No Problem is a Problem

Aura Loikkanen, Korkeakoulupalveluiden johtaja 21.11.2017

Aura Loikkanen

What is Your Problem?

Mitä ongelmaa sinut on palkattu ratkomaan? Millä tavalla sinä voit tehtävässäsi olla tuottamassa lisäarvoa TAMKille? TAMKilla on tehtävä yhteiskunnassa ja visio tuottaa parasta ammatillista korkeakoulusta Suomesta maailmalle.

Minun osani on ratkaista, miten parhaalla mahdollisella tavalla organisoida ja mahdollistaa Korkeakoulupalvelujen antama tuki TAMKin ydintoiminnoille, jotta TAMK voi tehtävänsä täyttää ja visionsa saavuttaa. Minun ratkaistavakseni annetun ongelman määrittely motivoi ja suuntaa toimintaani. Isosti ja pienesti. Minulla on vastuu tehdä työni, mutta myös kehittää omaa työtäni ja tehtäväkenttääni. Työn arjessa pienten ongelmien näkeminen ja ratkaiseminen johtavat positiiviseen kehittämisen kierteeseen. Pienin askelin kohti muutosta.

No See Problems, no Need for Management

Meillä kaikki on ihan hyvin. Kaikki sujuu, hakijoita riittää, opiskelijoiden palaute on ihan hyvää. Tyytyväisyys voi tukahduttaa kehittämisen. Lean-ajattelussa esimiehen keskeinen tehtävä on nähdä ongelmia ja johtaa niin, että työntekijät alkavat nähdä ongelmia. Jos ongelmia ei ole (niitä ei havaita), mihin esimiestä tarvitaan?

Not a Solutioning Mind but a Questioning Mind

Esimiehen tehtävä ei olekaan ensi sijassa ratkaista ongelmia! Lean-koulutuksessa saimme tehtäväksi tarkkailla ravintolan ruokajonoja ja miettiä, mikä olisi seuraava askel kehittämisessä. Jokainen ryhmä raportoi havaintonsa pikaisesti ja käytti suurimman osan ajasta ratkaisuehdotusten esittelyyn. Jokainen ryhmä. Väärin! Oikean ongelman määrittely on se juttu! Jotkut ratkaisuehdotuksista olisivat johtaneet mittaviin investointeihin. Olemmekohan ammattikorkeakoulussa liian ratkaisukeskeisiä? Emme paneudu riittävästi ongelmaan ja sen syihin, vaan hyvin pikaisesti siirrymme ratkaisujen ideointiin.

Tiukka talous pakottaa toisenlaiseen ajatteluun. Mitä voimme karsia, että pystymme keskittämään voimavaramme siihen, mikä tuottaa eniten arvoa asiakkaalle? Ne, jotka työtä tekevät, ovat usein parhaita asiantuntijoita työn kehittämisessä. Siksi esimiehen tulee johtaa niin, että työntekijät alkavat nähdä ongelmia.

Kun TAMKissa ilmoitettiin syksyn aluksi jälleen yt-prosessin aloittamisesta, pääluottamusmiehemme Päivi Koppanen kehotti TAMKilaisia yhdessä miettimään, miten selviämme valtion rahoitusosuuden vähenemisestä. Mihin meidän tulee keskittyä, että voimme olla tuottamassa arvoa opiskelijallemme tai yhteistyökumppanillemme? Lean-ajattelusta olisi tässä apua.

Tampere3 and Problems

Tampere3-työssä ei juuri nyt muuta olekaan kuin ongelmia ratkottavaksi. Hieno mahdollisuus siis! Kunpa toimijoilla olisi malttia pysähtyä määrittelemään ongelmia ennen kuin lähdetään esittelemään ratkaisuja. Vaarana on, että päädytään ratkomaan ihan vääriä ongelmia. Taisimme luvata prosessiin lähtiessämme, että yhteistyöllä voidaan saada lisää resursseja opetukseen ja tutkimukseen.

