Kirjoittajan arkistot: Arja Hautala

Robotit uusina työkavereinamme

Henkilöstöjohtaja Merja Jortikka 23.11.2018

Merja Jortikka

Tradenomiopiskelijat järjestävät TAMKissa vuosittain Finance and Accounting -seminaarin. Nyt teema liittyi ohjelmistorobotiikkaan seminaarin otsikolla ”Taloushallinnon robotiikka – uhka vai mahdollisuus työhyvinvoinnille”. Teema on erittäin ajankohtainen työelämän kehittämisessä. Myös media tuo robotiikkaa esille. Vastikään VTT:n tutkijat esittelivät Ratinan kauppakeskuksessa kaikelle kansalle robottiautot Martin ja Marilynin. Lisäksi humanoidirobotti Elias ihmetytti kielten opettamisen taidoillaan. Robotin ihmismäistä puolta markkeeraa TV:ssä Putous-ohjelman Afrobotti kysymyksellään ”mitä kuuluu, ihminen”.     

Oxfordin yliopiston tutkimuksen mukaan 47 % työpaikoista korvautuu automaatiolla ja tekoälyllä seuraavan 20 vuoden aikana. Meillä Suomessa Etla arvioi, että suomalaisten työpaikoista 36 % korvautuu vastaavalla tavalla automaatiolla ja tekoälyllä.

Ohjelmistorobotiikka on tullut muun muassa taloushallintoon. Robotic Process Automation (RPA) tarkoittaa teknologiaa, jonka avulla automatisoidaan tietotyön rutiiniprosesseja. Tietokoneohjelmistot jäljittelevät ihmisen tietokoneella tekemää työtä. Työkaverina ei tarvitse olla fyysistä robottia, vaan osan työstä tekee virtuaalinen työkaveri tietojärjestelmän kätköissä. Ohjelmistorobotiikka käyttää erilaisia tietojärjestelmiä samoin kuin ihminen tekisi.

Kone, lue robotti, on auttamassa ihmistä. Hyvä ajatus on se, että voimme automatisoida rutiininomaiset prosessit. Tällöin kone tekee koneelle kuuluvan työn. Robotti toimii ihmisen apuna, kun se varmistaa toiminnan laadun ja nopeuden. Robotti myös jaksaa pakertaa ympäri vuorokauden. Taloushallinnossa robotiikan käyttöalueita ovat muun muassa laskutus, ostolaskujen käsittely, maksuliikenne sekä kirjanpito ja raportointi. Näihin sisältyy runsaasti tietojärjestelmiin naputeltavaa dataa, jonka tekijänä voi olla ihminen (manuaalinen työ) tai kone (automatisoitu työ).

Ajatuksena on, että ihmiselle vapautuu aikaa tehdä mielekkäämpää työtä. Työntekijälle mahdollistetaan enemmän asiantuntijatyötä rutiinityön sijasta. Robotiikka muuttaa työtä. Tradenomiopiskelija Mika Nurmi kertoi seminaarissa, että hän haluaa tehdä asiat nopeasti ja mahdollisimman tehokkaasti. Hän kertoi olevansa siis hyvällä tavalla laiska. Mikan kaveri ajattelee samoin. Hän oli kesätyössään törmännyt kesätuuraajan tylsimpiin tallennustehtäviin. Tilanteen muuttamiseksi hän alkoi omatoimisesti tutkia avoimelta verkkoalustalta RPA:n työkalua UiPath’ia, eikä aikaakaan, kun hän oli automatisoinut firman rutiininomaiset tallennustehtävät. Kaverilla oli mahtava kehittämisote työhönsä!

