Sisältö ratkaisee

Kävin kehityskeskustelun viikko ennen talvilomaa – itseni kanssa. Tunnistin tavoitteeni lomaviikolle eli ulkoilua ja urheilua. Koska kyseessä oli loma, en halunnut asettaa liian tiukkoja tavoitteita, joskin minimitavoitteena oli parin tunnin keikka päivittäin. Kuluneen kauden arviointi oli nopeasti tehty: liikuntaa on ollut selkeästi liian vähän. Ja turha minun on syyttää talven kehnoa lumitilannetta, kun olisin voinut vaihtoehtoisesti kerätä energiaa sisälajeissa.

Kehityskeskustelu, tuloskeskustelu, palautekeskustelu, keke, keku tai muulla termillä tuntemamme keskustelu on yksi johtamiseen vakiintuneista työkaluista. Niin TAMKissakin. Ohjeistukset ovat olemassa, samoin lomakkeisto HR-järjestelmässä sekä esimiehiä ja henkilöstöä on informoitu ryhmä- ja yksilökehityskeskusteluiden tavoitteista, sisällöstä ja aikataulusta. Kaikki siis kunnossa, vai onko?

Välillä kuulen, kuinka kerran vuodessa käytävään kehityskeskusteluun ladataan odotus ’kaikki kuntoon kerralla’. Tämäkin saattaa toimia, mutta uskon arkiseen kanssakäymiseen ja pienten tekojen voimaan. Mielestäni tämä nimetty, rauhoitettu keskustelu on antoisa ainoastaan silloin, kun sitä edeltää normaali jatkuva vuoropuhelu ja luottamukselliset välit. Nämä auttavat myös palautteen antamisessa ja vastaanottamisessa. Professori Kirsti Lonkaa mukaillen palautteella tulee olla informaatioarvo. Eihän ole tarkoitus, että keskustelu on keskinäinen myhäily, että kaikki on ok, ellei kaikki ole ok.

Kehityskeskustelun sisältö ratkaisee. Yksikin oivallus omassa toiminnassamme voi haastaa ja muuttaa toimintatapojamme ja käytäntöjämme. Saamme aikaiseksi aaltoliikkeen työyhteisössämme. Tärkeänä näen myös osaamisen läpikäynnin ja kehittämistoimenpiteistä sopimisen, sillä se tuo konkretiaa ja mahdollistaa osaltaan työssä pärjäämisen. Ja kun asiat kirjataan muistiin, niihin on asianosaisten helpompi palata vuoden mittaan.

Keskustelun sisältöön ja antiin vaikuttaa se, miten yleensäkin ajattelemme asioista. Ihmisten erilaisuus haastaa meitä kutakin kuuntelemaan ja ymmärtämään toista hänenä itsenään. ’We don’t see things as they are, but we see them as we are.’

Annamme itse merkityksen kehityskeskustelulle. Kukin löytää keskusteluun hänelle sopivia tapoja, eikä mitään pakollista tapaa tarvitse olla. Yhteiset aineistomme toimikoon ajatusten virittäjänä ja muutenkin voi edetä. Oleellista on sekin, että annamme kehityskeskustelun lähentää ja edistää toimintaamme, on keskustelu käyty sitten ryhmäkeskusteluna, kollegan, esimiehen tai itsensä kanssa.

Sain talvilomani liikkumisesta välitöntä palautetta, kun heittelimme jääkiekkokaukalossa ylävitosia mustan kumikiekon heilahtaessa maaliverkkoon. Hiihtoladulla jouduin miettimään kehittämistoimia eli miten palautan perinteisen hiihdon tekniikan sen jäätyä luisteluhiihdon jalkoihin viimeisen 15 vuoden aikana. No, aikaisempi osaaminen löytyi ja harjoittelu paransi suoritusta. Lomaviikkoni oli virkistävä ja voimaannuttava. Kehityskeskusteluni ajoi asiansa.

Merja Jortikka

 

 

 

 

Merja Jortikka, henkilöstöjohtaja

 

1 thought on “Sisältö ratkaisee

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *