Vähiin käy, ennen kuin loppuu

Nyt minulta löytyy se! Moni on sitä jo kysellyt, kun olemme törmänneet käytävillä. Aamukampa, joka on kohta piikitön.

Havahduin tilanteeseen, kun minulta ensi kertaa kysyttiin, milloin jään eläkkeelle. Olin juuri täyttänyt 60 vuotta. Nuo kyselyt kyllä ärsyttivät vähän. Toisaalta siitä lähtien olen voinut pikkuhiljaa totutella ajatukseen työn loppumisesta. Kipuilua se on ollut viimeisen vuoden aikana. Mutta tämä on ollut pehmeä lasku verrattuna niihin, joilta työt ovat loppuneet paljon lyhyemmällä varoitusajalla.

Lähimmät työtoverini ovat tienneet kipuiluistani. En millään tahtoisi myöntää rakastuneeni valtaan -vaikutusvaltaan. Olen oikeasti saanut tilaa ja mahdollisuuksia tehdä jotain, kun olen nähnyt epäkohdan tai kehitettävän asian. Olen osallistunut foorumeille, joilla ajaa asioita eteenpäin ja minulla on ollut valtaa tehdä päätöksiä. Kohta on tyytyminen rivikansalaisen vaikutusmahdollisuuksiin.

TAMK on ollut minulle hyvä työnantaja. Tästä olen suunnattoman kiitollinen. Olen saanut palvella monissa eri tehtävissä vuosien varrella. Mm. kehitysjohtajana, kun satuin olemaan seuraava aakkosissa, vararehtorimme siirryttyä muihin tehtäviin. Alkuvuosieni suuri ponnistus TAMKissa oli osallistuminen Hannoverin maailmannäyttelyhankkeeseen. Sitten tuli ongelmaperustaisen oppimisen (PBL) soveltaminen metsätalouden koulutusohjelmassa ja myöhemmin Ei paha! -hanke yhdessä TAMKin sisäisten palveluiden toimijoiden ja Kylmälän Sadun kanssa. Nyt olisi taas tilausta uudelle haasteelle.

Minulle merkittävin huomionosoitus on ollut opiskelijayhdistys Tamkon tämän vuoden TAMK-päivänä antama tunnustus TAMKin johtoryhmälle. Tunnustus annettiin ”työstä Tampere3-hankkeessa uuden korkeakouluyhteisön luomisessa ja ammattikorkeakoulun etujen ajamisessa”.  Jos opiskelijat arvostavat työtämme, emme ole tätä työtä turhaan tehneet.

Olen saanut kokea TAMKin lähes koko tähänastisen elämänkaaren. Ainoastaan väliaikainen ammattikorkeakoulu jäi kokematta, mutta toki sen laineet vielä vaikuttivat monta vuotta kuppilan pitkässä pöydässä ja pikkujoulujärjestelyissä ammattikorkeakoulun toimiluvan vakinaistamisen jälkeen. TAMKin ja PIRAMKin yhdistymisen aikaa muistan lämmöllä. Tutustuminen uusiin mukaviin ihmisiin, yhdessä tekemisen meininki ja Taru ja Pietu -sarjakuvan välittämät tunnelmat virittivät positiiviseen odotukseen. Onnistuimme säilyttämään hyviä käytänteitä molemmista korkeakouluista ja istuttamaan TAMKiin systemaattista kehittämistyötä. TAMKin ja PIRAMKin yhdistymisprosessissa teimme myös virheitä. Toimijat kehittivät innolla uutta, mutta päätöksentekoelinten puuttuminen ja toisaalta kehittämistyön ohjauksen puutteellisuus aiheuttivat pettymyksiä, kun kaikkia toiveita ja kehittämisehdotuksia ei otettukaan huomioon. Vähän samoja asioita on koettu nyt Tampere3-prosessissa.

TAMKin toimintojen kokoaminen pääosin yhden katon alle on ollut ratkaisevan tärkeää taloudellisiin haasteisiin sopeutumisessa. Se on luonut ainutlaatuisen mahdollisuuden oppia tuntemaan eri alojen asiantuntijoita. Näistä kohtaamisista on syntynyt yhdessä tekemisen ja monialaisuuden kulttuuri erityisesti hanketoiminnassa. Palveluiden keskittämisellä toimintatapoja saatiin yhdenmukaistettua merkittävästi.

Päätin muutama vuosi sitten alkaa valmentautua eläköitymiseen. Ohjelmaani kuului viisi kohtaa: lihaskunnon parantaminen, terveellisen ruokavalion noudattaminen, ihmissuhteisiin panostaminen, merkityksellisen tekemisen löytäminen työn tilalle ja perheen talouden sopeuttaminen kestävälle pohjalle. Säännölliset kuntosalikäynnit ovat tulleet jo tavaksi. Kouluttauduin henkilökohtaisesti ohjatun retriitin ohjaajaksi. Ajattelin, että annan enenevässä määrin aikaani sille samalla kun ansiotyöni merkitys minulle vähenee. Ja sitten tuli Tampere3. Työni sisältö meni suurelta osin uusiksi. Työt tulivat ajatuksissa mukaan vapaa-aikaan. Siinä menivät panostukset ihmissuhteisiin ja uusiin merkityksellisiin asioihin. Suunnitelmani eläkkeelle valmistautumiseen oli erinomainen, toteutus vain on vielä vaiheessa. Mutta hienoja vuosia nämä viime vuodetkin ovat olleet.

Olen elänyt suurimman osan elämästäni lukuvuoden rytmissä. Kun haikailin tämän perään, työtoverini totesi, että nyt voin elää sitten kasvukauden rytmissä. Aivan! Vetäydyn tässä piakkoin takkatulen ääreen selailemaan puutarhakirjoja ja suunnittelemaan siirtolapuutarhapalstani kevättöitä. Aamukamman piikkejä ennen loppulomaa näkyy olevan kymmenkunta jäljellä.

Suuret kiitokset työtovereille näistä vuosista!

Näissä tunnelmissa katson tulevaan: https://www.youtube.com/watch?v=hsTnyxUfp4I

 

Aura Loikkanen
Korkeakoulupalveluiden johtaja

 

 

Robotit uusina työkavereinamme

Henkilöstöjohtaja Merja Jortikka 23.11.2018

Merja Jortikka

Tradenomiopiskelijat järjestävät TAMKissa vuosittain Finance and Accounting -seminaarin. Nyt teema liittyi ohjelmistorobotiikkaan seminaarin otsikolla ”Taloushallinnon robotiikka – uhka vai mahdollisuus työhyvinvoinnille”. Teema on erittäin ajankohtainen työelämän kehittämisessä. Myös media tuo robotiikkaa esille. Vastikään VTT:n tutkijat esittelivät Ratinan kauppakeskuksessa kaikelle kansalle robottiautot Martin ja Marilynin. Lisäksi humanoidirobotti Elias ihmetytti kielten opettamisen taidoillaan. Robotin ihmismäistä puolta markkeeraa TV:ssä Putous-ohjelman Afrobotti kysymyksellään ”mitä kuuluu, ihminen”.     

Oxfordin yliopiston tutkimuksen mukaan 47 % työpaikoista korvautuu automaatiolla ja tekoälyllä seuraavan 20 vuoden aikana. Meillä Suomessa Etla arvioi, että suomalaisten työpaikoista 36 % korvautuu vastaavalla tavalla automaatiolla ja tekoälyllä.

Ohjelmistorobotiikka on tullut muun muassa taloushallintoon. Robotic Process Automation (RPA) tarkoittaa teknologiaa, jonka avulla automatisoidaan tietotyön rutiiniprosesseja. Tietokoneohjelmistot jäljittelevät ihmisen tietokoneella tekemää työtä. Työkaverina ei tarvitse olla fyysistä robottia, vaan osan työstä tekee virtuaalinen työkaveri tietojärjestelmän kätköissä. Ohjelmistorobotiikka käyttää erilaisia tietojärjestelmiä samoin kuin ihminen tekisi.

Kone, lue robotti, on auttamassa ihmistä. Hyvä ajatus on se, että voimme automatisoida rutiininomaiset prosessit. Tällöin kone tekee koneelle kuuluvan työn. Robotti toimii ihmisen apuna, kun se varmistaa toiminnan laadun ja nopeuden. Robotti myös jaksaa pakertaa ympäri vuorokauden. Taloushallinnossa robotiikan käyttöalueita ovat muun muassa laskutus, ostolaskujen käsittely, maksuliikenne sekä kirjanpito ja raportointi. Näihin sisältyy runsaasti tietojärjestelmiin naputeltavaa dataa, jonka tekijänä voi olla ihminen (manuaalinen työ) tai kone (automatisoitu työ).

Ajatuksena on, että ihmiselle vapautuu aikaa tehdä mielekkäämpää työtä. Työntekijälle mahdollistetaan enemmän asiantuntijatyötä rutiinityön sijasta. Robotiikka muuttaa työtä. Tradenomiopiskelija Mika Nurmi kertoi seminaarissa, että hän haluaa tehdä asiat nopeasti ja mahdollisimman tehokkaasti. Hän kertoi olevansa siis hyvällä tavalla laiska. Mikan kaveri ajattelee samoin. Hän oli kesätyössään törmännyt kesätuuraajan tylsimpiin tallennustehtäviin. Tilanteen muuttamiseksi hän alkoi omatoimisesti tutkia avoimelta verkkoalustalta RPA:n työkalua UiPath’ia, eikä aikaakaan, kun hän oli automatisoinut firman rutiininomaiset tallennustehtävät. Kaverilla oli mahtava kehittämisote työhönsä!

Asiantuntijatyön osuus kasvaa. Aikaa vapautuu prosessien suunnitteluun ja valvontaan sekä poikkeusten käsittelyyn. Samoin neuvontatyö mahdollistuu entistä enemmän. Selvää on, että tämä on haaste työntekijöiden osaamiselle. Nuoret tulevat työelämään aikana, jolloin robotiikka tekee taustalla rutiinityöt. Uuden työntekijän tulisi aloittaa asiantuntijatyössä. Iso kysymys on, miten osaajaksi kasvetaan, kun prosessin alkupää on robotin tekemänä näkymättömissä. Taloushallinnon ammattilaisten kouluttaminen muuttuu. Sanonta ”työ tekijäänsä opettaa” pitää yhä paikkansa, mutta työpaikalla oppiminen lähtee aiempaa useammin asiantuntijatyöstä. Jotta sitä voi tehdä, tulee tuntea prosessin alkupää riittävästi, myös ne tylsät työt, jotka kone voi suorittaa. Opintojen on annettava kattavat perustiedot vaikkapa taloushallinnon kokonaisuudesta ja töissä jatketaan sitten osaamisen syventämistä yrityksen ympäristössä ja työkaluilla.

Seminaarissa sekä opiskelijat että firmoista tulleet osallistujat pitivät robotiikkaa hyvänä juttuna. Porukasta paistoi uteliaisuus ja mielenkiinto asiaan. Asenne on siis kohdillaan tässä työelämän murroskohdassa. Tarvitsemme lisäksi osaamisen kasvattamista ja kokeilun halua. Kun ihminen määrittelee robotin työt ja osaamisen, säilyy isäntärenki-suhde selvänä. Töiden ja työolojen kehittämisen kannalta on hienoa, että tällainen mahdollisuus on olemassa ja käytettävissämme. Tervetuloa myös virtuaaliset työkaverit joukkoomme!