Lee, Alice. Lean Facilitator Training. Lean Enterprise Institute. Koulutus TAMKissa 4.-5.9.2017.

Someta tai kuole – Oletko yhtä tunnettu kuin viimeisin twiittisi?    

Marja Sutela, vararehtori, 15.11.2017

Marja Sutela

Elämme digitaalisten verkostojen maailmassa. Suomen itsenäisyyden juhlarahasto SITRA julkaisee vuosittain megatrendiraportin, missä hahmotetaan tulevaisuuden kehityssuuntia pohtimalla yhteiskuntaan vaikuttavia ilmiöitä.  Vuoden 2016 megatrendejä olivat uuden teknologian muutosvoimat kaikilla elämänalueilla, globaali arkinen ja jännitteinen keskinäisriippuvuus sekä kestävyyskriisi. Tämä vuoden megatrendeiksi tunnistettiin puolestaan työn murros, demokratian rapautuminen ja talouden ahdinko. Lisää aiheesta Sitran sivulla.

Jotta tämän ajan maailmassa ja työelämässä pärjää, on opittava luomaan ja hyödyntämään digitaalisia verkostoja. Toimeentulo ansaitaan yhä enemmän verkostojen kautta ja tätä edesauttaa sujuva kommunikointi sosiaalisessa mediassa.  Päivän muotisanoja ovat alustatalous ja innovaatioekosysteemit. Olen istunut Pirkanmaan liiton alustatalouden kehittämisryhmässä, ja puolentoista vuoden jälkeen alan jo ymmärtää mistä asiasta on kysymys.

Alustataloudella tarkoitetaan liiketoimintamallia, jossa yritystoiminnassa hyödynnetään digitaalisia alustoja eli keinoälyä. TEM:n raportissa alustatalous määritellään internetin kehityksestä kummunneeksi, nopeasti vakiintuneeksi liiketoiminnan organisointimalliksi, jota käytetään erityisesti nopeasti skaalautuvien palvelukokonaisuuksin toteuttamiseen. Esimerkkeinä voidaan mainita Google, Uber ja Amazon. Suomalaisia esimerkkejä voi vielä hakea, mutta tämä uusi liiketoimintamalli ei koske pelkästään korkean teknologian yrityksiä vaan kaikkea liiketoimintaa kampaamoista sote-palveluihin.

Mitä tällä alkupohdinnalla on tekemistä kirjoituksen raflaavan otsikon kanssa?  Ison kuvan luomisella hahmotan maailman muuttumista ja sen väistämätöntä heijastumista toimintaani. Aiheellista on myös kysyä, onko TAMKin tarjoama koulutus ajan tasalla, annammeko opiskelijoille sellaista osaamista, mitä he tarvitsevat työelämässä?

Ammattirooliini kuuluu toimiminen sosiaalisessa mediassa. Minulla on ollut LinkedIn-profiili noin puolitoista vuotta. Kontakteja ei ole vieläkään kasassa viittäsataa, ei edes neljääsataa. Paljon olisi siis urakoitavaa, jos määrän ajatellaan korvaavan laadun. Tämäkään ei riitä, sillä TAMKin johtoryhmä on passitettu Twitter- ja Facebook-koulutukseen. Verkostointi näiden kautta kuuluu nykyään johtajan työtehtäviin. Onhan tärkeää, että twiittaat esimerkiksi uusimmat Tampere3-päivitykset, ettei tiedonkulku jää täysin yliopistojen somettamisen varaan.

InnoEvent Tampere 2017 tapahtuma Tampere Areenalla, kuvassa vasemmalta sidosryhmävastaava Hanna Kumpula, Heart of InnoEvent Tampere Lauha Peltonen, Marja Sutela ja projektipäällikkö & kumppanuusvastaava Anna-Elina Pekonen.

