TAMKissa on valintojen paikka

Median mielenkiintoinen maailma

Kuluneen viikon aikana olen ollut julkisuudessa nopeasti arvioiden enemmän kuin muuten tällä vuosikymmenellä yhteensä, viidessä päivässä 9 lehtikirjoitusta TAMKin toimilupahakemuksen valmistelusta. Verkkokeskustelu on oma lukunsa, se näyttää kulkevan ihan omia polkujaan. Kokonaiskuva tilanteesta on jäänyt hämäräksi.

Mediajulkisuudessa huomio on kiinnittynyt lähinnä kuvataiteeseen, vaikka samassa esityksessä ehdotetaan luovuttavaksi myös ensihoidon, laboratorioanalytiikan ja kirkkomusiikin koulutuksista sekä useista suuntautumisvaihtoehdoista esim. tekniikassa. Näistä monet ovat suurempia kuin kuvataiteen koulutusohjelma, samoin kuin jo viime vuonna opetusministeriön päätöksillä lopetetut matkailun ja viestinnän ohjelmat.

Uuden toimiluvan hakemisen lähtökohtana on ollut ammattikorkeakoulun ja ylläpitäjäyhtiön hallitusten yhteinen ja yksimielinen linjaus. Kun TAMKin saama valtionrahoitus vähenee 12–15 %, on tehtävä valintoja. On luovuttava joistakin koulutuksista, ja vahvistettava jäljelle jääviä.

Valmistelutyö perustuu siis arvovalintoihin ja tarkoituksenmukaisuuteen – kaikkialla ei kannata kouluttaa kaikkea. Kuvataiteen koulutuskin saisi entistä paremmat lähtökohdat niillä paikkakunnilla, missä sitä jatketaan.

Ensi syksyksi TAMKin, niin kuin muidenkin ammattikorkeakoulujen, on tarkennettava profiiliansa ja keskityttävä entistä tarkemmin valituille painoaloille. Emme aliarvosta, saatikka vastusta kuvataidetta, vaan haluamme turvata mahdollisimman laajan ja laadukkaan koulutuksen, niin kulttuurialalla kuin kaikilla muillakin koulutusaloillamme.

On hyvä muistaa, että opetus- ja kulttuuriministeriö säätelee voimakkaasti ammattikorkeakoulujen mahdollisuuksia päätöksentekoon. Opiskelupaikkojen siirrosta koulutusalalta toiselle päätetään opetusministeriön kanssa käytävissä sopimusneuvotteluissa. Ministeriö ohjaa näin koulutusta haluamilleen koulutusaloille. TAMKin opiskelijamäärät ja tutkintotavoitteet on sovittu koulutusalakohtaisesti vuoteen 2016 saakka.

Opetusministeriön erityinen vaatimus on vähentää kulttuurialan koulutusta Suomessa. Juuri OKM:n päätöksellä TAMKistakin vähennettiin tältä vuodelta 55 aloituspaikkaa (30 %) kulttuurialalta. Uudessa toimilupaesityksessämme kuvataiteen 20 vuotuista aloittajaa siirtyisivät elokuva- ja tv-alan sekä median koulutukseen, jotka muodostaisivat ytimen TAMKin toiminnoille Tohloppiin syntyvässä Mediapolis-yhteisössä. Näin TAMK haluaa olla mukana tässä Tampereen kaupungille ja koko kaupunkiseudulle tärkeässä kehityshankkeessa. Taiteen osaaminen ei tässä yhteydessä häviä minnekään.

TAMKin tahto on uudistua ja samalla turvata laadukas koulutus. Valitettavasti niukkenevilla resursseilla emme pysty kaikkia nykyisiä koulutuksia tarjoamaan. Työelämäkorkeakouluna kiinnitämme erityistä huomiota koulutuksemme laaja-alaisuuteen ja työmarkkinavastaavuuteen. Jatkamme TAMKin kehittämistä Pirkanmaan työelämältä saamallamme ohjauksella ja tuella.

Rehtori Markku Lahtinen

3 vastausta artikkeliin ”TAMKissa on valintojen paikka

  1. Anne Järvi

    Lahtinen hämmästelee lakkautuspäätöksen saamaa huomiota ja ihmettelee heti perään mediakiinnostuksen jämähtämistä kuvataiteen koulutusohjelmaan. Muitakin koulutusaloja on lakkautusuhan alla, jotkut näistä ovat opiskelijamäärältään kuvataidetta suurempia. Koolla ei kuitenkaan ole väliä. Kuvataiteen saama huomio osoittaa, että taide koetaan tärkeäksi, mikä ei suinkaan vähennä muiden alojen arvoa. Päätös on saanut julkisuutta, koska kuvataiteen opiskelijat eivät alkujärkytyksen jälkeen jääneet maahan makaamaan, vaan nousivat taistelemaan koulutusohjelmansa puolesta. Kun itselle tärkeä asia on uhattuna, on sitä luonnollista puolustaa.