Muutoksen tuulia – hyppää rohkeasti mukaan

Marja Sutela, vararehtori, 28.9.2018

Sain muutama viikko sitten puhelun, joka teki minut erittäin iloiseksi. Aamuyön varhaisina tunteina iski kuitenkin raskas vastuuntunne ja epäilys omista kyvyistä. Arvaatte varmaan mistä oli kysymys. Sain tiedon siitä, että minua esitetään uuden Tampereen yliopiston koulutusvararehtoriksi. Valinta meni esityksen mukaisesti, ja aloitan yliopistolla lokakuun alussa. Vastuulleni tulevat kuulumaan myös Koulutuksen ja oppimisen, Tietohallinnon ja Kirjaston tukipalvelut, joissa työskentelee noin 400 henkilöä.

Olen ollut TAMKissa töissä lähes 13 vuotta. Aikaan on mahtunut useita organisaatiouudistuksia, eri vastuualueita ja tehtävänkuvia, tiimin jäsenten vaihtumisia ja budjettileikkauksia. Vuosiin mahtuu myös lukuisa määrä onnistumisen kokemuksia, asetettujen tavoitteiden ylittämistä sekä satoja allekirjoitettuja tutkintotodistuksia. Tunnen olevani etuoikeutettu, sillä minulla on ollut mahdollisuus työskennellä monialaisessa, suuressa ammattikorkeakoulussa hyvin läheisesti eri koulutusalojen osaajien kanssa.

Kun siirryin Joensuun yliopistosta entiseen TAMKiin koulutuksesta vastaavaksi johtajaksi, huomasin nopeasti, kuinka osaavaa henkilöstöä talossa oli töissä. Myös suhde opiskelijakunta Tamkoon oli hyvin välitön. Ammattikorkeakoulu oli ja on työyhteisö, jossa tehdään paljon tiimityötä. Aikaa on kulunut, ja TAMK on hyvin erilainen ammattikorkeakoulu kuin silloin. Yksi mieleenpainuvimmista kokemuksista vuosien varrelta on kirkkomusiikin yliopettajan eläketilaisuus, jossa opiskelijat esittivät hänelle TAMKin intranetin eläkeohjeen psalmin muodossa, moniäänisenä kuorolauluna.

Vuodet ovat olleet jatkuvaa kehittämistä ja muutosta toisensa perään. Seuraava iso askel tapahtuu vuoden 2019 alussa, kun Tampereen korkeakouluyhteisö aloittaa toimintansa. Uusi yliopisto ja ammattikorkeakoulu tulevat tekemään tiivistä yhteistyötä koulutuksessa, tutkimuksessa, TKI-toiminnassa ja tukipalveluissa. Yhteistyötä ei pidä pelätä, vaan se on suuri mahdollisuus, jopa välttämättömyys kilpailun kiristyessä rahoituksesta, osaavasta henkilöstöstä ja hyvistä opiskelijoista.

Noin 25 vuotta vanha ammattikorkeakoulujärjestelmä on siirtymässä seuraavaan kehitysvaiheeseen.  Yliopiston ja ammattikorkeakoulun välisiä omistus- ja yhteistyöjärjestelyjä on tehty Tampereen lisäksi Lappeenrannassa, Lahdessa, Rovaniemellä ja Oulussa. Seinäjoen ja Satakunnan ammattikorkeakoulut ovat ilmaisseet halunsa liittyä Tampereen korkeakouluyhteisöön. Kymenlaaksossa, missä ei ole yliopistoa, ammattikorkeakoulu on ottanut merkittävän roolin tutkimustoiminnassa.  Nyt tapahtuva muutos voi olla jopa suurempi kuin ammattikorkeakoulujärjestelmän perustaminen 1990-luvulla.