Osallistuin viime viikolla TAMKin Y-kampuksen järjestämään InnoEvent-tapahtumaan. Tapahtumassa yli 700 eri koulutusalojen opiskelijaa työskenteli viikon ajan yritysten antaminen oikeiden toimeksiantojen kanssa. Opiskelijoista noin 80 tuli yliopistoilta. Tapahtuma järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa Tampere Areenalla ja vaikutti sisällöllisesti edenneen aivan uudelle tasolle. Olin todella vaikuttunut keskiviikkoiltapäivän intensiivisestä ja kansainvälisestä meiningistä. Perjantain tulosten julkistus ja parhaiden esitysten palkitseminen jäivät valitettavasti väliin, puhumattakaan gaalasta illalla. Kaiken kaikkiaan loistava tilaisuus opiskelijoille verkostoitumiseen ja työelämäkontaktien luomiseen!

InnoEventissa myös some-asiat näyttivät olevan kunnossa. Kaikki kanavat olivat käytössä ja viestintä aktiivista. Näyttäisi siltä, että TAMKissa ollaan ainakin Y-kampuksella ajan tasalla.  Twitter-elämäni alkaa muuten ensi viikolla.

Marja Sutela – LinkedIn

Kolmatta tietä etsimässä

23.10.2017 Mikko Naukkarinen

Kaikissa menestyvissä uudistushankkeissa vaikuttaa erilaisin pyrkimyksin mukana olevia tahoja. Innostava tavoite yhdistää, mutta sen saavuttamiseen tarvittavaan muutokseen leivotaan mukaan erilaisia pyrkimyksiä. Kyllä voittajan kelkkaan on tulijoita, vaikka sen päämäärästä on toisistaan kovastikin poikkeavia näkemyksiä.

Muistaakseni Pekka Berg kuvasi väitöstutkimuksessaan, kuinka suurimpia syitä erilaisia tahoja yhdistävien kehityshankkeiden koettuun epäonnistumiseen ovat samoista kuvauksista saadut erilaiset käsitykset lopputulemasta. Toteuduttuaan se ei useimmiten vastaa kenenkään alkuperäistä mielikuvaa, ja siten syytä olla aktiivisesti mukana. Ja tämä siis siitä riippumatta, että alussa kaikki osapuolet nyökkäilivät hyväksyvästi yhdessä sanoitetuille tavoitteille.

Yhdestä näkökulmasta Tampere3-hankkeen jonkinlaisia ääripäiden näkemyksiä edustavat perinteinen julkisoikeudellinen yliopisto, työelämää suoraviivaisesti palveleva ammattikorkeakouluosakeyhtiö ja tieteestä uusia teknis-taloudellista innovaatioita tavoitteleva säätiöyliopisto. Demokraattisesti toimiva sivistysyliopisto ”an sich”, työelämän asiantuntijoiden ”tuotantokone” ja insinööri luomassa ”uutta uljasta maailmaa” nyökyttelivät yhdessä tamperelaisen korkeakoulutuksen maailmankartalle nostavalle hankkeelle.

Onko yllätys, jos toteutukseen liittyy hyvinkin erilaisia pyrkimyksiä? Tietystä näkökulmasta katsottuna ääripäinä ovat yliopistoa mahdollisimman hyvin palveleva, siihen integroitu ammattikorkeakoulu, ja kahden erillisen korkeakoulun kuuluminen samaan konserniin omistuksen siirtymisen seurauksena.

Brittiläinen sosiologi Anthony Giddens lanseerasi ”kolmannen tien” sikäläiseen politiikkaan. Siinä tavoitteena ei ollut kummankaan perinteisen ajattelutavan (konservatiivien ja työväenpuolueen) niskalenkki toisesta, vaan niiden välissä kulkeva uutta luova linja. Muuttuvassa maailmassa on etsittävä jatkuvasti ja rohkeasti uusia ”kolmansia teitä” pyrkimättä itsepintaisesti vanhojen suuntien jatkamiseen. Näin myös Tampere3-hankkeessa. Niin turvallista kuin se olisikin nähdä ”muiden” liittyvän hyväksi osoitettuun toimintatapaamme. Jonka me loimme. Jossa tiedämme paikkamme. Ja asemamme suhteessa muihin.