    Ammattikorkeakoulujen valtionrahoitus vähenee, jolloin säästötoimet ovat pakollisia. Tämä kuuluu nyky-yhteiskunnan realiteetteihin. Kuten tekstissä huomautetaan, heijastelevat säästöpäätökset ammattikorkeakoulun arvomaailmaa. Millaisia arvoja Tampereen ammattikorkeakoulu siis edustaa? Kuvataidetta ei Lahtisen mukaan aliarvosteta, mutta päätökset puhuvat kuitenkin väitettä vastaan. Jostain on säästettävä, eikä kaikkialla kannata opettaa kaikkea. On silti perusteltua kysyä, onko luovuuden karsiminen oikea ratkaisu.

    TAMK:n hallituksen päätös ei ole ainoastaan koulun sisäinen asia, vaan sillä on huomattava vaikutus koko Tampereen kulttuurielämään. Kuvataiteen opiskelijat rakentavat opintojensa osana näyttelyjä ja tapahtumia kaikille kaupunkilaisille. Työharjoittelu puolestaan mahdollistaa monien kulttuuritapahtumien järjestämisen. Mistä Tampere saa kulttuurisen ja taiteellisen osaamisensa, jos kuvataiteen koulutusohjelma lakkautetaan?

    On absurdia olettaa, ettei taiteellinen osaaminen katoa koulutusohjelman mukana. Taide ei ole vain muotoa ja tekniikkaa, se on lähestymistapa. Taiteen tekeminen vaatii taiteellista ajattelua, eikä sitä opeteta muualla kuin kuvataiteen koulutusohjelmassa. Epäselvää on myös, miten koulutuksen lakkauttaminen Tampereella parantaisi muiden taideoppilaitosten toimintaedellytyksiä, sillä osaaminen ei automaattisesti siirry muihin oppilaitoksiin, eivätkä rahoitus tai opiskelijapaikat ole lisääntymässä.

    TAMK tarjoaa ainutlaatuista, arvostettua ja laadukasta kuvataiteen opetusta. Ei luovuta siitä.

    Anne Järvi
    kuvataiteen 2. vuosikurssin opiskelija

    Vastaa
  2. Outi Kotala

    On mielenkiintoista väittää että mediapuolen koulutusta voitaisiin täysipainoisesti järjestää ilman kuvataiteen kursseja ja että taiteellinen osaaminen ei häviäisi (tulkitsen näin) Tampereelta.
    Olen itse 2001 TAMK:in taiteen osastolta valmistunut yrittäjä ja olen tehnyt poikkitieteellistä ja -taiteellista uraani sekä ohjelmistopuolella käyttökokemussuunnittelijana että myös perinteisempänä visuaalisen ilmaisun puolella graafisena suunnittelijana ja osa-aikaisena mediataiteilijana. Ohjelmistoalan graafisessa suunnittelussa, joka käsitetään media-alaan kuuluvana, tarvitaan myös perinteistä kuvataiteen osaamista ja harjoitusta. Olen peli-alan yrittäjiltä kuullut harmittelua siitä että nykyään graafisen suunnittelijan osaajat eivät välttämättä osaa piirtää, koska heille ei ole koulussa opetettu mallipiirustusta eikä maisemamaalausta. Peligrafiikan suunnittelijoiksi hakee ihmisiä, jotka eivät osaa piirtää ihmisvartaloa muuten kuin 3D-mallinnusohjelmien valmiilla malleilla tai kopioimalla valokuvasta tai valmiista kuvasta. Väriharmonian tuntemusta edesauttaa taidehistoriaan tutustuminen ja väriteorioiden opiskelu, itselleni perinteinen kuvataiteellinen toiminta kuten esimerkiksi maalaaminen on auttanut ymmärtämään värien käyttömä myös ohjelmistopuolella. En tässä nyt lähde kommentoimaan tv- ja elokuva-alan synergia-etuja kuvataiteen koulutusohjelman kanssa, mainitsenpa vain että monet kuuluisat elokuvaohjaajat – ja kuvaajat maailmalla omaavat myös kuvataiteilijan koulutuksen.
    On hyvin yksioikoista nähdä kuvataiteen opetusohjelma pelkkänä turhana menoeränä, koska TAMK:in taiteen osastolta valmistuneita toimii monilla eri aloilla soveltaen taidetta ja muiden alojen osaamista yhteisymmärryksessä, myös (uus)media-alan ammateissa. Kun muu Suomi toitottaa luovuutta ja ilmaisua uutena trendinä, Tampere kaventaa osaamisaluettaan vanhanaikaiselta kuulostavasti ”mediaosaamiseen”. Mainittakoon että esim. TEKES:illa on käynnissä ohjelma ”Fiiliksestä fyrkkaa” 2018 asti, jossa haetaan mm. soveltavan taiteen liiketoimintamahdollisuuksia.
    Voisiko Tampere tehdä rohkean linjanvedon ja media-alan sijaan lähteäkin nostamaan taidetta ja kulttuuria uudeksi vetonaulaksi alueen elinvoimaisuuden kehittämiseksi? Mikä erottaa Mediapolis-Tampereen muista suomalaisista kaupungeista, joissa kaikissa on varmasti omat mediapoliksensa?

    Vastaa
  3. Arsi Keva

    Miksi Markku Lahtinen ei ole kommentoinut ylläolevia viestejä?

    Ja voisitko Markku tulla kertomaan meille TAMK:n Kuvataiteen 1. vuosikurssilaisille opetuksemme tulevaisuudesta?

    Terveisin
    Arsi Keva

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *