Juhlavuosi 2017 on päättymässä, uusi vuosi tuo eteen suunnittelua ja päätöksiä

Rehtori Markku Lahtinen, 19.12.2017

Kulunut vuosi oli Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuosi. Sitä me TAMKissakin juhlistimme eri tavoin: henkilöstön juhlagaalassa, opiskelijoiden juhlavastaanotolla, 100-vuotiskoivun istutuksella. Lokakuussa 2017 tuli myös kuluneeksi 500 vuotta siitä, kun Martti Luther naulasi teesinsä Wittenbergin linnan kirkon oveen. Tästä alkoi reformaatio, joka on muovannut koko Pohjois-Euroopan uskonnollista ja valtiollista kehitystä kohti hyvinvointiyhteiskuntaa, jossa nykyisin elämme.

TAMKin vuosi on ollut menestyksellinen niin opintojen edistymisen kuin valmistuneiden määrän suhteen, mutta erityisesti TKI-toiminnan volyymi on kasvanut tavoitteiden mukaisesti. Tuleville vuosille asetettujen strategisten tavoitteidemme savuttamisessa Tampereen uuden korkeakouluyhteisön yhteisten toimintatapojen kehittäminen on avainasemassa.

Juhlavuoden päätteeksi joulukuussa eduskunta hyväksyi Tampereen uuden korkeakouluyhteisön syntymisen mahdollistavat lakiesitykset. Lain mukaisesti Tampereen teknillinen yliopisto ja Tampereen yliopisto fuusioituvat uudeksi Tampereen yliopistoksi 1.1.2019. Laki vahvistettaneen presidentin esittelyssä vuoden loppuun mennessä, minkä jälkeen arviolta helmikuussa tapahtuu Tampereen ammattikorkeakoulu Oy:n osakkeiden luovutus Tampereen kaupungilta Tampereen korkeakoulusäätiölle.

Lain mukaan nykyisten yliopistojen hallitusten tulee valita siirtymäajan hallitus siten, että se voi aloittaa toimintansa viimeistän 1.1.2018. Tämän jälkeen uuden yliopiston siirtymäkauden hallitus valitsee yliopiston ensimmäisen rehtorin, jonka haku on jo käynnistynyt. Lisäksi siirtymäkauden hallitus päättää yliopiston johtosäännöstä, jossa määrätään mm. ensimmäisen monijäsenisen hallintoelimen eli konsistorin vaalista ja sen jäsenten määrästä. Konsistori on valittava siten, että se voi aloittaa toimintansa viimeistään 1.4.2018. Tämän jälkeen konsistorin tehtävänä on valita yliopiston ensimmäinen hallitus.

Yhteisö, jonka nyt tunnemme nimellä Tampere3, muodostuu siis vuoden kuluttua kahdesta itsenäisestä korkeakoulusta, Tampereen yliopistona toimivasta Tampereen korkeakoulusäätiöstä ja osakeyhtiömuotoisesta Tampereen ammattikorkeakoulusta, jonka pääomistaja on Tampereen yliopisto.

Opiskelijan näkökulmasta oleellista on tiedostaa, että yliopistokoulutuksen järjestämisestä vastaa

Tampereen yliopisto, ja vastaavasti ammattikorkeakoulutuksesta vastaa Tampereen ammattikorkeakoulu. Se korkeakoulu, joka ottaa opiskelijan tutkinto-ohjelmaansa, vastaa koulutuksesta ja antaa jatkossakin siitä tutkintotodistuksen.

Uuden korkeakouluyhteisön etuna opiskelijoille avautuu uusia oppimisen väyliä, joustavia opintopolkuja, jotka tarjoavat entistä laajempia valinnan mahdollisuuksia yli korkeakoulurajojen. Joustavat opintopolut eivät tarkoita vapaata oikeutta valita korkeakoulua tai tiedekuntaa tai tutkintoa, vaan mahdollisuutta valita opintoihinsa kursseja ja osaamiskokonaisuuksia, jotka tukevat omien tavoitteiden saavuttamista.

Kuluneena vuonna on tehty valtavasti työtä ja käyty neuvotteluja Tampere3-prosessin eteenpäin viemiseksi. Tuleva vuosi onkin sitten toimeenpanon ja päätöksenteon aikaa: mitä yhteisiä palveluja haluamme missäkin vaiheessa tehdä ja millaisilla sopimuksilla niitä loppujen lopuksi toteutamme.

Tätä ennen on kuitenkin alkamassa ansaittu joulutauko, jolloin on hetki aikaa rauhoittua ja valmistautua tulevan vuoden töihin ja tehtäviin. Toivotankin kaikille opiskelijoille, henkilöstölle ja sidosryhmille rauhallista joulua sekä onnellista uutta vuotta 2018.

No Problem is a Problem

Aura Loikkanen, Korkeakoulupalveluiden johtaja 21.11.2017

Aura Loikkanen

What is Your Problem?

Mitä ongelmaa sinut on palkattu ratkomaan? Millä tavalla sinä voit tehtävässäsi olla tuottamassa lisäarvoa TAMKille? TAMKilla on tehtävä yhteiskunnassa ja visio tuottaa parasta ammatillista korkeakoulusta Suomesta maailmalle.

Minun osani on ratkaista, miten parhaalla mahdollisella tavalla organisoida ja mahdollistaa Korkeakoulupalvelujen antama tuki TAMKin ydintoiminnoille, jotta TAMK voi tehtävänsä täyttää ja visionsa saavuttaa. Minun ratkaistavakseni annetun ongelman määrittely motivoi ja suuntaa toimintaani. Isosti ja pienesti. Minulla on vastuu tehdä työni, mutta myös kehittää omaa työtäni ja tehtäväkenttääni. Työn arjessa pienten ongelmien näkeminen ja ratkaiseminen johtavat positiiviseen kehittämisen kierteeseen. Pienin askelin kohti muutosta.

No See Problems, no Need for Management

Meillä kaikki on ihan hyvin. Kaikki sujuu, hakijoita riittää, opiskelijoiden palaute on ihan hyvää. Tyytyväisyys voi tukahduttaa kehittämisen. Lean-ajattelussa esimiehen keskeinen tehtävä on nähdä ongelmia ja johtaa niin, että työntekijät alkavat nähdä ongelmia. Jos ongelmia ei ole (niitä ei havaita), mihin esimiestä tarvitaan?

Not a Solutioning Mind but a Questioning Mind

Esimiehen tehtävä ei olekaan ensi sijassa ratkaista ongelmia! Lean-koulutuksessa saimme tehtäväksi tarkkailla ravintolan ruokajonoja ja miettiä, mikä olisi seuraava askel kehittämisessä. Jokainen ryhmä raportoi havaintonsa pikaisesti ja käytti suurimman osan ajasta ratkaisuehdotusten esittelyyn. Jokainen ryhmä. Väärin! Oikean ongelman määrittely on se juttu! Jotkut ratkaisuehdotuksista olisivat johtaneet mittaviin investointeihin. Olemmekohan ammattikorkeakoulussa liian ratkaisukeskeisiä? Emme paneudu riittävästi ongelmaan ja sen syihin, vaan hyvin pikaisesti siirrymme ratkaisujen ideointiin.

Tiukka talous pakottaa toisenlaiseen ajatteluun. Mitä voimme karsia, että pystymme keskittämään voimavaramme siihen, mikä tuottaa eniten arvoa asiakkaalle? Ne, jotka työtä tekevät, ovat usein parhaita asiantuntijoita työn kehittämisessä. Siksi esimiehen tulee johtaa niin, että työntekijät alkavat nähdä ongelmia.

Kun TAMKissa ilmoitettiin syksyn aluksi jälleen yt-prosessin aloittamisesta, pääluottamusmiehemme Päivi Koppanen kehotti TAMKilaisia yhdessä miettimään, miten selviämme valtion rahoitusosuuden vähenemisestä. Mihin meidän tulee keskittyä, että voimme olla tuottamassa arvoa opiskelijallemme tai yhteistyökumppanillemme? Lean-ajattelusta olisi tässä apua.

Tampere3 and Problems

Tampere3-työssä ei juuri nyt muuta olekaan kuin ongelmia ratkottavaksi. Hieno mahdollisuus siis! Kunpa toimijoilla olisi malttia pysähtyä määrittelemään ongelmia ennen kuin lähdetään esittelemään ratkaisuja. Vaarana on, että päädytään ratkomaan ihan vääriä ongelmia. Taisimme luvata prosessiin lähtiessämme, että yhteistyöllä voidaan saada lisää resursseja opetukseen ja tutkimukseen.

Lee, Alice. Lean Facilitator Training. Lean Enterprise Institute. Koulutus TAMKissa 4.-5.9.2017.

Someta tai kuole – Oletko yhtä tunnettu kuin viimeisin twiittisi?    

Marja Sutela, vararehtori, 15.11.2017

Marja Sutela

Elämme digitaalisten verkostojen maailmassa. Suomen itsenäisyyden juhlarahasto SITRA julkaisee vuosittain megatrendiraportin, missä hahmotetaan tulevaisuuden kehityssuuntia pohtimalla yhteiskuntaan vaikuttavia ilmiöitä.  Vuoden 2016 megatrendejä olivat uuden teknologian muutosvoimat kaikilla elämänalueilla, globaali arkinen ja jännitteinen keskinäisriippuvuus sekä kestävyyskriisi. Tämä vuoden megatrendeiksi tunnistettiin puolestaan työn murros, demokratian rapautuminen ja talouden ahdinko. Lisää aiheesta Sitran sivulla.

Jotta tämän ajan maailmassa ja työelämässä pärjää, on opittava luomaan ja hyödyntämään digitaalisia verkostoja. Toimeentulo ansaitaan yhä enemmän verkostojen kautta ja tätä edesauttaa sujuva kommunikointi sosiaalisessa mediassa.  Päivän muotisanoja ovat alustatalous ja innovaatioekosysteemit. Olen istunut Pirkanmaan liiton alustatalouden kehittämisryhmässä, ja puolentoista vuoden jälkeen alan jo ymmärtää mistä asiasta on kysymys.

Alustataloudella tarkoitetaan liiketoimintamallia, jossa yritystoiminnassa hyödynnetään digitaalisia alustoja eli keinoälyä. TEM:n raportissa alustatalous määritellään internetin kehityksestä kummunneeksi, nopeasti vakiintuneeksi liiketoiminnan organisointimalliksi, jota käytetään erityisesti nopeasti skaalautuvien palvelukokonaisuuksin toteuttamiseen. Esimerkkeinä voidaan mainita Google, Uber ja Amazon. Suomalaisia esimerkkejä voi vielä hakea, mutta tämä uusi liiketoimintamalli ei koske pelkästään korkean teknologian yrityksiä vaan kaikkea liiketoimintaa kampaamoista sote-palveluihin.

Mitä tällä alkupohdinnalla on tekemistä kirjoituksen raflaavan otsikon kanssa?  Ison kuvan luomisella hahmotan maailman muuttumista ja sen väistämätöntä heijastumista toimintaani. Aiheellista on myös kysyä, onko TAMKin tarjoama koulutus ajan tasalla, annammeko opiskelijoille sellaista osaamista, mitä he tarvitsevat työelämässä?

Ammattirooliini kuuluu toimiminen sosiaalisessa mediassa. Minulla on ollut LinkedIn-profiili noin puolitoista vuotta. Kontakteja ei ole vieläkään kasassa viittäsataa, ei edes neljääsataa. Paljon olisi siis urakoitavaa, jos määrän ajatellaan korvaavan laadun. Tämäkään ei riitä, sillä TAMKin johtoryhmä on passitettu Twitter- ja Facebook-koulutukseen. Verkostointi näiden kautta kuuluu nykyään johtajan työtehtäviin. Onhan tärkeää, että twiittaat esimerkiksi uusimmat Tampere3-päivitykset, ettei tiedonkulku jää täysin yliopistojen somettamisen varaan.

InnoEvent Tampere 2017 tapahtuma Tampere Areenalla, kuvassa vasemmalta sidosryhmävastaava Hanna Kumpula, Heart of InnoEvent Tampere Lauha Peltonen, Marja Sutela ja projektipäällikkö & kumppanuusvastaava Anna-Elina Pekonen.

Osallistuin viime viikolla TAMKin Y-kampuksen järjestämään InnoEvent-tapahtumaan. Tapahtumassa yli 700 eri koulutusalojen opiskelijaa työskenteli viikon ajan yritysten antaminen oikeiden toimeksiantojen kanssa. Opiskelijoista noin 80 tuli yliopistoilta. Tapahtuma järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa Tampere Areenalla ja vaikutti sisällöllisesti edenneen aivan uudelle tasolle. Olin todella vaikuttunut keskiviikkoiltapäivän intensiivisestä ja kansainvälisestä meiningistä. Perjantain tulosten julkistus ja parhaiden esitysten palkitseminen jäivät valitettavasti väliin, puhumattakaan gaalasta illalla. Kaiken kaikkiaan loistava tilaisuus opiskelijoille verkostoitumiseen ja työelämäkontaktien luomiseen!

InnoEventissa myös some-asiat näyttivät olevan kunnossa. Kaikki kanavat olivat käytössä ja viestintä aktiivista. Näyttäisi siltä, että TAMKissa ollaan ainakin Y-kampuksella ajan tasalla.  Twitter-elämäni alkaa muuten ensi viikolla.

Marja Sutela – LinkedIn

Kolmatta tietä etsimässä

23.10.2017 Mikko Naukkarinen

Kaikissa menestyvissä uudistushankkeissa vaikuttaa erilaisin pyrkimyksin mukana olevia tahoja. Innostava tavoite yhdistää, mutta sen saavuttamiseen tarvittavaan muutokseen leivotaan mukaan erilaisia pyrkimyksiä. Kyllä voittajan kelkkaan on tulijoita, vaikka sen päämäärästä on toisistaan kovastikin poikkeavia näkemyksiä.

Muistaakseni Pekka Berg kuvasi väitöstutkimuksessaan, kuinka suurimpia syitä erilaisia tahoja yhdistävien kehityshankkeiden koettuun epäonnistumiseen ovat samoista kuvauksista saadut erilaiset käsitykset lopputulemasta. Toteuduttuaan se ei useimmiten vastaa kenenkään alkuperäistä mielikuvaa, ja siten syytä olla aktiivisesti mukana. Ja tämä siis siitä riippumatta, että alussa kaikki osapuolet nyökkäilivät hyväksyvästi yhdessä sanoitetuille tavoitteille.

Yhdestä näkökulmasta Tampere3-hankkeen jonkinlaisia ääripäiden näkemyksiä edustavat perinteinen julkisoikeudellinen yliopisto, työelämää suoraviivaisesti palveleva ammattikorkeakouluosakeyhtiö ja tieteestä uusia teknis-taloudellista innovaatioita tavoitteleva säätiöyliopisto. Demokraattisesti toimiva sivistysyliopisto ”an sich”, työelämän asiantuntijoiden ”tuotantokone” ja insinööri luomassa ”uutta uljasta maailmaa” nyökyttelivät yhdessä tamperelaisen korkeakoulutuksen maailmankartalle nostavalle hankkeelle.

Onko yllätys, jos toteutukseen liittyy hyvinkin erilaisia pyrkimyksiä? Tietystä näkökulmasta katsottuna ääripäinä ovat yliopistoa mahdollisimman hyvin palveleva, siihen integroitu ammattikorkeakoulu, ja kahden erillisen korkeakoulun kuuluminen samaan konserniin omistuksen siirtymisen seurauksena.

Brittiläinen sosiologi Anthony Giddens lanseerasi ”kolmannen tien” sikäläiseen politiikkaan. Siinä tavoitteena ei ollut kummankaan perinteisen ajattelutavan (konservatiivien ja työväenpuolueen) niskalenkki toisesta, vaan niiden välissä kulkeva uutta luova linja. Muuttuvassa maailmassa on etsittävä jatkuvasti ja rohkeasti uusia ”kolmansia teitä” pyrkimättä itsepintaisesti vanhojen suuntien jatkamiseen. Näin myös Tampere3-hankkeessa. Niin turvallista kuin se olisikin nähdä ”muiden” liittyvän hyväksi osoitettuun toimintatapaamme. Jonka me loimme. Jossa tiedämme paikkamme. Ja asemamme suhteessa muihin.

Pitääkö minunkin muka muuttaa toimintatavassani jotakin? Sehän toimii kuin junan vessa, kunhan vain suora reikä raiteelle säilytetään. Sitä paitsi kaikki tietävät, että muutos ei ole itsetarkoitus.

Olen täysin päinvastaista mieltä. Jatkuva henkilökohtainen pieni liike auttaa reagoimaan paremmin väistämättömään toimintaympäristön muutokseen kuin sen vastaanottaminen ”seisovin jaloin”. Erityisesti näin on julkisella sektorilla, jossa toisaalta pidetään perustellustikin jatkuvuudesta huolta, ja on luonnostaan hidas rotaatio henkilöstössä uuden ajattelun lähteenä.

Totesin aikanaan opinnäytetyössäni, että kun pääsee tavoittelemaan omaa etuaan niin että se samalla toteuttaa yhteisen edun, se toimii. Miten luomme tällaiset olosuhteet Tampere3-hankkeessa? Emme ainakaan lisäämällä voiman käyttöä silloin, kun muu ei näytä auttavan. Todellinen muutos parempaan lähtee ihmisistä, joiden pitää motivoitua siihen näkemällä jotakin tavoittelemisen arvoista. Onnistunut muutos on jatkuvaa win-win –tilanteiden etsimistä. Niin suurissa linjoissa kuin yksilöiden toimintaa uudelleen suunnattaessa.

Mistä Tampere3-hanketta haittaavasta toimintatavasta, asenteesta tai pyrkimyksestä voisin itse luopua löytääksemme yhdessä sen kolmannen tien? Kaikilla on muutoksessa voitettavaa, eikä kehitys pysähdy siihen mitä on valmiina vuoden 2019 alussa. Uusia kolmansia teitä on aina tarjolla.

Mikko Naukkarinen, varatoimitusjohtaja

Puheesta tekoihin

Päivi Karttunen 9.10.2017

Elämme ammattikorkeakouluissa ristipaineissa, jotka haastavat meitä toimintamme uudistamiseen. Osallistuin kesäkuussa Irlannissa pidettyyn kansainväliseen konferenssiin, jossa puhuttiin koulutuskulttuurien murroksesta ja siihen liittyvästä opettajuuden ja oppimisen muutoksesta.

Monissa esityksissä painotettiin yhdessä tekemistä ja kollaboratiivista työskentelyä, jossa ovat mukana niin opiskelijat kuin sidosryhmät. Osaamis- ja opiskelijakeskeisyydestä on puhuttu jo yli kymmenen vuotta. Konferenssissa todettiin, että opetuksen ja oppimisen ei pitäisi enää tapahtua luokassa ja suljettujen ovien takana vaan entistä tiiviimmin yhdessä yhteiskunnan ja työelämän kanssa.

Elämme kahden nopeasti muuttuvan maailman risteyskohdassa. Työelämä ja työelämässä vaadittu osaaminen sekä ammatit muuttuvat. Digitalisaatio uudistaa käytäntöjä, kansalliset muutokset kuten SOTE-uudistus haastaa perinteiset ammatit. Osa ammateista jopa häviää. Samaan aikaan korkeakoulujen toimintaa uudistetaan. Opetukseen ja oppimiseen tulee uusia monimuotoisia mahdollisuuksia muun muassa kehittyvän teknologian myötä. Tietämyksemme ihmisen oppimisesta ja siihen liittyvistä tekijöistä ovat kehittyneet ja täydentyneet. Korkeakoulujen haastava tehtävä on luoda opiskelijoille mahdollisuudet, jotka takaavat heille työelämässä vaaditun osaamisen. Siinä meiltä kysytään kunkin alan syvällisen tietämyksen lisäksi vankkaa pedagogista osaamista ja taitavuutta. Käynnistynyt Tampere3-opetussuunnitelmatyö on tilaisuus, jossa näitä asioita kannattaa arvioida kriittisesti ja uudistaa opetusta.

Organisaatioiden ja erityisesti oppilaitosorganisaatioiden toimintaa kehitettäessä on tunnustettu, että toimintaa ei muuteta puhumalla vaan tekemällä. Kuitenkin muutoksen esteenä saattaa olla meidän jokaisen oma syvään juurtunut käsitys oppimisesta. Samoin tiedetään, että merkittäviä muutoksia niin yksilö kuin organisaatiotasolla tapahtuu, kun oman osaamisen päivittäminen ja oman työn käytännön kehittäminen ja kehittämisen arviointi kytkeytyvät tiiviisti yhteen. Tässä prosessissa joutuu tarkastelemaan myös omia käsityksiään.

Viime viikolla ammattikorkeakoulujen vararehtoreiden tapaaminen sai minut pohtimaan kysymystä korkeakoulukulttuurien ja toimintatapojen muutoksesta. Monia ammattikorkeakoulujen käytäntöjä ohjataan erilaisin säädöksin, mutta olemme myös itse määritelleet toimintamalleja, jotka helposti rajaavat uudenlaisten toimintatapojen käyttöönottoa. Samoin ns. hiljaisena tietona siirtyvä kulttuuri voi estää uusien asioiden kehittämistä. Useimmiten kyse ei ole vain muutoksessa opetuksen käytännöissä, vaan muutokset oppimisen mahdollistamiseksi koskevat koko korkeakoulua.

Niin koulutuksessa kuin työelämässä tarvitaan yhä enemmän oman osaamisen omistajuutta, taitoa kehittyä ja kehittää omaa työtä ja osaamista juuri tässä ja nyt. Monissa tutkimuksissa on osoitettu, että yhdessä toimiminen ja yhdessä työskentely luo mitä parhaimman mahdollisuuden uudistamiseen. TAMKissa ”learning and working together” on nostettu tärkeäksi periaatteeksi toimintakulttuurin uudistamisessa. Tästä TAMKissa on viime vuosilta monia hyviä esimerkkejä niin opetuksen kuin sisäisten palvelujen kentältä. TAMK-konferenssi, joka helmikuussa järjestetään neljännen kerran, tarjoaa yhden mahdollisuuden kehittämiskokemusten jakamiseen, keskusteluun ja uusien ideoiden ja toiminnan yhdessä kehittämiseen.

Päivi Karttunen

Päivi Karttunen, vararehtori

Kuva: Dreamstime