkeakoulut profiloituvat omille vahvuusalueilleen ja osaaminen kootaan riittävän suuriksi kokonaisuuksiksi. Lopputulemana kuitenkin vain muutama ammattikorkeakoulu luopui muutamista hyvin pienistä koulutuksista. Toki näilläkin on merkitystä. Esimerkiksi TAMKissa kulttuurialan rahoituksen pienentyessä noin 40 prosenttia oli välttämätöntä luopua jostakin, jotta jatkossa toteuttava kulttuurialan koulutus on riittävän vahvalla pohjalla.

Toimilupa määrittelee nyt koulutusvastuut kullekin ammattikorkeakoululle. Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi tutkinnosta luopumiseen tai uuden tutkinnon aloittamiseen tarvitaan valtioneuvoston lupa. Jotenkin uskoisin, että yhä nopeammin muuttuvassa yhteiskunnassa tarvittaisiin hieman nopeampaa ja joustavampaa menettelyä koulutusvastuiden muutoksien tekemiseen.

Toimilupakierroksella, ja jo ennen sitä, näkyvämpiä muutoksia on ollut ammattikorkeakoulujen toimipisteiden määrän väheneminen. Kahdeksastakymmenestä on nyt tultu vähän yli neljäänkymmeneen, eivätkä vähennykset tähän jää. Toimilupiin sisältyvien kehittämisvelvotteiden perusteella karsintaa on vielä tulossa.

Kulunutta vuotta pohtiessa herää väkisinkin kysymys, oliko toimilupien peruuttaminen ja uudelleen päättäminen aivan tarpeettoman järeä keino savutettuihin tuloksiin nähden. Tosin poliittinen päätöksenteko näyttää olevan niin vaikeaa, että olisiko ilman toimiluvan menettämisen uhkaa tapahtunut yhtään mitään. Ammattikorkeakoulujen rahoitukseen kohdistunut noin 18 prosentin säästövelvoite olisi silloin viety läpi kaikenkattavasti juustohöylällä, mikä olisi ollut kaikkein huonoin vaihtoehto.

Hyödyllisintä toimilupahaun valmistelussa oli varmaankin toimintojen monipuolinen arviointi eli se keskustelu, mitä käytiin niin oman ammattikorkeakoulun sisällä kuin kollegoiden kanssa. Ammattikorkeakoulusektorin rakenteellisessa kehittämisessä on päästy hyvään alkuun.

Markku Lahtinen
TAMKin rehtori ja toimitusjohtaja, Arene ry:n puheenjohtaja

 

TAMKissa on valintojen paikka

Median mielenkiintoinen maailma

Kuluneen viikon aikana olen ollut julkisuudessa nopeasti arvioiden enemmän kuin muuten tällä vuosikymmenellä yhteensä, viidessä päivässä 9 lehtikirjoitusta TAMKin toimilupahakemuksen valmistelusta. Verkkokeskustelu on oma lukunsa, se näyttää kulkevan ihan omia polkujaan. Kokonaiskuva tilanteesta on jäänyt hämäräksi.

Mediajulkisuudessa huomio on kiinnittynyt lähinnä kuvataiteeseen, vaikka samassa esityksessä ehdotetaan luovuttavaksi myös ensihoidon, laboratorioanalytiikan ja kirkkomusiikin koulutuksista sekä useista suuntautumisvaihtoehdoista esim. tekniikassa. Näistä monet ovat suurempia kuin kuvataiteen koulutusohjelma, samoin kuin jo viime vuonna opetusministeriön päätöksillä lopetetut matkailun ja viestinnän ohjelmat.

Uuden toimiluvan hakemisen lähtökohtana on ollut ammattikorkeakoulun ja ylläpitäjäyhtiön hallitusten yhteinen ja yksimielinen linjaus. Kun TAMKin saama valtionrahoitus vähenee 12–15 %, on tehtävä valintoja. On luovuttava joistakin koulutuksista, ja vahvistettava jäljelle jääviä.

Valmistelutyö perustuu siis arvovalintoihin ja tarkoituksenmukaisuuteen – kaikkialla ei kannata kouluttaa kaikkea. Kuvataiteen koulutuskin saisi entistä paremmat lähtökohdat niillä paikkakunnilla, missä sitä jatketaan.

Ensi syksyksi TAMKin, niin kuin muidenkin ammattikorkeakoulujen, on tarkennettava profiiliansa ja keskityttävä entistä tarkemmin valituille painoaloille. Emme aliarvosta, saatikka vastusta kuvataidetta, vaan haluamme turvata mahdollisimman laajan ja laadukkaan koulutuksen, niin kulttuurialalla kuin kaikilla muillakin koulutusaloillamme.

On hyvä muistaa, että opetus- ja kulttuuriministeriö säätelee voimakkaasti ammattikorkeakoulujen mahdollisuuksia päätöksentekoon. Opiskelupaikkojen siirrosta koulutusalalta toiselle päätetään opetusministeriön kanssa käytävissä sopimusneuvotteluissa. Ministeriö ohjaa näin koulutusta haluamilleen koulutusaloille. TAMKin opiskelijamäärät ja tutkintotavoitteet on sovittu koulutusalakohtaisesti vuoteen 2016 saakka.

Opetusministeriön erityinen vaatimus on vähentää kulttuurialan koulutusta Suomessa. Juuri OKM:n päätöksellä TAMKistakin vähennettiin tältä vuodelta 55 aloituspaikkaa (30 %) kulttuurialalta. Uudessa toimilupaesityksessämme kuvataiteen 20 vuotuista aloittajaa siirtyisivät elokuva- ja tv-alan sekä median koulutukseen, jotka muodostaisivat ytimen TAMKin toiminnoille Tohloppiin syntyvässä Mediapolis-yhteisössä. Näin TAMK haluaa olla mukana tässä Tampereen kaupungille ja koko kaupunkiseudulle tärkeässä kehityshankkeessa. Taiteen osaaminen ei tässä yhteydessä häviä minnekään.

TAMKin tahto on uudistua ja samalla turvata laadukas koulutus. Valitettavasti niukkenevilla resursseilla emme pysty kaikkia nykyisiä koulutuksia tarjoamaan. Työelämäkorkeakouluna kiinnitämme erityistä huomiota koulutuksemme laaja-alaisuuteen ja työmarkkinavastaavuuteen. Jatkamme TAMKin kehittämistä Pirkanmaan työelämältä saamallamme ohjauksella ja tuella.

Rehtori Markku Lahtinen