Todennäköisesti yhtenä – toivottavasti ei ainoana – valintaperusteena uuden yliopiston koulutusvararehtorin tehtävään oli juuri ammattikorkeakoulutoiminnan tuntemus.  Jotta TAMK pystyy siirtymään seuraavalle tasolle, tarvitaan rohkeutta, kunnianhimoa, verkostoitumista, kansainvälistymistä sekä osaamisen ja johtamisen jatkuvaa strategista kehittämistä. Tähän TAMKissa on kaikki edellytykset olemassa myös Tampereen korkeakouluyhteisön jäsenenä. Yhteisön brändi on vahva, voimme rekrytoida parhaimmat hakijat niin opiskelijoista kuin henkilöstöstäkin.   Suhtautumalla avoimesti yhteistyöhön ja toimimalla proaktiivisesti TAMK varmistaa opiskelijoiden ja henkilöstön hyvinvoinnin.

Suuret kiitokset TAMKilaisille ja opiskelijakunta Tamkolle kuluneista vuosista! Oli mukava tavata niin suuri joukko teitä läksiäisissäni tällä viikolla. Luin liikuttuneena muistelukirjan terveiset ja kävin lävitse lahjat ja muistamiset. Kirjaston väeltä sain lahjaksi Aku Ankan vuosikirjan ”Kadonneen kirjaston vartijat”. Tällä lienee haluttu muistuttaa minua uuden, yhteisen yliopistokirjaston rakentamisesta. Musiikin opettajista ja opiskelijoista muodostettu mieskvartetti esitti minulle Leevi Madetojan ”Hän kulkevi kuin yli kukkien”.  Jälleen ikimuistoinen elämys.

Jään kaipaamaan teitä,
Marja Sutela

Etunsa kullakin

 Mikko Naukkarinen, varatoimitusjohtaja 25.9.2018

Asioita halutaan usein ratkaista kokonaisuuden kannalta hyvällä tavalla. Aina kun ollaan riippuvuussuhteessa toiseen, käsitteet ”yhteinen etu”, ”kokonaisuuden kannalta” ja ”näkökulma” ovat erottamattomat. Tämä pätee yksittäisiin ihmisiin, ryhmiin ja organisaatioihin. Erilaiset tulkinnat kokonaisuudesta, jonka näkökulmasta yhteistä etua tulkitaan, voivat tuottaa paljonkin toisistaan eroavia käsityksiä päätöksenteon pohjana käytettävästä yhteisestä edusta.

Osakeyhtiölaki auttaa päätöksillä edistettävän kokonaisuuden hahmottamista toteamalla että ”yhtiön johdon on huolellisesti toimien edistettävä yhtiön etua”. Varmuuden vuoksi vielä määritellään, että yhtiön johtoon kuuluvat hallitus sekä toimitusjohtaja ja hallintoneuvosto, mikäli ne on nimitetty. Ikään kuin tämä ei olisi jo selvä toimintaohje, todetaan vielä, että ”hallitus tai hallituksen jäsen ei saa noudattaa yhtiökokouksen, hallintoneuvoston tai hallituksen tekemää päätöstä, joka on tämän lain tai yhtiöjärjestyksen vastaisena pätemätön”.

Ammattikorkeakoululaki on erityislaki, joka on 5 §: n mukaan tulkintajärjestyksessä ensisijainen ammattikorkeakouluosakeyhtiön sääntelyssä. AMK-laki määrää, ettei siinä hallitukselle ja rehtorille määrättyjä tehtäviä saa ottaa yhtiökokouksen ratkaistavaksi. Omistajat käyttävät päätösvaltaa yhtiökokouksessa. Asiassa, josta ei ole ammattikorkeakoululain sitovaa määräystä, toimitaan osakeyhtiölain mukaisesti.

AMK-lain saman 5 §:n mukaan AMK-osakeyhtiö ei saa jakaa osinkoa ”taikka tuottaa muuta taloudellista etua osakkeenomistajalle tai muulle toimintaan osallistuvalle”. Määräys alleviivaa periaatetta, että ammattikorkeakoulutoimintaa koskevien ratkaisujen taloudellisissa perusteissa on käytettävä tarkasteltavana kokonaisuutena AMKia ja sen etua.

