Aihearkisto: Aura Loikkanen

Vieraskielinen koulutus ja epäterve kilpailutilanne

Korkeakoulupalveluiden johtaja Aura Loikkanen, 21.5.2018

Aura Loikkanen

Aura Loikkanen

Lukuvuosimaksujen periminen on luonut kilpailutilanteen suomalaisten korkeakoulujen välille. Emme kilpaile ainoastaan toisten maiden yliopistojen kanssa kansainvälisillä markkinoilla, vaan maan sisäisesti vielä enemmän. Koulutuksen laatu ei ole ratkaiseva kilpailutekijä. Seminaareissa puhutaan kauniisti yhteistyöstä ja suomalaisen koulutuksen yhteismarkkinoinnista maailmalle. Mutta korkeakoulukentässä on epäterveitä kilpailutekijöitä, jotka vievät pohjan ja halunkin yhteismarkkinoinnille ja yhteistyölle.

Kun TAMK määritti lukuvuosimaksun suuruutta, otimme huomioon koulutuksen kustannukset, lisääntyvien markkinointiponnistelujen kustannukset ja lisäksi stipendirahaston kartuttamisen perittävillä maksuilla. Jo ensimmäisenä vuonna katoimme kaikki kansainväliseen markkinointiin kohdennetut resurssit opiskelijoiden lukuvuosimaksuilla. Jatkossa tavoitteena on luonnollisesti kasvavien opiskelijamäärien ansiosta entistä suurempien summien kohdentaminen koulutusten kehittämiseen.

Kaikki korkeakoulut eivät lähteneet tälle tielle. Osa korkeakouluista on määrittänyt perittävän lukuvuosimaksun alhaiseksi luottaen siihen, että OKM:n rahoitus tutkinnoista ja opintopistekertymistä koskee jatkossakin täysimääräisesti myös maksavia opiskelijoita. Edelleen löytyy ammattikorkeakouluja ja yliopistoja, joissa opiskelu on apurahoista johtuen ilmaista kaikille tai lähes kaikille EU- tai ETA-alueen ulkopuolelta tuleville opiskelijoille. Lisänä tarjotaan vielä elinkustannusstipendi, jolla tuetaan Suomessa asumista. Niinpä markkinoimme rinta rinnan maailmalla saman sisältöistä koulutusta, toinen vain maksaa lähes 10 000 euroa vuodessa ja toinen ei mitään.

TAMKin toiveena oli Tampere3:a suunnitellessa rakentaa selkeitä jatko-opintomahdollisuuksia Tampereella englanninkielisen AMK-tutkinnon suorittaneille. Useat kansainväliset opiskelijamme harkitsevat heti tutkinnon suoritettuaan maisteriopintoja ja olisi hienoa, jos opiskelijat voisivat jäädä tutulle paikkakunnalle jatkamaan opintojaan. Englanninkielisiin ylempiin AMK-koulutuksiimme vaaditaan kuitenkin kolmen vuoden työkokemus, ja siksi yliopistojen maisteriopinnot ovat hieno mahdollisuus myös meidän opiskelijoillemme.

Yliopistot ovat havahtuneet siihen, että ammattikorkeakoulujen EU/ETA-alueen ulkopuolisten opiskelijoiden määrät eivät laskeneet yhtä paljon kuin yliopistojen vastaavat opiskelijamäärät. Niinpä yliopistot nyt kilvan valmistelevat vieraskielisiä kanditason ohjelmia, ja antavat saman tien oikeuden myös maisterin tutkinnon opiskeluun.  Olen ymmärtänyt, että yliopistoilla yhtenä tärkeimpänä motiivina on taata hyvien tohtoriopiskelijoiden saaminen vieraskielisen koulutuksen tarjontaa laajentamalla. Tampereella toivottavasti edetään hyvässä yhteistyön hengessä ja tehdään avauksia koulutuksista, jotka eivät kilpaile sisällöllisesti keskenään. Tähän haluan luottaa.

Kilpailun tervehdyttämiseksi valtion täysimääräinen rahoitus pitäisi poistaa lukuvuosimaksuvelvollisten opiskelijoiden tutkinnoista. Näin korkeakoulu joutuisi kantamaan taloudellisen vastuun ja joutuisi hinnoittelemaan tuotteensa markkinalähtöisesti. Vai olisiko sittenkin niin, että hinnoittelu on jo nyt markkinalähtöistä? Ei uskota omaan tuotteeseen ja myydään sitä alihintaan tai annetaan ilmaiseksi, jotta kauppa ylipäätään kävisi.

Ammattikorkeakoulujen ylempien AMK-tutkintojen kolmen vuoden työkokemusvaatimuksen poistamisesta keskustellaan ajoittain. Jos näin toimittaisiin, voisivat ammattikorkeakoulutkin tarjota suoria maisteriväyliä AMK-tutkinnon suorittaneille ja yliopistoilta häviäisi tämä kilpailuetu. Toisaalta uskon maailmalla olevan pilvin pimein työssä käyviä bachelor-tutkinnon suorittaneita, jotka haluaisivat täydentää osaamistaan maisteritasolle. Yliopistojen tarjonnasta poikkeava profiili työkokemusvaatimuksineen tulisi näissä ylemmissä AMK-tutkinnoissamme säilyttää kilpailutilanteesta huolimatta.

Valtakunnallinen väliraportti lukuvuosimaksujen käyttöönotosta ja sen vaikutuksista julkistetaan viimeistään syyskuussa ja loppuraportti vuoden 2020 lopussa. Mielenkiinnolla odotan tuloksia ja johtopäätöksiä. Jos lukuvuosimaksujen periminen todetaan epäonnistuneeksi politiikaksi, korkeakoulut voivat syyttää itseään ja omia toimiaan.  Valtion (ymmärtääkseni) siirtymävaiheen ratkaisut koulutuksen rahoitukselle tukevat epätervettä kilpailua ja vesittävät lukuvuosimaksujärjestelmää. Hyvänä tarkoituksena on ilmeisesti ollut siirtymävaiheen helpottaminen.

Myös ulkoministeriö osallistuu omalla byrokratiallaan hankaloittamaan ulkomaisten opiskelijoiden saapumista Suomeen. Maailmalta on tullut viestejä, että haastatteluaikoja konsulaatteihin viisumihakemuksia varten saadaan vasta elokuulle. Viisumin saanti myöhästyy ja opiskelijat saapuvat auttamattomasti myöhässä opintoihinsa.

Koulutuksestahan piti tulla merkittävä vientituote Suomelle!

Kuva: Joel Forsman

No Problem is a Problem

Aura Loikkanen, Korkeakoulupalveluiden johtaja 21.11.2017

Aura Loikkanen

What is Your Problem?

Mitä ongelmaa sinut on palkattu ratkomaan? Millä tavalla sinä voit tehtävässäsi olla tuottamassa lisäarvoa TAMKille? TAMKilla on tehtävä yhteiskunnassa ja visio tuottaa parasta ammatillista korkeakoulusta Suomesta maailmalle.

Minun osani on ratkaista, miten parhaalla mahdollisella tavalla organisoida ja mahdollistaa Korkeakoulupalvelujen antama tuki TAMKin ydintoiminnoille, jotta TAMK voi tehtävänsä täyttää ja visionsa saavuttaa. Minun ratkaistavakseni annetun ongelman määrittely motivoi ja suuntaa toimintaani. Isosti ja pienesti. Minulla on vastuu tehdä työni, mutta myös kehittää omaa työtäni ja tehtäväkenttääni. Työn arjessa pienten ongelmien näkeminen ja ratkaiseminen johtavat positiiviseen kehittämisen kierteeseen. Pienin askelin kohti muutosta.

No See Problems, no Need for Management

Meillä kaikki on ihan hyvin. Kaikki sujuu, hakijoita riittää, opiskelijoiden palaute on ihan hyvää. Tyytyväisyys voi tukahduttaa kehittämisen. Lean-ajattelussa esimiehen keskeinen tehtävä on nähdä ongelmia ja johtaa niin, että työntekijät alkavat nähdä ongelmia. Jos ongelmia ei ole (niitä ei havaita), mihin esimiestä tarvitaan?

Not a Solutioning Mind but a Questioning Mind

Esimiehen tehtävä ei olekaan ensi sijassa ratkaista ongelmia! Lean-koulutuksessa saimme tehtäväksi tarkkailla ravintolan ruokajonoja ja miettiä, mikä olisi seuraava askel kehittämisessä. Jokainen ryhmä raportoi havaintonsa pikaisesti ja käytti suurimman osan ajasta ratkaisuehdotusten esittelyyn. Jokainen ryhmä. Väärin! Oikean ongelman määrittely on se juttu! Jotkut ratkaisuehdotuksista olisivat johtaneet mittaviin investointeihin. Olemmekohan ammattikorkeakoulussa liian ratkaisukeskeisiä? Emme paneudu riittävästi ongelmaan ja sen syihin, vaan hyvin pikaisesti siirrymme ratkaisujen ideointiin.

Tiukka talous pakottaa toisenlaiseen ajatteluun. Mitä voimme karsia, että pystymme keskittämään voimavaramme siihen, mikä tuottaa eniten arvoa asiakkaalle? Ne, jotka työtä tekevät, ovat usein parhaita asiantuntijoita työn kehittämisessä. Siksi esimiehen tulee johtaa niin, että työntekijät alkavat nähdä ongelmia.

Kun TAMKissa ilmoitettiin syksyn aluksi jälleen yt-prosessin aloittamisesta, pääluottamusmiehemme Päivi Koppanen kehotti TAMKilaisia yhdessä miettimään, miten selviämme valtion rahoitusosuuden vähenemisestä. Mihin meidän tulee keskittyä, että voimme olla tuottamassa arvoa opiskelijallemme tai yhteistyökumppanillemme? Lean-ajattelusta olisi tässä apua.

Tampere3 and Problems

Tampere3-työssä ei juuri nyt muuta olekaan kuin ongelmia ratkottavaksi. Hieno mahdollisuus siis! Kunpa toimijoilla olisi malttia pysähtyä määrittelemään ongelmia ennen kuin lähdetään esittelemään ratkaisuja. Vaarana on, että päädytään ratkomaan ihan vääriä ongelmia. Taisimme luvata prosessiin lähtiessämme, että yhteistyöllä voidaan saada lisää resursseja opetukseen ja tutkimukseen.

Lee, Alice. Lean Facilitator Training. Lean Enterprise Institute. Koulutus TAMKissa 4.-5.9.2017.

Tampere3 ja organisaatiokulttuurit

Aura Loikkanen

Tampere3 opintopalveluiden henkilökunta, noin 100 henkilöä, kirjasi asiakkaan toiveita tulevan korkeakouluyhteisön palveluille

Tampere3 opintopalveluiden henkilökunta, noin 100 henkilöä, kirjasi asiakkaan toiveita tulevan korkeakouluyhteisön palveluille

Poden Tampere3-päätösten jälkeistä krapulaa. Päätä särkee, väsyttää ja on vähän nuhruinen olo. Meillä meni kovaa vielä pari viikkoa sitten. Yhdistymisvalmistelujen lakkauttamispäätösten taustalla on useita syitä. Julkisuudessa on puitu esimerkiksi johtamiskulttuurin erilaisuutta eri yliopistoissa. Erot näyttävät yhteen sovittamattomilta. Organisaatiokulttuuri on yksinkertaisesti sitä, miten meillä asiat tehdään, miten meillä toimitaan.

Tampere3 opintopalveluiden henkilökunta oli alkusyksystä koolla suunnittelemassa omaa toimintaansa uudessa korkeakouluyhteisössä. Kysyimme, mitä erityisesti ihmiset haluaisivat omasta korkeakoulustaan viedä mukanaan tähän uuteen yhteisöön. Kaikkien kolmen korkeakoulun henkilöstön vastauksissa selkein viesti oli: organisaatiokulttuurimme. Taustalla oli pelkoja byrokratian lisääntymisestä ja päätöksenteon siirtymisestä kauas toiminnasta. Oma tuttu organisaatiokulttuuri halutaan säilyttää.

Millaisia sitten nämä organisaatiokulttuurit ovat? Ollaan opiskelijakeskeisiä, opiskelijalähtöisiä, opiskelija on kehittämiskumppani, ollaan joustavia, välittömiä, on tekemisen meininkiä. Kaikki siis kuvasivat lähes samoin sanoin omaa kulttuuriaan. Myöhemmin kyllä, kun asiaa kysyttiin vielä kirjallisesti, omasta kulttuurista löytyi myös negatiivisia asioita: byrokraattinen, sisäänpäin lämpiävä, kankeahko.

TAMK ja Pirkanmaan ammattikorkeakoulu (PIRAMK) yhdistyivät vuoden 2010 vaihteessa. Olimme valmistelleet yhdistymistä lukuisissa työryhmissä, mutta vasta kun toimimme todella yhdessä, havahduimme erilaisiin toiminta- ja palvelukulttuureihimme. Sen sijaan, että olisimme yrittäneet väkisin muuttaa palvelukulttuuria omista lähtökohdistamme, päätimme sisäisissä palveluissa lähteäkin miettimään, millaisen palvelukulttuurin halusimme luoda uuteen TAMKiin. Emme siis neuvotelleet, otammeko TAMKin palvelukulttuurin vai PIRAMKin palvelukulttuurin, vaan yhdessä unelmoimme uudesta uljaasta TAMKista. Halusimme palveluissa keskittyä asiakkaan kokemukseen ja sitä avaamalla saimme määriteltyä myös palvelukulttuurimme. Päätimme tavoitella palvelua, jossa asiakas kokee, että palvelua on helppo löytää ja saada. Asiakkaan pitää voida luottaa palvelun asiantuntemukseen sekä siihen, että asiat hoidetaan loppuun asti. Asiakkaan kokema arvostus nousi tärkeäksi erityisesti muutosvaiheen paineisen ilmapiirin myötä.

Tätä olemme harjoitelleet nyt jo useamman vuoden ajan, välillä takkuillen ja rahoituksen supistuessa painiskellen. Tämä on jotain sellaista, mitä minä haluaisin viedä mukanani mahdolliseen uuteen korkeakouluyhteisöön. Keskittymistä siihen, millainen se uusi korkeakouluyhteisö olisi parhaimmillaan. Uuden imun tulee kasvaa niin vahvaksi, että vanhoihin ei enää haluta palata.

Julkaisu TAMKin palvelukulttuurin kehittämishankkeesta http://julkaisut.tamk.fi/PDF-tiedostot-web/B/64-Ei-paha.pdf

Aura Loikkanen
Aura Loikkanen, Korkeakoulupalveluiden johtaja

 

 

Kohtaamisia ja havahtumisia

 

Pääsin kahden pienen lapsen äitinä etelänlomalle. Kohteella ei minulle ollut muuta väliä kuin, että saan levätä ja kylpeä auringossa. Päädyin Marokkoon.

Parin lepopäivän jälkeen virisi uteliaisuus tutustua ympäristöön. Pyöräilin hihattomassa hellepuserossa ja shortseissa ympäri kaupunkia.

Jo on ystävällistä väkeä, ajattelin, kun lapset ja nuoret naiset hymyilivät ja kikattelivat keskenään, kun he näkivät minut. Mutta jos pelkällä katseella voisi murhata, olisin jo kuollut. Parin vanhemman miehen kohtaaminen riitti ja ymmärsin palata kiireesti turistialueelle.

Saavuin Namibiaan passissani vain päivän viisumi. Tarkoitus oli kuitenkin viipyä maan pohjoisosassa kahdeksan viikkoa. Minua käskettiin hankkimaan viisumi koko ajalle, mutta kukaan ei osannut sanoa, mistä saisin sellaisen.

Kiersin Windhoekissa liki 40 asteen lämmössä virastosta virastoon, luukulta luukulle. Olin aivan käsittämättömän sekaisin suunnista, vaikka luulin osaavani lukea karttaa. Yhdeltä virkailijalta sain viharyöpyn niskaani. Te eurooppalaiset tulette tänne ja viette meidän työpaikkamme! Mitä te täällä teette!

Vaihto-opiskelijoiden tervetulotilaisuus alkamassa

En lakkaa ihastelemasta sitä, kuinka paljon satsaamme vaihto-ohjelmien kautta opiskelijoiden mahdollisuuksiin saada kokemuksia vieraasta kulttuurista. Lukuvuoden huippuhetkiäni on toivottaa kansainväliset vaihto-opiskelijamme tervetulleiksi TAMKiin. Mikä mahdollisuus heille annetaankaan! Valitettavasti useimmille kokemus vieraasta kulttuurista taitaa jäädä turistitasolle. Harvoin vaihto-opiskelija edes kutsutaan kohdemaassa jonkun kotiin. Toki ystävystyminen muiden vaihto-opiskelijoiden kanssa on arvo sinänsä.

Ulkomaiset tutkinto-opiskelijat kokevat vaihto-opiskelijoita syvemmin kulttuuriset erot ja myös siihen liittyvät vierauden tunteet. Kun olet itse kokenut vierautta ja ulkopuolisuutta ymmärrät heitä, jotka sitä myös kokevat. Empatiakyky rakentuu omien kokemusten kautta. Vieraan ja vierauden kohtaaminen havahduttaa pohtimaan omia asenteitaan.

Tampereen korkeakoulut järjestävät ystäväperhetoimintaa ulkomaisille tutkinto-opiskelijoille. Toiminta aloitettiin muutama vuosi sitten. Moni ulkomaisista tutkinto-opiskelijoista nimittäin valmistui korkeakoulustamme ilman, että oli saanut koko opiskeluaikanaan kutsua suomalaiseen kotiin. Ystäväperheenä toimiminen on hieno mahdollisuus korkeakoulun henkilökunnalle ja kenelle vain (!) auttaa Suomeen sopeutumisessa ja toisaalta mahdollisuus avartaa omia näkemyksiään maailmasta. Voipa tällainen toiminta poikia myös hääkutsuja ulkomaille!

Korostamme ammattikorkeakoulussa kouluttautumista työelämään, tietoja, taitoja ja asenteita, joita työelämässä ja joskus rajatummin, tulevissa työtehtävissä tarvitaan. Nyky-yhteiskunnassamme korostuu kyky eri kulttuuritaustaisten ihmisten ymmärtämiseen ja empatiaan. Jokaisella opiskelijalla, lähti hän sitten ulkomaille tai ei, tulee antaa mahdollisuus kulttuuristen asioiden pohdiskeluun ja kokemuksiin monikulttuurisessa ympäristössä. Tässä meillä taitaa vielä olla parantamisen varaa.

Vaihto-opiskelijat kaupunkikierroksella Tampereella

Vaihto-opiskelijat kaupunkikierroksella Tampereella

Meillä on Tampereella reilut viisisataa turvapaikanhakijaa. He kokevat vierautta ja ulkopuolisuutta. Vaikka valtaosa ei Suomeen jäisikään, on parempi, että he kohtaavat täällä ymmärrystä ja lämpöä kuin vihaa ja kylmyyttä.

TAMK on luvannut Työ- ja elinkeinoministeriölle kannustaa henkilökuntaansa ja opiskelijoitaan vapaaehtoistoimintaan turvapaikanhakijoiden parissa. TAMK pyrkii järjestämään koulutusta vapaaehtoisille vielä nyt lopputalvesta. Opiskelijaryhmät voivat perustaa projektin toteutettavaksi turvapaikanhakijoiden kanssa ja saada siitä opintopisteitä. Kuulin, että musiikin opiskelijat jo suunnittelevat musiikkiprojektia, sosiaali- ja terveysalan opiskelijoista monet ovat olleet syksystä lähtien mukana vapaaehtoistoiminnassa ja ainakin sosiaalialalla toiminta hätämajoitus- tai vastaanottokeskuksissa on sisällytetty opintojaksoon. Loistavaa!

Kannattaa asettaa itsensä alttiiksi uudelle ja vieraalle. Voi olla, että se yllättää ja kasvattaa.

Aura Loikkanen

Teksti: Aura Loikkanen, Johtaja, Korkeakoulupalvelut
Valokuvat: Korkeakoulupalveluiden kuva-arkisto

P.s. Passini löysin Pohjois-Namibian savannilla viettämäni kahdeksan viikon jälkeen samalta viraston pöydänkulmalta, johon sen olin jättänyt saavuttuani maahan. Yhden päivän viisumi oli vanhentunut jo aikaa sitten. Suuntavaistoni menettämiseen Windhoekissa oli luonnollinen syy. Aurinko paistoi keskipäivällä pohjoisesta.

Yhteyshenkilö vapaaehtois- ja ystäväperhetoiminnassa: kv-suunnittelija Mirja Onduso

Odotuksia työpäivälle

Kuva: Ismo Santapukki

Kuva: Ismo Santapukki

Maanantaiaamu. Ajan autolla. Matkalla havahdun siihen, miten kiva on mennä töihin. Iltapäivällä on palaveri, jossa pääsen kuulemaan, mitä muualla TAMKissa tapahtuu. Ja TAMKissa tapahtuu. On Tampereen korkeakoulujen yhdistymisselvityksiä, tutkimus- ja kehittämistyötä, opetuksen kehittämistä ja rakennusprojekteja.

Aamulehti (16.10.2014) pyysi yrittäjä Heikki Lindevallia ja Tredean matkailun kehittämispäällikköä Mari Saloniemeä muotoilemaan hyvän iskulauseen, jolla aloittaa päivä.

– Ahaa, mitä mielenkiintoista tänään on tekeillä? sanoi Lindevall.
– Jokainen päivä on mahdollisuus, muotoili Saloniemi oman iskulauseensa.

Mieleeni muistui Nalle Puhin ja Nasun keskustelu:

– Kun heräät aamulla, Puh, sanoi Nasu viimein, mitä sanot ensimmäiseksi itseksesi?
– Tahtoisinpa tietää, mitä saamme aamiaiseksi, sanoi Puh. Mitä sinä sanot, Nasu?
– Tahtoisinpa tietää, mitä jännittävää tapahtuu tänään, sanoi Nasu.

Luin vastikään erään henkilön kokemuksia liukuhihnatyöstä. Hän ikävystyi kuollakseen tehtävässään. Samalla hän ihmetteli kahta työtoveriaan, jotka aina tulivat innoissaan ja iloisina töihin. He tekivät samaa liukuhihnatyötä kuin hänkin, mutta heillä oli töissä hauskaa. Nämä ihmiset nauttivat toistensa seurasta. On kiva tulla töihin tapaamaan mukavia työkavereita.

Työ voi olla intohimo. Ainakin sellaiselta minusta kuulosti, kun työtoverini kertoi nauttivansa suunnattomasti numeroiden käsittelystä ja siitä, että saa luvut täsmäämään. Monet asiakaspalvelumme työntekijöistämme kertovat, että opiskelijoiden kanssa asioiminen on työn suola. Opiskelijatkin vaistoavat tämän. Joka vuosi opiskelijoille suunnatussa palautekyselyssä vastaajat nimeävät työntekijöitämme ja kiittävät saamastaan avusta.

Sanotaan, että nykynuoret odottavat työltään ennen kaikkea merkityksen kokemista. Varmasti useimmat meistä toivovat samaa. Se, että tiedän tekeväni arvokasta osaa kokonaisuudesta, on tärkeää. Hienoa on kokea, että muutkin näkevät panokseni merkityksellisenä.

Kun pohdimme TAMKin sisäisissä palveluissa asiakaskokemusta, halusimme korostaa arvostuksen kokemista. Haluaisimme, että asiakas kokee, että häntä arvostetaan. Myös asiakaspalvelija toivoo, että häntä ja hänen työtänsä arvostetaan. Vaikka itse näkisinkin oman työni merkityksen, on hienoa, jos muut myös sen tunnistavat ja välittävät arvostusta. Tässä toisten työmotivaation ylläpitämisessä meillä kaikilla on rooli ja mahdollisuus.

Kahvihuoneessamme oli perjantaisin kakkuarpajaiset. Kakun voittanut sai päättää, viekö kakun kotiinsa vai jakaako sen kahvitunnilla työkavereiden kanssa. Usein söimme kakun yhdessä. Voittaja sai kunnian leipoa uuden kakun seuraavan viikon arpajaisiin. Joskus perjantaisin töihin lähtiessäni huomasin pienen sisäisen Nalle Puhin miettivän: Millaistahan kakkua tänään saadaan.

Aura Loikkanen

Aura Loikkanen, Korkeakoulupalveluiden johtaja