Pitääkö minunkin muka muuttaa toimintatavassani jotakin? Sehän toimii kuin junan vessa, kunhan vain suora reikä raiteelle säilytetään. Sitä paitsi kaikki tietävät, että muutos ei ole itsetarkoitus.

Olen täysin päinvastaista mieltä. Jatkuva henkilökohtainen pieni liike auttaa reagoimaan paremmin väistämättömään toimintaympäristön muutokseen kuin sen vastaanottaminen ”seisovin jaloin”. Erityisesti näin on julkisella sektorilla, jossa toisaalta pidetään perustellustikin jatkuvuudesta huolta, ja on luonnostaan hidas rotaatio henkilöstössä uuden ajattelun lähteenä.

Totesin aikanaan opinnäytetyössäni, että kun pääsee tavoittelemaan omaa etuaan niin että se samalla toteuttaa yhteisen edun, se toimii. Miten luomme tällaiset olosuhteet Tampere3-hankkeessa? Emme ainakaan lisäämällä voiman käyttöä silloin, kun muu ei näytä auttavan. Todellinen muutos parempaan lähtee ihmisistä, joiden pitää motivoitua siihen näkemällä jotakin tavoittelemisen arvoista. Onnistunut muutos on jatkuvaa win-win –tilanteiden etsimistä. Niin suurissa linjoissa kuin yksilöiden toimintaa uudelleen suunnattaessa.

Mistä Tampere3-hanketta haittaavasta toimintatavasta, asenteesta tai pyrkimyksestä voisin itse luopua löytääksemme yhdessä sen kolmannen tien? Kaikilla on muutoksessa voitettavaa, eikä kehitys pysähdy siihen mitä on valmiina vuoden 2019 alussa. Uusia kolmansia teitä on aina tarjolla.

Mikko Naukkarinen, varatoimitusjohtaja

Puheesta tekoihin

Päivi Karttunen 9.10.2017

Elämme ammattikorkeakouluissa ristipaineissa, jotka haastavat meitä toimintamme uudistamiseen. Osallistuin kesäkuussa Irlannissa pidettyyn kansainväliseen konferenssiin, jossa puhuttiin koulutuskulttuurien murroksesta ja siihen liittyvästä opettajuuden ja oppimisen muutoksesta.

Monissa esityksissä painotettiin yhdessä tekemistä ja kollaboratiivista työskentelyä, jossa ovat mukana niin opiskelijat kuin sidosryhmät. Osaamis- ja opiskelijakeskeisyydestä on puhuttu jo yli kymmenen vuotta. Konferenssissa todettiin, että opetuksen ja oppimisen ei pitäisi enää tapahtua luokassa ja suljettujen ovien takana vaan entistä tiiviimmin yhdessä yhteiskunnan ja työelämän kanssa.

Elämme kahden nopeasti muuttuvan maailman risteyskohdassa. Työelämä ja työelämässä vaadittu osaaminen sekä ammatit muuttuvat. Digitalisaatio uudistaa käytäntöjä, kansalliset muutokset kuten SOTE-uudistus haastaa perinteiset ammatit. Osa ammateista jopa häviää. Samaan aikaan korkeakoulujen toimintaa uudistetaan. Opetukseen ja oppimiseen tulee uusia monimuotoisia mahdollisuuksia muun muassa kehittyvän teknologian myötä. Tietämyksemme ihmisen oppimisesta ja siihen liittyvistä tekijöistä ovat kehittyneet ja täydentyneet. Korkeakoulujen haastava tehtävä on luoda opiskelijoille mahdollisuudet, jotka takaavat heille työelämässä vaaditun osaamisen. Siinä meiltä kysytään kunkin alan syvällisen tietämyksen lisäksi vankkaa pedagogista osaamista ja taitavuutta. Käynnistynyt Tampere3-opetussuunnitelmatyö on tilaisuus, jossa näitä asioita kannattaa arvioida kriittisesti ja uudistaa opetusta.