Eduskunnassa on käyty AMK-lain muutostilanteissa keskustelua lakiin kirjattujen autonomiasäännösten toteutumisesta. Siksi vuoden 2018 alussa voimaan tulleen lakimuutokseen kirjattiin lausuma, jonka mukaan ”eduskunta edellyttää, että hallitus varmistaa, että yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen korkeakoulukonsortioissa ammattikorkeakouluja koskeva päätöksenteko tapahtuu ao. ammattikorkeakoulussa omistuspohjasta riippumatta. Lisäksi hallituksen tulee varmistaa, että valtionrahoitusjärjestelmän mukainen rahoitus käytetään korkeakoulukonsortioissa rahoituslainsäädännön mukaisesti ja että yhteistyöstä koituva taloudellinen tai muu hyöty jakautuu tasapuolisesti konsortion kaikille korkeakouluille. Hallituksen tulee antaa sivistysvaliokunnalle selvitys kaikkien konsortioiden hallintomallien ja rahoitusjärjestelmien toimivuudesta vuoden 2021 loppuun mennessä.”

Toisistaan poikkeavat näkemykset kokonaisuuden kannalta yhteisestä edusta eivät yleensä ole oikeita tai vääriä, vaan erilaisista tarkastelukokonaisuusista johdettuja loogisia näkökulmia asiaan. AMKin osalta päätöksentekoa helpottaa se, että käytettävä näkökulma ja edunsaaja on niin selkeästi kirjattu lainsäädäntöön.

Vieraskielinen koulutus ja epäterve kilpailutilanne

Korkeakoulupalveluiden johtaja Aura Loikkanen, 21.5.2018

Aura Loikkanen

Aura Loikkanen

Lukuvuosimaksujen periminen on luonut kilpailutilanteen suomalaisten korkeakoulujen välille. Emme kilpaile ainoastaan toisten maiden yliopistojen kanssa kansainvälisillä markkinoilla, vaan maan sisäisesti vielä enemmän. Koulutuksen laatu ei ole ratkaiseva kilpailutekijä. Seminaareissa puhutaan kauniisti yhteistyöstä ja suomalaisen koulutuksen yhteismarkkinoinnista maailmalle. Mutta korkeakoulukentässä on epäterveitä kilpailutekijöitä, jotka vievät pohjan ja halunkin yhteismarkkinoinnille ja yhteistyölle.

Kun TAMK määritti lukuvuosimaksun suuruutta, otimme huomioon koulutuksen kustannukset, lisääntyvien markkinointiponnistelujen kustannukset ja lisäksi stipendirahaston kartuttamisen perittävillä maksuilla. Jo ensimmäisenä vuonna katoimme kaikki kansainväliseen markkinointiin kohdennetut resurssit opiskelijoiden lukuvuosimaksuilla. Jatkossa tavoitteena on luonnollisesti kasvavien opiskelijamäärien ansiosta entistä suurempien summien kohdentaminen koulutusten kehittämiseen.

Kaikki korkeakoulut eivät lähteneet tälle tielle. Osa korkeakouluista on määrittänyt perittävän lukuvuosimaksun alhaiseksi luottaen siihen, että OKM:n rahoitus tutkinnoista ja opintopistekertymistä koskee jatkossakin täysimääräisesti myös maksavia opiskelijoita. Edelleen löytyy ammattikorkeakouluja ja yliopistoja, joissa opiskelu on apurahoista johtuen ilmaista kaikille tai lähes kaikille EU- tai ETA-alueen ulkopuolelta tuleville opiskelijoille. Lisänä tarjotaan vielä elinkustannusstipendi, jolla tuetaan Suomessa asumista. Niinpä markkinoimme rinta rinnan maailmalla saman sisältöistä koulutusta, toinen vain maksaa lähes 10 000 euroa vuodessa ja toinen ei mitään.

TAMKin toiveena oli Tampere3:a suunnitellessa rakentaa selkeitä jatko-opintomahdollisuuksia Tampereella englanninkielisen AMK-tutkinnon suorittaneille. Useat kansainväliset opiskelijamme harkitsevat heti tutkinnon suoritettuaan maisteriopintoja ja olisi hienoa, jos opiskelijat voisivat jäädä tutulle paikkakunnalle jatkamaan opintojaan. Englanninkielisiin ylempiin AMK-koulutuksiimme vaaditaan kuitenkin kolmen vuoden työkokemus, ja siksi yliopistojen maisteriopinnot ovat hieno mahdollisuus myös meidän opiskelijoillemme.

Yliopistot ovat havahtuneet siihen, että ammattikorkeakoulujen EU/ETA-alueen ulkopuolisten opiskelijoiden määrät eivät laskeneet yhtä paljon kuin yliopistojen vastaavat opiskelijamäärät. Niinpä yliopistot nyt kilvan valmistelevat vieraskielisiä kanditason ohjelmia, ja antavat saman tien oikeuden myös maisterin tutkinnon opiskeluun.  Olen ymmärtänyt, että yliopistoilla yhtenä tärkeimpänä motiivina on taata hyvien tohtoriopiskelijoiden saaminen vieraskielisen koulutuksen tarjontaa laajentamalla. Tampereella toivottavasti edetään hyvässä yhteistyön hengessä ja tehdään avauksia koulutuksista, jotka eivät kilpaile sisällöllisesti keskenään. Tähän haluan luottaa.

Kilpailun tervehdyttämiseksi valtion täysimääräinen rahoitus pitäisi poistaa lukuvuosimaksuvelvollisten opiskelijoiden tutkinnoista. Näin korkeakoulu joutuisi kantamaan taloudellisen vastuun ja joutuisi hinnoittelemaan tuotteensa markkinalähtöisesti. Vai olisiko sittenkin niin, että hinnoittelu on jo nyt markkinalähtöistä? Ei uskota omaan tuotteeseen ja myydään sitä alihintaan tai annetaan ilmaiseksi, jotta kauppa ylipäätään kävisi.

Ammattikorkeakoulujen ylempien AMK-tutkintojen kolmen vuoden työkokemusvaatimuksen poistamisesta keskustellaan ajoittain. Jos näin toimittaisiin, voisivat ammattikorkeakoulutkin tarjota suoria maisteriväyliä AMK-tutkinnon suorittaneille ja yliopistoilta häviäisi tämä kilpailuetu. Toisaalta uskon maailmalla olevan pilvin pimein työssä käyviä bachelor-tutkinnon suorittaneita, jotka haluaisivat täydentää osaamistaan maisteritasolle. Yliopistojen tarjonnasta poikkeava profiili työkokemusvaatimuksineen tulisi näissä ylemmissä AMK-tutkinnoissamme säilyttää kilpailutilanteesta huolimatta.

Valtakunnallinen väliraportti lukuvuosimaksujen käyttöönotosta ja sen vaikutuksista julkistetaan viimeistään syyskuussa ja loppuraportti vuoden 2020 lopussa. Mielenkiinnolla odotan tuloksia ja johtopäätöksiä. Jos lukuvuosimaksujen periminen todetaan epäonnistuneeksi politiikaksi, korkeakoulut voivat syyttää itseään ja omia toimiaan.  Valtion (ymmärtääkseni) siirtymävaiheen ratkaisut koulutuksen rahoitukselle tukevat epätervettä kilpailua ja vesittävät lukuvuosimaksujärjestelmää. Hyvänä tarkoituksena on ilmeisesti ollut siirtymävaiheen helpottaminen.

Myös ulkoministeriö osallistuu omalla byrokratiallaan hankaloittamaan ulkomaisten opiskelijoiden saapumista Suomeen. Maailmalta on tullut viestejä, että haastatteluaikoja konsulaatteihin viisumihakemuksia varten saadaan vasta elokuulle. Viisumin saanti myöhästyy ja opiskelijat saapuvat auttamattomasti myöhässä opintoihinsa.

Koulutuksestahan piti tulla merkittävä vientituote Suomelle!

Kuva: Joel Forsman