Arkistot kuukauden mukaan: helmikuu 2013

Tietämisestä osaamiseen

TAMKin Y-kampuksella opetus ei ole perinteistä luokkahuoneopetusta. Päivi Karttunen edessä oikella. Takana vasemmalta vararehtorit Mikko Naukkarinen ja Marja Sutela, rehtori Markku Lahtinen.

TAMKin Y-kampuksella opetus ei ole perinteistä luokkahuoneopetusta. Päivi Karttunen edessä oikealla. Takana vasemmalta vararehtorit Mikko Naukkarinen ja Marja Sutela sekä rehtori Markku Lahtinen.

Opetussuunnitelmauudistuksessa merkittäväksi lähtökohdaksi asetettiin osaamisperustaisuus. Osaaminen ymmärrettiin laajasti dynaamiseksi kokonaisuudeksi, joka muodostuu tiedosta, ymmärtämisestä, taidoista ja kyvyistä toimia käytännön työtilanteissa. Uudistuksen alkuvaiheessa kartoitettiin työelämän tulevia osaamisvaatimuksia.  Tuon analyysin johtopäätöksenä oli selkeästi se, että ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneilta ei odoteta vain tietämistä vaan monenlaisia kykyjä ja taitamista, intoa ja osaamista kulloinkin esillä olevien tilanteiden ratkaisemiseen, monipuolisia yhteistyötaitoja sekä oman osaamisen jatkuvaa uudistamista.  Yhteinen opetussuunnitelmien perusta kiteytyikin kolmeen ulottuvuuteen: tietämiseen, taitamiseen ja olemisen tapaan. Osaamisen korostaminen ei välttämättä ole mikään uusi asia, mutta näin laajasti ymmärrettynä se haastaa meidät kyllä arvioimaan uudelleen opetusta, oppimisen käytäntöjä ja koko TAMKin toimintaa.

Monenlaisia muutoksia opetuksessa on toki tapahtunut, mutta mikä on ollut muutosten vaikutus opiskelijan osaamiseen, ei aina ole yksiselitteistä. Muutamia vuosia sitten ammattikorkeakoulusta valmistuneille opiskelijoille tehtiin kysely. Nämä opiskelijat olivat opiskelleet ongelmaperustaista oppimista hyödyntäen. Kysyttäessä mikä oli heille tärkeintä osaamista ja mihin he olisivat vielä enemmän tarvinneet tukea ja ohjausta, oli juuri ongelmien ratkaisu käytännön tilanteissa. Tietoa kyllä osattiin etsiä ja mm. kommunikaatiotaidot olivat hyvin hallussa, mutta vaikka ongelmien ratkaisua oli harjoiteltu, siinä koettiin epävarmuutta. Ja mieleeni tulee myös erään opiskelijan kertomus siitä, että hän tietää omaavansa hyvät teoreettiset työvälineet, mutta hän ei osaa käyttää niitä työssään. Opettajien toimintaa on myös selvitetty, ja yhdessä tutkimuksessa kartoitettiin opettajia reflektiokeskustelujen ohjaajina. Näissä keskusteluissa opettajat hyvin nopeasti ohjasivat keskustelun koetuista tilanteista käsitteelliselle tasolle, jolloin opiskelijan oli vaikea hahmottaa miten teoria ja kokemukset liittyvät yhteen. Toivottua teorian integraatiota käytäntöön ei siis tapahtunut.  Eli mitä näistä esimerkeistä opimme. Onko niin, että huolimatta uusista tavoista opettaa ja oppia, on hyvä edelleen kriittisesti arvioida, painotammeko kaikesta huolimatta liikaa teoreettista tietämistä työelämän käytäntöjen jäädessä sivuosaan.

Viime vuosina opetuksessa on korostettu mm. työelämälähtöisyyttä, autenttisia oppimisympäristöjä, käytännön casejä, ongelmaratkaisua, reflektiivistä otetta ja oppimista TKI -ympäristöissä. Ja huolimatta siitä, mitä tiedämme oppimisesta yleensä, oppimisesta ja aivojen toiminnasta sekä kaikista teknologisista mahdollisuuksista, oppiminen edelleen tapahtuu pääosin luokassa. Ja onko edelleen niin, kuten Miettinen 1990 luvun alussa kirjoitti, että opetuksessa kovinkaan paljon ei ole muuttunut sataan vuoteen, ainakaan luokkaopetuksessa. Liitutaulu on toki useimmiten korvattu power-point esityksin, jotka ehkä vielä vähemmän kuin liitutaulu, antavat mahdollisuuden joustavaan ja opiskelijalähtöiseen asioiden tarkasteluun, mutta muuten asetelma luokassa ei juuri ole muuttunut.