Asiantuntijatyön osuus kasvaa. Aikaa vapautuu prosessien suunnitteluun ja valvontaan sekä poikkeusten käsittelyyn. Samoin neuvontatyö mahdollistuu entistä enemmän. Selvää on, että tämä on haaste työntekijöiden osaamiselle. Nuoret tulevat työelämään aikana, jolloin robotiikka tekee taustalla rutiinityöt. Uuden työntekijän tulisi aloittaa asiantuntijatyössä. Iso kysymys on, miten osaajaksi kasvetaan, kun prosessin alkupää on robotin tekemänä näkymättömissä. Taloushallinnon ammattilaisten kouluttaminen muuttuu. Sanonta ”työ tekijäänsä opettaa” pitää yhä paikkansa, mutta työpaikalla oppiminen lähtee aiempaa useammin asiantuntijatyöstä. Jotta sitä voi tehdä, tulee tuntea prosessin alkupää riittävästi, myös ne tylsät työt, jotka kone voi suorittaa. Opintojen on annettava kattavat perustiedot vaikkapa taloushallinnon kokonaisuudesta ja töissä jatketaan sitten osaamisen syventämistä yrityksen ympäristössä ja työkaluilla.

Seminaarissa sekä opiskelijat että firmoista tulleet osallistujat pitivät robotiikkaa hyvänä juttuna. Porukasta paistoi uteliaisuus ja mielenkiinto asiaan. Asenne on siis kohdillaan tässä työelämän murroskohdassa. Tarvitsemme lisäksi osaamisen kasvattamista ja kokeilun halua. Kun ihminen määrittelee robotin työt ja osaamisen, säilyy isäntärenki-suhde selvänä. Töiden ja työolojen kehittämisen kannalta on hienoa, että tällainen mahdollisuus on olemassa ja käytettävissämme. Tervetuloa myös virtuaaliset työkaverit joukkoomme!

Muutoksen tuulia – hyppää rohkeasti mukaan

Marja Sutela, vararehtori, 28.9.2018

Sain muutama viikko sitten puhelun, joka teki minut erittäin iloiseksi. Aamuyön varhaisina tunteina iski kuitenkin raskas vastuuntunne ja epäilys omista kyvyistä. Arvaatte varmaan mistä oli kysymys. Sain tiedon siitä, että minua esitetään uuden Tampereen yliopiston koulutusvararehtoriksi. Valinta meni esityksen mukaisesti, ja aloitan yliopistolla lokakuun alussa. Vastuulleni tulevat kuulumaan myös Koulutuksen ja oppimisen, Tietohallinnon ja Kirjaston tukipalvelut, joissa työskentelee noin 400 henkilöä.

Olen ollut TAMKissa töissä lähes 13 vuotta. Aikaan on mahtunut useita organisaatiouudistuksia, eri vastuualueita ja tehtävänkuvia, tiimin jäsenten vaihtumisia ja budjettileikkauksia. Vuosiin mahtuu myös lukuisa määrä onnistumisen kokemuksia, asetettujen tavoitteiden ylittämistä sekä satoja allekirjoitettuja tutkintotodistuksia. Tunnen olevani etuoikeutettu, sillä minulla on ollut mahdollisuus työskennellä monialaisessa, suuressa ammattikorkeakoulussa hyvin läheisesti eri koulutusalojen osaajien kanssa.

Kun siirryin Joensuun yliopistosta entiseen TAMKiin koulutuksesta vastaavaksi johtajaksi, huomasin nopeasti, kuinka osaavaa henkilöstöä talossa oli töissä. Myös suhde opiskelijakunta Tamkoon oli hyvin välitön. Ammattikorkeakoulu oli ja on työyhteisö, jossa tehdään paljon tiimityötä. Aikaa on kulunut, ja TAMK on hyvin erilainen ammattikorkeakoulu kuin silloin. Yksi mieleenpainuvimmista kokemuksista vuosien varrelta on kirkkomusiikin yliopettajan eläketilaisuus, jossa opiskelijat esittivät hänelle TAMKin intranetin eläkeohjeen psalmin muodossa, moniäänisenä kuorolauluna.

Vuodet ovat olleet jatkuvaa kehittämistä ja muutosta toisensa perään. Seuraava iso askel tapahtuu vuoden 2019 alussa, kun Tampereen korkeakouluyhteisö aloittaa toimintansa. Uusi yliopisto ja ammattikorkeakoulu tulevat tekemään tiivistä yhteistyötä koulutuksessa, tutkimuksessa, TKI-toiminnassa ja tukipalveluissa. Yhteistyötä ei pidä pelätä, vaan se on suuri mahdollisuus, jopa välttämättömyys kilpailun kiristyessä rahoituksesta, osaavasta henkilöstöstä ja hyvistä opiskelijoista.

Noin 25 vuotta vanha ammattikorkeakoulujärjestelmä on siirtymässä seuraavaan kehitysvaiheeseen.  Yliopiston ja ammattikorkeakoulun välisiä omistus- ja yhteistyöjärjestelyjä on tehty Tampereen lisäksi Lappeenrannassa, Lahdessa, Rovaniemellä ja Oulussa. Seinäjoen ja Satakunnan ammattikorkeakoulut ovat ilmaisseet halunsa liittyä Tampereen korkeakouluyhteisöön. Kymenlaaksossa, missä ei ole yliopistoa, ammattikorkeakoulu on ottanut merkittävän roolin tutkimustoiminnassa.  Nyt tapahtuva muutos voi olla jopa suurempi kuin ammattikorkeakoulujärjestelmän perustaminen 1990-luvulla.

Todennäköisesti yhtenä – toivottavasti ei ainoana – valintaperusteena uuden yliopiston koulutusvararehtorin tehtävään oli juuri ammattikorkeakoulutoiminnan tuntemus.  Jotta TAMK pystyy siirtymään seuraavalle tasolle, tarvitaan rohkeutta, kunnianhimoa, verkostoitumista, kansainvälistymistä sekä osaamisen ja johtamisen jatkuvaa strategista kehittämistä. Tähän TAMKissa on kaikki edellytykset olemassa myös Tampereen korkeakouluyhteisön jäsenenä. Yhteisön brändi on vahva, voimme rekrytoida parhaimmat hakijat niin opiskelijoista kuin henkilöstöstäkin.   Suhtautumalla avoimesti yhteistyöhön ja toimimalla proaktiivisesti TAMK varmistaa opiskelijoiden ja henkilöstön hyvinvoinnin.

Suuret kiitokset TAMKilaisille ja opiskelijakunta Tamkolle kuluneista vuosista! Oli mukava tavata niin suuri joukko teitä läksiäisissäni tällä viikolla. Luin liikuttuneena muistelukirjan terveiset ja kävin lävitse lahjat ja muistamiset. Kirjaston väeltä sain lahjaksi Aku Ankan vuosikirjan ”Kadonneen kirjaston vartijat”. Tällä lienee haluttu muistuttaa minua uuden, yhteisen yliopistokirjaston rakentamisesta. Musiikin opettajista ja opiskelijoista muodostettu mieskvartetti esitti minulle Leevi Madetojan ”Hän kulkevi kuin yli kukkien”.  Jälleen ikimuistoinen elämys.

Jään kaipaamaan teitä,
Marja Sutela

Etunsa kullakin

 Mikko Naukkarinen, varatoimitusjohtaja 25.9.2018

Asioita halutaan usein ratkaista kokonaisuuden kannalta hyvällä tavalla. Aina kun ollaan riippuvuussuhteessa toiseen, käsitteet ”yhteinen etu”, ”kokonaisuuden kannalta” ja ”näkökulma” ovat erottamattomat. Tämä pätee yksittäisiin ihmisiin, ryhmiin ja organisaatioihin. Erilaiset tulkinnat kokonaisuudesta, jonka näkökulmasta yhteistä etua tulkitaan, voivat tuottaa paljonkin toisistaan eroavia käsityksiä päätöksenteon pohjana käytettävästä yhteisestä edusta.

Osakeyhtiölaki auttaa päätöksillä edistettävän kokonaisuuden hahmottamista toteamalla että ”yhtiön johdon on huolellisesti toimien edistettävä yhtiön etua”. Varmuuden vuoksi vielä määritellään, että yhtiön johtoon kuuluvat hallitus sekä toimitusjohtaja ja hallintoneuvosto, mikäli ne on nimitetty. Ikään kuin tämä ei olisi jo selvä toimintaohje, todetaan vielä, että ”hallitus tai hallituksen jäsen ei saa noudattaa yhtiökokouksen, hallintoneuvoston tai hallituksen tekemää päätöstä, joka on tämän lain tai yhtiöjärjestyksen vastaisena pätemätön”.

Ammattikorkeakoululaki on erityislaki, joka on 5 §: n mukaan tulkintajärjestyksessä ensisijainen ammattikorkeakouluosakeyhtiön sääntelyssä. AMK-laki määrää, ettei siinä hallitukselle ja rehtorille määrättyjä tehtäviä saa ottaa yhtiökokouksen ratkaistavaksi. Omistajat käyttävät päätösvaltaa yhtiökokouksessa. Asiassa, josta ei ole ammattikorkeakoululain sitovaa määräystä, toimitaan osakeyhtiölain mukaisesti.

AMK-lain saman 5 §:n mukaan AMK-osakeyhtiö ei saa jakaa osinkoa ”taikka tuottaa muuta taloudellista etua osakkeenomistajalle tai muulle toimintaan osallistuvalle”. Määräys alleviivaa periaatetta, että ammattikorkeakoulutoimintaa koskevien ratkaisujen taloudellisissa perusteissa on käytettävä tarkasteltavana kokonaisuutena AMKia ja sen etua.

Eduskunnassa on käyty AMK-lain muutostilanteissa keskustelua lakiin kirjattujen autonomiasäännösten toteutumisesta. Siksi vuoden 2018 alussa voimaan tulleen lakimuutokseen kirjattiin lausuma, jonka mukaan ”eduskunta edellyttää, että hallitus varmistaa, että yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen korkeakoulukonsortioissa ammattikorkeakouluja koskeva päätöksenteko tapahtuu ao. ammattikorkeakoulussa omistuspohjasta riippumatta. Lisäksi hallituksen tulee varmistaa, että valtionrahoitusjärjestelmän mukainen rahoitus käytetään korkeakoulukonsortioissa rahoituslainsäädännön mukaisesti ja että yhteistyöstä koituva taloudellinen tai muu hyöty jakautuu tasapuolisesti konsortion kaikille korkeakouluille. Hallituksen tulee antaa sivistysvaliokunnalle selvitys kaikkien konsortioiden hallintomallien ja rahoitusjärjestelmien toimivuudesta vuoden 2021 loppuun mennessä.”

Toisistaan poikkeavat näkemykset kokonaisuuden kannalta yhteisestä edusta eivät yleensä ole oikeita tai vääriä, vaan erilaisista tarkastelukokonaisuusista johdettuja loogisia näkökulmia asiaan. AMKin osalta päätöksentekoa helpottaa se, että käytettävä näkökulma ja edunsaaja on niin selkeästi kirjattu lainsäädäntöön.

Vieraskielinen koulutus ja epäterve kilpailutilanne

Korkeakoulupalveluiden johtaja Aura Loikkanen, 21.5.2018

Aura Loikkanen

Aura Loikkanen

Lukuvuosimaksujen periminen on luonut kilpailutilanteen suomalaisten korkeakoulujen välille. Emme kilpaile ainoastaan toisten maiden yliopistojen kanssa kansainvälisillä markkinoilla, vaan maan sisäisesti vielä enemmän. Koulutuksen laatu ei ole ratkaiseva kilpailutekijä. Seminaareissa puhutaan kauniisti yhteistyöstä ja suomalaisen koulutuksen yhteismarkkinoinnista maailmalle. Mutta korkeakoulukentässä on epäterveitä kilpailutekijöitä, jotka vievät pohjan ja halunkin yhteismarkkinoinnille ja yhteistyölle.

Kun TAMK määritti lukuvuosimaksun suuruutta, otimme huomioon koulutuksen kustannukset, lisääntyvien markkinointiponnistelujen kustannukset ja lisäksi stipendirahaston kartuttamisen perittävillä maksuilla. Jo ensimmäisenä vuonna katoimme kaikki kansainväliseen markkinointiin kohdennetut resurssit opiskelijoiden lukuvuosimaksuilla. Jatkossa tavoitteena on luonnollisesti kasvavien opiskelijamäärien ansiosta entistä suurempien summien kohdentaminen koulutusten kehittämiseen.

Kaikki korkeakoulut eivät lähteneet tälle tielle. Osa korkeakouluista on määrittänyt perittävän lukuvuosimaksun alhaiseksi luottaen siihen, että OKM:n rahoitus tutkinnoista ja opintopistekertymistä koskee jatkossakin täysimääräisesti myös maksavia opiskelijoita. Edelleen löytyy ammattikorkeakouluja ja yliopistoja, joissa opiskelu on apurahoista johtuen ilmaista kaikille tai lähes kaikille EU- tai ETA-alueen ulkopuolelta tuleville opiskelijoille. Lisänä tarjotaan vielä elinkustannusstipendi, jolla tuetaan Suomessa asumista. Niinpä markkinoimme rinta rinnan maailmalla saman sisältöistä koulutusta, toinen vain maksaa lähes 10 000 euroa vuodessa ja toinen ei mitään.

TAMKin toiveena oli Tampere3:a suunnitellessa rakentaa selkeitä jatko-opintomahdollisuuksia Tampereella englanninkielisen AMK-tutkinnon suorittaneille. Useat kansainväliset opiskelijamme harkitsevat heti tutkinnon suoritettuaan maisteriopintoja ja olisi hienoa, jos opiskelijat voisivat jäädä tutulle paikkakunnalle jatkamaan opintojaan. Englanninkielisiin ylempiin AMK-koulutuksiimme vaaditaan kuitenkin kolmen vuoden työkokemus, ja siksi yliopistojen maisteriopinnot ovat hieno mahdollisuus myös meidän opiskelijoillemme.

Yliopistot ovat havahtuneet siihen, että ammattikorkeakoulujen EU/ETA-alueen ulkopuolisten opiskelijoiden määrät eivät laskeneet yhtä paljon kuin yliopistojen vastaavat opiskelijamäärät. Niinpä yliopistot nyt kilvan valmistelevat vieraskielisiä kanditason ohjelmia, ja antavat saman tien oikeuden myös maisterin tutkinnon opiskeluun.  Olen ymmärtänyt, että yliopistoilla yhtenä tärkeimpänä motiivina on taata hyvien tohtoriopiskelijoiden saaminen vieraskielisen koulutuksen tarjontaa laajentamalla. Tampereella toivottavasti edetään hyvässä yhteistyön hengessä ja tehdään avauksia koulutuksista, jotka eivät kilpaile sisällöllisesti keskenään. Tähän haluan luottaa.

Kilpailun tervehdyttämiseksi valtion täysimääräinen rahoitus pitäisi poistaa lukuvuosimaksuvelvollisten opiskelijoiden tutkinnoista. Näin korkeakoulu joutuisi kantamaan taloudellisen vastuun ja joutuisi hinnoittelemaan tuotteensa markkinalähtöisesti. Vai olisiko sittenkin niin, että hinnoittelu on jo nyt markkinalähtöistä? Ei uskota omaan tuotteeseen ja myydään sitä alihintaan tai annetaan ilmaiseksi, jotta kauppa ylipäätään kävisi.

Ammattikorkeakoulujen ylempien AMK-tutkintojen kolmen vuoden työkokemusvaatimuksen poistamisesta keskustellaan ajoittain. Jos näin toimittaisiin, voisivat ammattikorkeakoulutkin tarjota suoria maisteriväyliä AMK-tutkinnon suorittaneille ja yliopistoilta häviäisi tämä kilpailuetu. Toisaalta uskon maailmalla olevan pilvin pimein työssä käyviä bachelor-tutkinnon suorittaneita, jotka haluaisivat täydentää osaamistaan maisteritasolle. Yliopistojen tarjonnasta poikkeava profiili työkokemusvaatimuksineen tulisi näissä ylemmissä AMK-tutkinnoissamme säilyttää kilpailutilanteesta huolimatta.

Valtakunnallinen väliraportti lukuvuosimaksujen käyttöönotosta ja sen vaikutuksista julkistetaan viimeistään syyskuussa ja loppuraportti vuoden 2020 lopussa. Mielenkiinnolla odotan tuloksia ja johtopäätöksiä. Jos lukuvuosimaksujen periminen todetaan epäonnistuneeksi politiikaksi, korkeakoulut voivat syyttää itseään ja omia toimiaan.  Valtion (ymmärtääkseni) siirtymävaiheen ratkaisut koulutuksen rahoitukselle tukevat epätervettä kilpailua ja vesittävät lukuvuosimaksujärjestelmää. Hyvänä tarkoituksena on ilmeisesti ollut siirtymävaiheen helpottaminen.

Myös ulkoministeriö osallistuu omalla byrokratiallaan hankaloittamaan ulkomaisten opiskelijoiden saapumista Suomeen. Maailmalta on tullut viestejä, että haastatteluaikoja konsulaatteihin viisumihakemuksia varten saadaan vasta elokuulle. Viisumin saanti myöhästyy ja opiskelijat saapuvat auttamattomasti myöhässä opintoihinsa.

Koulutuksestahan piti tulla merkittävä vientituote Suomelle!

Kuva: Joel Forsman

Mihin tarvitaan pedagogiikkaa?

Päivi Karttunen, vararehtori 25.4.2018

Niin korkeakoulut kuin ammatillinen toinen aste kamppailevat rajallisten resurssien kanssa. Miten kohdentaa opetukseen käytettävissä olevat resurssit? Miten saada samaan aikaan luotua  olosuhteet ja mahdollisuudet, joissa opiskelijalla on mahdollisuus saavuttaa koulutukselle asetetut tavoitteet ja vielä suunnitellussa ajassa? Nämä ovat päivittäin esillä olevia kysymyksiä.

Mielestäni nyt, jos koskaan tarvitaan vahvaa pedagogista ajattelua ja osaamista, näkemystä oppimisesta, oppimisprosessin tukemisesta ja opettamisesta. Viime vuosikymmenellä Bolognan prosessin myötä nostettiin esille opiskelija- ja osaamiskeskeisyys. Tässä yhteydessä opetussuunnitelmista käynnistyneessä keskustelussa taidettiin todeta, että kyse on isosta muutoksesta. Mutta kovin isoja muutoksia ei näytä tapahtuneen. Muutos koski lähinnä muotoa, jolla opetussuunnitelmiin kirjatut tavoitteet kirjattiin. Samoin opintojaksojen laajuuden mittariksi tuli opiskelijan oppimiseen käyttämä aika. Se miten korkeakoulujen arki ja opettajan työ opiskelija- ja oppimiskeskeisyyttä korostavan keskustelun myötä muuttui, on sen sijaan ollut suhteellisen ohutta. Toki yksittäisiä hyviä esimerkkejä muutoksista on olemassa.

Oppimisen, osaamisen ja opiskelijakeskeisyyden korostaminen nostaa esille vahvan pedagogiikan asiantuntemuksen. Mitkä ovat ne keinot, joilla korkeakoulut voivat vaikuttaa opiskelijan kiinnittymiseen ja innostumiseen omaan opiskeluunsa sekä minkälaisella toiminnalla ja ympäristöillä saadaan aikaan hyviä oppimis- ja opiskelukokemuksia. Tästä Kukkonen ja Marttila ovat tehneet mielenkiintoista tutkimusta TAMKissa.

Samalla, kun korkeakoulujen käytäntöjen ja toiminnan uudistamisessa tunnistetaan pedagogisen osaamisen merkitys, tarvitaan myös pedagogisen toiminnan johtamista. Näen pedagogisen toiminnan johtamisen vahvasti mahdollistamisena ja olosuhteiden luomisena, jolle pedagoginen osaaminen luo perustan. Tämän kaiken osaamisen voisimme kääntää voimavaraksi, jolla voimme uudistaa korkeakoulun toimintatapaa ottamalla käyttöömme kaikki mahdollisuudet, joita meillä on. Näitä liiankin vähän käytettyjä mahdollisuuksia löytyy niin hyvien käytäntöjen kuin osaamisen jakamisesta, teknologian monipuolisesta käyttöönotosta, TKI-toiminnasta, opiskelijoiden osaamisesta ja työssäkäynnistä.

Liian usein totutut mallit ja pitkään käyttöön juuttuneet toimintatavat otetaan itsestäänselvyyksinä, eikä niitä aina tunnisteta esteiksi oppimis- ja opetustoiminnan uudistamisessa. Meiltä korkeakouluna odotetaan uudistumista ja siinä voimme hyödyntää nyt muun muassa vahvaa pedagogista osaamistamme.  Useimmiten isotkin muutokset lähtevät pienistä kokeiluista ja uskalluksesta kääntää suuntaa.