Organisaatioiden ja erityisesti oppilaitosorganisaatioiden toimintaa kehitettäessä on tunnustettu, että toimintaa ei muuteta puhumalla vaan tekemällä. Kuitenkin muutoksen esteenä saattaa olla meidän jokaisen oma syvään juurtunut käsitys oppimisesta. Samoin tiedetään, että merkittäviä muutoksia niin yksilö kuin organisaatiotasolla tapahtuu, kun oman osaamisen päivittäminen ja oman työn käytännön kehittäminen ja kehittämisen arviointi kytkeytyvät tiiviisti yhteen. Tässä prosessissa joutuu tarkastelemaan myös omia käsityksiään.

Viime viikolla ammattikorkeakoulujen vararehtoreiden tapaaminen sai minut pohtimaan kysymystä korkeakoulukulttuurien ja toimintatapojen muutoksesta. Monia ammattikorkeakoulujen käytäntöjä ohjataan erilaisin säädöksin, mutta olemme myös itse määritelleet toimintamalleja, jotka helposti rajaavat uudenlaisten toimintatapojen käyttöönottoa. Samoin ns. hiljaisena tietona siirtyvä kulttuuri voi estää uusien asioiden kehittämistä. Useimmiten kyse ei ole vain muutoksessa opetuksen käytännöissä, vaan muutokset oppimisen mahdollistamiseksi koskevat koko korkeakoulua.

Niin koulutuksessa kuin työelämässä tarvitaan yhä enemmän oman osaamisen omistajuutta, taitoa kehittyä ja kehittää omaa työtä ja osaamista juuri tässä ja nyt. Monissa tutkimuksissa on osoitettu, että yhdessä toimiminen ja yhdessä työskentely luo mitä parhaimman mahdollisuuden uudistamiseen. TAMKissa ”learning and working together” on nostettu tärkeäksi periaatteeksi toimintakulttuurin uudistamisessa. Tästä TAMKissa on viime vuosilta monia hyviä esimerkkejä niin opetuksen kuin sisäisten palvelujen kentältä. TAMK-konferenssi, joka helmikuussa järjestetään neljännen kerran, tarjoaa yhden mahdollisuuden kehittämiskokemusten jakamiseen, keskusteluun ja uusien ideoiden ja toiminnan yhdessä kehittämiseen.

Päivi Karttunen

Päivi Karttunen, vararehtori

Kuva: Dreamstime

Tamperelainen korkeakouluyhteisö perustettu

Markku Lahtinen, 20.4.2017

Markku_blogi

Tänään on merkittävä päivä Tampere3-prosessissa, kun uuden yliopistosäätiön perustamiskirja allekirjoitettiin. Vuoden 2019 alusta lukien Tampereen teknillinen yliopisto ja Tampereen yliopisto muodostavat uuden säätiöyliopiston, jonka omistukseen siirtyy samalla 87 % Tampereen ammattikorkeakoulun omistuksesta. Näin syntynyt uusi säätiöyliopisto ja sen pääosin omistama ammattikorkeakoulu muodostavat korkeakoulukonsernin, tai ehkä kuvaavammalla nimellä korkeakouluyhteisön.

Miten uutta korkeakouluyhteisöä on tarkoitus johtaa?

Uuden säätiöyliopiston ja ammattikorkeakoulun hallitukset käyttävät omissa korkeakouluissaan ylintä päätösvaltaa päättäen mm. niiden strategiasta. Hallitusten muodostamisessa noudatetaan niitä määräyksiä ja periaatteita, joita kumpaakin korkeakoulua koskevassa lainsäädännössä ja lakien perusteluissa on kirjattu.