Eli voidaan kysyä rajautuvatko oppimisen ja opetuksen käytännöt ammattikorkeakoulussa edelleen helposti ns. teoreettisen ja käsitteellisen tiedon alueelle. Ja kuinka paljon edelleen käsitteellinen tarkastelu ja käytännön toiminta tapahtuvat eri tilanteissa ja ajallisestikin etäällä toisistaan, mikä korostaa niiden erillisyyttä.  Ohjaako siis käytäntöjämme tiedostamattakin tietynlainen sisältö- ja tietopainotteisuus ja se, että tehtävämme on varustaa opiskelija runsaalla tiedolla, josta hän voi ammentaa ja jota voi hän voi työelämässä soveltaa.  Ja juuri se, mitä tietoisesti tai useimmiten tiedostamattakin ajattelemme osaamisesta, näkyy toiminnassamme ja korkeakoulun käytännöissä, halusimme sitä tai emme.  Se näkyy mm. siinä miltä oppimisympäristömme näyttävät, missä opetus tapahtuu, minkälaisia metodeja opetuksessa käytämme ja miten osaamista arvioimme.  Mutta käsityksemme näkyvät myös siinä miten opettajan työtä määritellään ja miten sitä suunnitellaan.

Uusissa syksyllä käyttöön otettavissa opetussuunnitelmissa on nyt määritelty osaaminen, jota ammattikorkeakoulusta valmistuneelta odotetaan.  Mutta siihen miten ja millä keinoin tuo osaaminen saavutetaan, ei juuri ole olemassa rajaa ja nyt kysytäänkin rohkeutta astua kohti uusia opetuksen ja oppimisen käytäntöjä.  ”Learning and working together”!

Vararehtori Päivi Karttunen

Saa myydä!

Suomessa ei saa myydä tutkintokoulutusta. Maksamme sen verovaroista kaikille, myös ulkomailta tänne opiskelemaan tuleville. Useimmissa maissa näin ei ole. Olemme vauras ja edelleen luottoa saava kansa.

Kun tutkintokoulutus ei voi olla myytävä tuote, suomalaisten oppilaitosten on vaikea kilpailla tasapäisesti kansainvälisillä kaupallisilla koulutusmarkkinoilla. Kuitenkin koulutusviennistä odotetaan jo hallitusohjelmasta alkaen uutta tulonlähdettä. Aivan kuin lähetettäisiin jääkiekkomaajoukkue MM-kisoihin ”pappasäännöillä”. Meidän joukkue ei ammu lämäreitä eikä taklaa, mutta yrittäkää nyt muuten pärjätä. Menestyvillä koulutusviejillä ei tällaisia rajoitteita ole. Esimerkiksi 20 miljoonan asukkaan Australia saa tutkintokoulutuksen myynnistä yli 10 miljardin euron vuositulot. Lue loppuun

Pelisilmää, asennetta ja oppimisen paloa

Ammattikorkeakoulujen yhteisessä tekniikan alan seminaarissa tammikuun lopulla oli esillä tulevaisuuden osaamiset. Juttelin siellä pitkään muutamien yritysten toimitusjohtajien kanssa niistä odotuksista, joita heillä on valmistuville, ja joissa he kokevat olevan eniten puutteita tällä hetkellä. Odotukset kohdistuvat mm. sellaisiin asioihin kuin neuvottelu- ja vuorovaikutustaidot, asiakkaan ongelmien ymmärtäminen ja ylipäätään asiakkaan kohtaaminen sekä taloudellisten realiteettien huomioon ottaminen. Lisäksi mainittiin ’pelisilmän’ tarve sekä asenne tarttua haasteisiin ja ratkoa niitä kovassa kansainvälisessä kilpailussa. Lue loppuun