Arkistot kuukauden mukaan: helmikuu 2016

Kohtaamisia ja havahtumisia

 

Pääsin kahden pienen lapsen äitinä etelänlomalle. Kohteella ei minulle ollut muuta väliä kuin, että saan levätä ja kylpeä auringossa. Päädyin Marokkoon.

Parin lepopäivän jälkeen virisi uteliaisuus tutustua ympäristöön. Pyöräilin hihattomassa hellepuserossa ja shortseissa ympäri kaupunkia.

Jo on ystävällistä väkeä, ajattelin, kun lapset ja nuoret naiset hymyilivät ja kikattelivat keskenään, kun he näkivät minut. Mutta jos pelkällä katseella voisi murhata, olisin jo kuollut. Parin vanhemman miehen kohtaaminen riitti ja ymmärsin palata kiireesti turistialueelle.

Saavuin Namibiaan passissani vain päivän viisumi. Tarkoitus oli kuitenkin viipyä maan pohjoisosassa kahdeksan viikkoa. Minua käskettiin hankkimaan viisumi koko ajalle, mutta kukaan ei osannut sanoa, mistä saisin sellaisen.

Kiersin Windhoekissa liki 40 asteen lämmössä virastosta virastoon, luukulta luukulle. Olin aivan käsittämättömän sekaisin suunnista, vaikka luulin osaavani lukea karttaa. Yhdeltä virkailijalta sain viharyöpyn niskaani. Te eurooppalaiset tulette tänne ja viette meidän työpaikkamme! Mitä te täällä teette!

Vaihto-opiskelijoiden tervetulotilaisuus alkamassa

En lakkaa ihastelemasta sitä, kuinka paljon satsaamme vaihto-ohjelmien kautta opiskelijoiden mahdollisuuksiin saada kokemuksia vieraasta kulttuurista. Lukuvuoden huippuhetkiäni on toivottaa kansainväliset vaihto-opiskelijamme tervetulleiksi TAMKiin. Mikä mahdollisuus heille annetaankaan! Valitettavasti useimmille kokemus vieraasta kulttuurista taitaa jäädä turistitasolle. Harvoin vaihto-opiskelija edes kutsutaan kohdemaassa jonkun kotiin. Toki ystävystyminen muiden vaihto-opiskelijoiden kanssa on arvo sinänsä.

Ulkomaiset tutkinto-opiskelijat kokevat vaihto-opiskelijoita syvemmin kulttuuriset erot ja myös siihen liittyvät vierauden tunteet. Kun olet itse kokenut vierautta ja ulkopuolisuutta ymmärrät heitä, jotka sitä myös kokevat. Empatiakyky rakentuu omien kokemusten kautta. Vieraan ja vierauden kohtaaminen havahduttaa pohtimaan omia asenteitaan.

Tampereen korkeakoulut järjestävät ystäväperhetoimintaa ulkomaisille tutkinto-opiskelijoille. Toiminta aloitettiin muutama vuosi sitten. Moni ulkomaisista tutkinto-opiskelijoista nimittäin valmistui korkeakoulustamme ilman, että oli saanut koko opiskeluaikanaan kutsua suomalaiseen kotiin. Ystäväperheenä toimiminen on hieno mahdollisuus korkeakoulun henkilökunnalle ja kenelle vain (!) auttaa Suomeen sopeutumisessa ja toisaalta mahdollisuus avartaa omia näkemyksiään maailmasta. Voipa tällainen toiminta poikia myös hääkutsuja ulkomaille!

Korostamme ammattikorkeakoulussa kouluttautumista työelämään, tietoja, taitoja ja asenteita, joita työelämässä ja joskus rajatummin, tulevissa työtehtävissä tarvitaan. Nyky-yhteiskunnassamme korostuu kyky eri kulttuuritaustaisten ihmisten ymmärtämiseen ja empatiaan. Jokaisella opiskelijalla, lähti hän sitten ulkomaille tai ei, tulee antaa mahdollisuus kulttuuristen asioiden pohdiskeluun ja kokemuksiin monikulttuurisessa ympäristössä. Tässä meillä taitaa vielä olla parantamisen varaa.

Vaihto-opiskelijat kaupunkikierroksella Tampereella

Vaihto-opiskelijat kaupunkikierroksella Tampereella

Meillä on Tampereella reilut viisisataa turvapaikanhakijaa. He kokevat vierautta ja ulkopuolisuutta. Vaikka valtaosa ei Suomeen jäisikään, on parempi, että he kohtaavat täällä ymmärrystä ja lämpöä kuin vihaa ja kylmyyttä.

TAMK on luvannut Työ- ja elinkeinoministeriölle kannustaa henkilökuntaansa ja opiskelijoitaan vapaaehtoistoimintaan turvapaikanhakijoiden parissa. TAMK pyrkii järjestämään koulutusta vapaaehtoisille vielä nyt lopputalvesta. Opiskelijaryhmät voivat perustaa projektin toteutettavaksi turvapaikanhakijoiden kanssa ja saada siitä opintopisteitä. Kuulin, että musiikin opiskelijat jo suunnittelevat musiikkiprojektia, sosiaali- ja terveysalan opiskelijoista monet ovat olleet syksystä lähtien mukana vapaaehtoistoiminnassa ja ainakin sosiaalialalla toiminta hätämajoitus- tai vastaanottokeskuksissa on sisällytetty opintojaksoon. Loistavaa!

Kannattaa asettaa itsensä alttiiksi uudelle ja vieraalle. Voi olla, että se yllättää ja kasvattaa.

Aura Loikkanen

Teksti: Aura Loikkanen, Johtaja, Korkeakoulupalvelut
Valokuvat: Korkeakoulupalveluiden kuva-arkisto

P.s. Passini löysin Pohjois-Namibian savannilla viettämäni kahdeksan viikon jälkeen samalta viraston pöydänkulmalta, johon sen olin jättänyt saavuttuani maahan. Yhden päivän viisumi oli vanhentunut jo aikaa sitten. Suuntavaistoni menettämiseen Windhoekissa oli luonnollinen syy. Aurinko paistoi keskipäivällä pohjoisesta.

Yhteyshenkilö vapaaehtois- ja ystäväperhetoiminnassa: kv-suunnittelija Mirja Onduso