Hallitukset nimeävät korkeakoulukonsernille strategisia linjauksia valmistelevan johtoryhmän korkeakoulujen tasapuolista edustuksellisuutta noudattaen. Strategian valmisteluprosessiin osallistetaan laajasti korkeakouluyhteisöä. Johtoryhmän mahdolliset muut tehtävät sovitaan sopijapuolten rehtoreiden kesken.

Korkeakoulujen yhtenäisen strategisen johtamisen varmistamiseksi sopijapuolet voivat nimetä edustajan toistensa johtoryhmiin ilman oikeutta osallistua sille mahdollisesti määriteltyyn päätöksentekoon.

Millaisia tutkintoja uudessa korkeakoulukonsernissa voi opiskella?

Korkeakoulukonsernin muodostaminen ei tule muuttamaan millään tavalla suomalaista tutkintojärjestelmää. Ammattikorkeakouluun voi hakea opiskelijaksi lukion tai ammatillisen koulutuksen jälkeen esimerkiksi sairaanhoitajan, tradenomin, insinöörin, rakennusarkkitehdin, muusikon tai medianomin ammattikorkeakoulututkintoa suorittamaan. Opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa tehdyn sopimuksen perusteella TAMK lisää tulevina vuosina myös ylempien ammattikorkeakoulututkintojen määrää.

Vastaavasti säätiöyliopisto ottaa opiskelijansa ja vastaa heidän koulutuksestaan niin kandidaatin, maisterin kuin tohtorin tutkintoonkin.

Opiskelijalle kehittyvä korkeakouluyhteisö tuo uusia mahdollisuuksia opiskeluun ja erikoistumiseen, kun korkeakoulut järjestävät moniin eri tutkintoihin tarvittavien osaamisten koulutusta yhdessä. Yhtenä esimerkkinä voisi mainita sairaanhoitajien ja lääkäreiden koulutuksessa jo vuosi sitten käyttöön otetun uuden oppimisympäristön, jossa eri osaajat harjoittelevat kliinisiä taitoja yhteisissä simulaatioryhmissä. Vastaavasti rakennustekniikan koulutuksessa on yhteisten koulutuskokonaisuuksien suunnittelu jo erittäin pitkällä.

Monia oppimistavoitteita voidaan toteuttaa jatkossa yhdessä yliopiston ja ammattikorkeakoulun kesken, eikä sen takia tarvita aina muutoksia opetussuunnitelmiin. Yhteisissä kurssien tai niiden osien   toteutuksissa on pikemminkin kyse kurssin käytännön toteuttamisesta. Ja korkeakouluyhteisön toiminnan tuloksena opetussuunnitelmat luonnollisesti kehittyvät siihen suuntaan, että kurssien sisältösuunnittelussa on jo otettu mukaan yhteisten toteutusten tuomat edut.

Tutkintojen erilaisuus tulee kuitenkin säilymään, uskoakseni jopa korostumaan. Järjestämällä yhteisten oppimistavoitteiden koulutusta yhteistyössä yliopiston kanssa, ammattikorkeakoululle tulee entistä paremmat mahdollisuudet järjestää monipuolista ja asiantuntevaa koulutusta juuri työ- ja elinkeinoelämän tarpeisiin.

Kansainvälisyys tulee olemaan yhä merkittävämmässä roolissa

Yhteiskunnan kansainvälistyessä tulee korkeakoulujen rooli alueen työ- ja elinkeinoelämän kansainvälistymisen tukijana korostumaan. Uusi korkeakouluyhteisö tulee olemaan vahva kansainvälinen toimija, joka tulevaisuudessa tunnetaan ja tunnistetaan kansainvälisesti korkeatasoisesta koulutuksesta ja tutkimuksesta.

Tänä vuonna voimaan tulleet EU/ETA-alueen ulkopuolisten opiskelijoiden lukukausimaksut eivät suinkaan merkinneet hakijamäärien tai paikan vastaanottaneiden romahdusta tamperelaisille korkeakouluille. Kansainvälisillä markkinoilla eurooppalaiset professional bachelor- ja master -tutkinnot ovat hyvin tunnettuja ja erittäin kysyttyjä. TAMKissakin olemme saamassa myös tänä vuonna suunnilleen saman määrän kansainvälisiä opiskelijoita kuin aiemminkin. Jatkossa tutkintokoulutuksen myynti tulee olemaan uuden korkeakouluyhteisön yksi kehityskohteista.

TKI-toiminnan merkitys kasvaa

Suomalainen yhteiskunta odottaa korkeakouluilta entistä suurempaa panosta työ- ja elinkeinoelämän kehittämiseen. Erityisesti Tampereen ammattikorkeakoulun roolia alueen TKI-toiminnan kehittäjänä tulee kasvattaa. Voimakkaasti lisääntyvä yhteistyö uuden korkeakouluyhteisön sisällä luo erinomaisia puitteita uudenlaisten, monialaisten TKI-hankkeiden kehittämiseen yhdessä muiden kumppaneidemme kanssa.

Samalla yliopistojen mahdollisuus hyödyntää ammattikorkeakoulun voimavaroja yhteisissä tutkimushankkeissa tuo yliopiston tutkijoille mahdollisuuden keskittyä tieteelliseen työhön.

TKI-toiminnassa jos missä korkeakouluyhteisöllä on yhteistyöllä saavutettavissa hyviä tuloksia.

Korkeakoulupalvelut

Korkeakouluyhteisö ja sen jäsenet tarvitsevat luonnollisesti jatkossakin monenlaisia palveluja. Ehkä paras esimerkki, josta voi ottaa mallia yhteisten palveluiden järjestämiseen, on tamperelaisten korkeakoulujen pari vuotta sitten kehittämät yhteiset liikuntapalvelut.

Palvelujen järjestämisessä ammattikorkeakoulu ja uusi säätiöyliopisto tulevat sopimaan monista yhteisistä palveluista ja luonnollisesti järjestämään monia palveluja erikseen, silloin kun se on palvelujen saatavuuden ja järjestämisen kannalta tarpeellista. Tässäkin kehitystyössä on syytä pitää ensisijaisesti mielessä palvelun tarvitsijan tarpeet ja toimintojen taloudellisuus.

Tilakysymysten osalta Tampereen ammattikorkeakoulun hallitus on päättänyt tehdä tämän vuoden aikana selvitystyön tulevien tilaratkaisujen pohjaksi. Se tulee antamaan aikanaan suuntaviivoja siihen, miten ammattikorkeakoulutoiminnan oppimis- ja TKI-ympäristöt sijoittuvat. Ammattikorkeakoulun tilasuunnittelun aikataulu määräytyy pitkälti sen perusteella, että vuoden 2020 jälkeen tarvitsemme korvaavat tilat Kuntokatu 4:ssä sijaitsevalle toiminnalle. Lähtökohtana TAMKin oppimisympäristöjen suunnittelussa on luonnollisesti ammattikorkeakoulutoiminnan tarpeet, ottaen huomioon koulutus- ja TKI-toiminnan yhteistyön uuden yliopiston kanssa.

Korkeakoulun kehittäminen on evoluutiota ei revoluutiota

Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhdistyminen ja uudenlaiset konsernit tuntuvat usein vallankumoukselliselta. Rakenteellisia organisaatiomuutoksia nähdäkseni tehdään kuitenkin vain siksi, että korkeakoulutoiminta voi entistä tuloksekkaammin vastata muuttuvan yhteiskunnan tarpeisiin.

Todellinen korkeakoulutuksen ja tutkimuksen kehitys tapahtuu professoreiden, opettajien, tutkijoiden ja opiskelijoiden pitkäjänteisen työn tuloksena – evoluutiona. Siinä ei ole juuri jaossa ’eurojackpotteja’, mutta olen varma, että muutamien vuosien päästä olemme pitkällä! Toivon ja uskon, että uudessa Tampere3-yhteisössä annetaan evoluutiolle mahdollisuus.

Markku Lahtinen, rehtori